Työhaastattelussa kysytään kahvinkeittotaitoa

että pidätkö siivoamisesta ja tavaroiden kantamisesta. Se kun kuuluu meillä tilaisuuksien järjestäjän tehtäviin. Siis leikillään ja tosissaaankin kysyttiin, mutta tarkoitus oli juuri siis heittää, että onko status este likaisen työn tekemiselle.

että osaan keitää kahvia, pitää lehdistötilaisuuden tai tehdä vientikonosomentin, ymmärrän aiemmista työpaikoista että pienissä yrityksissä tarvitaan jokapaikan jantusia.

vaikka ei halua hanttihommia tehdäkään. Kaikki kuitenkin sitä mieltä että tähän on pakko suostua jos työn haluaa.

Työpaikallamme (sos. ja terv. ala) oli vuosia sitten kamala vääntö kahvinkeitosta. Kun jotkut kehtasivat olla niin törkeitä että ehdottivat että paikan sihteeri keittäisi kahvia esim. ennen kokouksia. Sihteerin mielestä tuo ei kuulunut hänen työnkuvaansa, joten hän ei sitä keitä (piste). Näin ollen meillä kahvia keittää sitten mm. sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät, lääkärit ja psykologit. Mutta ei sihteeri. Ei edes ruokatunnilla, vaikka itse toki juo.



Työporukkaan sulautumista ja joustamiskykyä kuvastaa kummasti se keittääkö työkaveri kahvia vaikka se ei hänen pääasiallisiin töihinsä kuuluisikaan.



Tuo sihteeri on myös sitä mieltä että hänen ei kuulu toimia työpaikkakokouksissa sihteerinä, vaan sihteerivuoro kiertää. Eikä hänen töihinsä myöskään kuulu perua sairastuneen työntekijän asiakkaita. Eikä luonnollisestikaan juurikaan kirjoittaa saneluita, jokainen kirjoittakoon omat tekstinsä. Ja ne kopiot saa myös jokainen itse kopioida. Jne.



Ärr ja murr. Ja sitten hän vielä ihmettelee miksi tuntee olonsa ulkopuoliseksi.

naisvaltaisen alan kähinää! Voi perkele!

vaikka ei halua hanttihommia tehdäkään. Kaikki kuitenkin sitä mieltä että tähän on pakko suostua jos työn haluaa.

mutta entä, jos kukaan muukaan ei halua tehdä niitä hanttihommia? Pitääkö joku ihan varta vasten palkata keittämään kahvia? Vai ollaanko vaan ilman kahvia, kun kukaan ei voi keittää? Entä vieraat, eikö heillekään keitetä, koska kukaan ei halua?