Ystävä veti herneet nenään ja sain todella
kauniin tekstiviestin.
En suostunut lainaamaan autoani. Selitin, että en lainaa autoani kenellekään. Se on periaatepäätös, minkä olen tehnyt noin 20 v sitten. Sain ystäväni silmilleni.
Heillä on kaksi autoa mutta kummassakin on jotain pikkuvikaa. Ajokuntoisia ovat kyllä.
On alkanut ärsyttämään myös heidän alstensa käytös: vietkö meidät tänään HopLopiin, saammeko tulla teille nyt, pääsemmekö yökylään. Tätä ruinaamista esiintyy joka kerta kun näen lapset ja näen heidät 3-5 krt/vko.
Meillä on erilainen taloudellinen asema ja olemme yrittäneet auttaa heitä monella tapaa. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että jokin raja on hämärtynyt. Itselleni tuli tunne, että olen hyväksikäytetty ja ajattelin nyt ottaa etäisyyttä heihin.
Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette niitä ratkoneet?
Kommentit (44)
Miheläni on "älypeli". Hänen itsetekemä palapeli, joka kokoaminen on oikeasti aikuisellekin haastavaa.
Mieheni heitti kerran, että jos kokoatte pelin saatte kukin 1,- euron. 2 tunnin aherruksen jälkeen saivat eurot kukin. Sillä työllä se oli ansaittukin. Pikku juttu.
Seuraavalla kerralla yksi lapsista otti ko palapelin, kokosi sen ja toi miehelleni sanoen: anna nyt 4,- koska kokosin pelin. Ystäväni totesi tähän, että niin maksa nyt koska olet luvannut. Meidän lapset on fiksuja.
Palapeli on muuten sellaisessa jemmassa nykyään, että sitä ei lapset löydä. Ovat kerran kysyneetkin sitä ja sanoin, että se on lainassa.
ap
ja viilennä suhteita mikäli koet heidät rasitteeksi. Seuraavilla kerroilla kun lapset haluavat lähteä niin lähetä heidät kotoota hakemaan rahaa, sano vaikka että sinulla ei ole käteistä riittävästi tms, ettet voi maksaa. Parempi olisi tietysti sanoa asia suoraan miten on
ja sanonut, että menkää taksilla. olisit tuostakin selvinnyt ilman valituksia.
Olen kuljettanut ystävääni ja mieheni on kuljettanut. Ihan vain siis tämän ystävän menoihin.
Eikä minua ole haitannut, että mieheni on auttanut korjaushommissa. Se on ihan ok ja luonnollista.
Olemme myös kutsuneet heitä useamman kerran vuodessa syömään kun olemme tienneet, että raha on tiukilla. Heillä on 4 lasta. En ole odottanut saavani siitä mitään.
Eikä minua vaivaa edes se, että autoani pyydettiin lainaksi. Minua vaivaa se, että kun vastaus oli ei, niin silmilleni hypättiin. Se oli tässä loukkaavaa ja sai inut miettimään, että perustuuko ystävyytemme siihen, että meiltä saa apua ja ihmisinä meilä ei ole merkitystä.
Ja tuosta HopLopista, että kun nuorimmainen 4 v oli ollut kanssamme Hoplopissa, niin ystäväni anoi, että ensi kerralla pitää ottaa 6 v mukaan, koska hänkään ei ole ollut Hoplopissa. Tyttö voi kuulemma olla sen päivän pois eskarista.
Tytöt ovat olleet kanssamme Hoplopissa loka-huhtikuussa 3 kertaa.
Olemme saaneet kuulla myös, että haluavat ehdottoamsti tulla mökillemme lasten kanssa.
He myös kutsuvat itsensä aika usein kylään. Ei siinäkään mitään mutta eivät tajua lähteä kotiin. Kerran kaikki 4 lasta mukkuivat kuka missäkin, niin vanhemmat ehdottivat, että lapset voisivat jäädä yöksi ja toisimme heidät sitten seuraavana iltapäivänä kotiin.
Olen joskus joutunut itse menemään nukkumaan heidän ollessameillä, koska en ole kerta kaikkiaan jaksanut valvoa. He jatkoi vierailuaan aina klo 5 aamulla asti.
On totta, että vikaa on varmasti meissäkin. Olemme yrittäneet auttaa ja olla ystävällisiä mutta rajansa on kaikella minun mielestäni.
En keksi muuta keinoa kuin ottaa etäisyyttä.
ap