Ystävä veti herneet nenään ja sain todella

ja ystävää pitää auttaa hädässä.

Tämä toimii kuitenkin mielestäni niin, että apua ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Eli, jos apua ei tule, niin ei saa suuttua... se on ääliömäistä.

Mun rakas ystäväni juuri lainasi mulle suurehkon summan (av:n mittapuun mukaan kyse kyllä oli ihan pikkusummasta), kun olin taloudellisissa vaikeuksissa. En kuitenkaan häneltä tuota rahaa pyytänyt, vaan hän itse sitä tarjosi. Otin rahan vastaan ja sovimme takaisinmaksusta. Tuo asia ei jää ystävyyttämme hiertämään millään tavalla. Hän tietää, että maksan takaisin sovitusti, koska hän luottaa minuun.

Olen myös lainannut ystävälleni autoani yms... juttu on niin, että jos todella luottaa ystväänsä, joku autonlainaus on aika pikkujuttu. Mua ei ainakaan paskaakaan kiinnosta autovakuutuksen bonukset, jos mun ystäväni mällää auton ja viruu sairaalassa. Peltiä saa aina uutta... kuka korvaisi ystäväni? Ei kukaan... pientä järkeä nyt tähän ajatteluun.

Jos siitä loukkaantuu ettei autoa lainata, niin sitten saa loukkaantuakin. Ja muusta kertomastasi päätellen voi sanoa että aika paljon olet antanut itseäsi käyttää hyväksi.



Minä olisin itse tyytyväinen että tuollaiset pyrkyriystävät putoavat kelkasta. Ystävyys ei ole materiaalista antamista ostamista tai lainaamista. Ja jos se päättyy siihen ettei lainata autoa, niin ei siinä mitään aitoa koskaan ollutkaan.



Meillä on sama päätös, autoa ei lainata kenellekään perheen ulkopuolelle. Isälläni on ollut sama päätös 40 vuotta. Turhia kinoja ja riitoja tulisi siitäkin jos joku 20 000 euron auto kärsisi kolarivahinkoja ...

Ystävä voi toki leikittää lapsia, mutta ei niitä tartte HopLoppiin viedä. Ystävä voi joskus kuskata lääkäriin, mutta ei autoa tartte lainata (mulle ei tulisi mieleenikään lainata autoa kenellekään ). Ystävä voi joskus ottaa lapset yökylään, kunhan toinenkin ottaa. Ystävä kuuntelee ja lohduttaa ja jakaa omat murheensa. Ystävä ei vaadi rahaa, tuliaisia, lahjoja, mutta ystävälle haluaa joskus antaa jotain.

Olen muutaman kerran lainannut autojani kavereilleni...

Kerran olin kyydissä kun koulukaveri (autonkuljettajaopiskelija) täräytti autoni tolppaan ja siitä meni puskuri, konepelti, syyläri ja flekti rikki.

Toisen kerran lainasin pakettiautoani kaverilleni (ammattiautonkuljettaja) ja hän palautti sen puoli metriä lyhennettynä. Oli rusikoitu ihan urakalla keulasta kolarissa.

Näistä ehkä oppineena kun eräs kaverini kyseli autoani lainaksi koska hän oli ajanut oman autonsa katon kautta ympäri(!), en todellakaan lainannut enää...

Tarvitsen sitä päivittäin. Asumme maalla ja lähimmälle bussipysäkille on 3 km eikä niitä busseja kulje alvariinsa.



Olemme mieheni kanssa eri paikkakunnilla töissä ja työajat erilaiset eli kimppakyyti ei onnistu.



Sitä paitsi autoni arvo on noin 40 000,-.



Heillä ei olisi varaa maksaa kuluja, jotka syntyisivät heidän mällätessään autoni. Vaikkasyy olisi toisessa osapuolessa,minulle aiheutuisi melkoinen ongelma.



ap

Sanoit että niillä on 2 autoa.

lainata, koska omissa autoissa pikku vikaa. Saattaa kykin hajota ja toisesta yksi varaosa voi hajota, jolloin vaihteet katoaa.



Mieheni on tuon varaosan kertaalleen korjannut ja on sanonut, että se pitää uusia. Mutta ei näköjään ole sitten uusittu. Kyseessä osa, mikä ymmärtääkseni maksaa noin 20,-. Vaihdon vaiva siitä tietysti tulee.



ap

Eräs ystävistäni lainasi minulta jatkuvasti rahaa. Maksoi kyllä takaisin, mutta kympin silloin tällöin, eikä pysynyt enää itsekään laskuissa paljonko lainaa oli maksamatta takaisin ja jouduin aina kyselemään että no koska saan sen loppuosan jne jne.

Kyseli myös kyytiä jatkuvasti, pari kertaa myös autoa lainaan.



Lopulta sanoin hänelle, että olen päättänyt etten lainaa enää rahaa kenellekään ystävälle, eikä myöskään autoni ole käytettävissä. Kyydin voin tarjota mikäli olen sillä hetkellä itse autolla liikenteessä, en sen sijaan lähde häntä erikseen hakemaan 25kilometrin päästä ja kuskaamaan pitkin kaupunkia.

Otti herneen nenään aluksi, mutta pysyin kannassani ja sanoin että tämä ei koske häntä vaan kaikkia ystäviäni.



Nykyään hän ei enää pyydä rahaa/kyytiä/autoa tms, näin on ollut jo pari vuotta. Eli kannatti sanoa ja vielä olemme hyviä ystäviä.



Sano vaan hänelle suoraan ja painota että sama pätee myös jatkossa, korjatkoon oman autonsa tai kulkekoot julkisilla.

"voin viedä lapser sinne aj tänne ja maksaa"



"juu, mies tulee auttaan, ei tarvi maksaa"



Eli tarjotaan omaa apua ja rahaa ja yritetään tehdä itsestä korvaamattomia. Nostetaan omaa itseä yläpuolelle ja voidaan hyvin silloin kuin muilla menee huonosti.



Tämän jälökeen voidaan leikkiä marttyyria ja levitetään juoruja, että heitä käytetään hyväksi, vaikka itse ovat tarjonneet apua ja tyrkyttäneet rahaa.



Miksi olet vienyt lapsia minnekään ja maksanut mitään. Tuskin tämä ystäväsi on tyrkyttänyt lapsensa sulle ja sanonut, että maksa kulut. Olet itse pyytänyt ja sanonut, että voit maksaa heidän kulunsa.



Nyt sitten leikit marttyyria.



Ystäväsi tekstasi oikein. He pärjäävät ilman sinua ja siitähän olet loukkaantunut nyt. Sinunlaisia lieroja syöpäluikareita, jotka kiemurtelee toisten elämään mairea hymy naamalla auttajaksi pukeutuneina näkyy aina silloin tällöin.

Todettu on, että toiset ovat aina niitä hyväksikäyttäjiä ja toiset hyväksikäytettyjä. Itse olemme sellaisia, joilla kaikki asiat aina elämässä ollut ns. kunnossa ja ollaan hoidettu opiskelut ja työt jne. Annan mielelläni lahjoja, mutta mitä nyt - olen huomannut, että tämä on johtanut siihen, että minua pidetään kaverina ainoastaan kun tarvitaan jotakin... Kuvittelevat, että olen miljonääri ja selviydyn aina kaikesta. Kun itse tarvitsen apua jonkun asian suhteen, ei auttajia ole missään. Ja tiedän kyllä, että apua pitää pyytää - ei se ovelle kävele.



Vituttaa, et säälittävät roistot saa aina kaikkien säälin ja avun, mut ns. kunnon kansalainen saa selvitä itsekseen aina ja iankaikkisesti!

Todellakin heille merkitsee materia enemmän kuin ystävyys.



Ei ihme, kun ei tervehditä edes naapuria. Sehän voisi pyytää vaikka sokeria!=!=!=!=??

siitä olen tarkka ja se on minulle tärkeä, henk.kohtainen. miehelleni lainaan pitkin hampain, jos hän ei jostain syystä voi omaansa käyttää. ymmärrä ap:ta, älä lainaa autoasi.

siitä olen tarkka ja se on minulle tärkeä, henk.kohtainen. miehelleni lainaan pitkin hampain, jos hän ei jostain syystä voi omaansa käyttää. ymmärrä ap:ta, älä lainaa autoasi.

Syy ei ole sinun vaan vanhempiesi jotka elivät nuoruutensa pula-aikoina. Lautanen piti syödä tyhjäksi ja edes leluja ei saanut lainata vaan niillä piti leikkiä salaa piilossa muilta.

onpa sulla "kaveri".

Ymmärrän, jos viet kerran vuodessa johonkin Hoplopiin, ja JOS varaa on, niin omalla kustannuksellasi. Kylässä saadaan mitä tarjotaan jos tarjotaan, ei pyydetä.

Tottakai ystäviä autetaan silloin, kun apua tarvitaan. Jos ystävällä ei ole autoa ja tarvitsee esim. kuljettaa jotain isoa tavaraa tms., niin varmasti ap tai kuka tahansa muu lainaa auton tai lähtee kuskiksi. Mutta on eri asia, jos ystävä alkaa käyttää hyväkseen. Jos hänellä on itselläkin kaksi autoa, jotka ilmeisesti kuitenkin jotenkin toimii, tuntuu oudolta, että ap:n pitäisi lainata omaa autoaan, jos kerran omakin liikkuminen on sen varassa.



Eikä musta kuulosta siltä, että ap tekisi itsestään marttyyrin, vaan kertoi, että apua on annettu, mutta tavallaan tuntuu, että ystävälle ei mikään riitä.



Mä tiedän kyllä tuon ihmistyypin, josta ap puhuu. Mulla on ollut yksi ystävä, joka käytti ihmisiä hyväkseen. Hän halusi aina lainata rahaa ja takaisin maksu oli hyvin epävarmaa. Hän esim. ravintolassa sanoi aina, että kun haet juomaa, tuo mullekin. No eihän siinä mitään, yhden juoman voi vaikka tarjotakin ystävälle. Mutta sitten kun sitä tapahtuu aina ja jatkuvasti ja koskaan ei ole mitään puhetta toisinpäin tarjoamisesta, niin asia alkaa ärsyttää. Tai jos aina haluaa lainata toisen parhaimpia vaatteita ja palautuksen kanssa on vähän niin ja näin, niin ei kyllä ole kyse enää normaalista ystävän auttamisesta.

Kuulostat negatiiviselta ihmiseltä.

Raha ei ole ikuista. Raha pitää saada jakoon ja ne esineet elävät vielä meidän kuoltuakin.

Miksi pidät esineistä enemmän kuin ystävistäsi?

Aika hauskoja kieltämättä nämä kommenttisi. "pidät tavaroista enemmän kuin ystävistäsi" :DDDD Aivan höyrypäisen ihmisen puhetta!

Mikähän on niin ongelmallista ja ihmeellistä siinä, että pitää ystävät ja taloudelliset asiat erillään toisistaan? Siis toki näitä ihmisiä on, mutta väitän, että 99% ihmiset, jotka ajattelevat, että mun rahat on sun rahat ja sun rahat on mun, ovat niitä, joilla itsellään ei rahaa koskaan ole, ja käytännössä he imevät sitä apua itselleen ystäviltään. Eivätkä ole itse jatkuvasti antavana osapuolena. Mistäkö tiedän? Olen "muutaman" kerran törmännyt uskomattoman röyhkeisiin ihmisiin, jotka HYVÄKSIKÄYTTÄVÄT tylysti kaikkea, joka siihen suostuu. Ja narisevat kaupan päälle kun mikään ei kelpaa.

Tottakai normaalit ihmiset tarjoavat ystävilleen ilmaiseksi palveluksia ja normaalia apua, jota ei rahassa voi laskea. Joskus joku voi vaikka tarjota ystävälle ruuankin ravintolassa ja antaa lahjoja. Niillä ja kavereihin taloudellisen avun mielessä turvautuminen ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Ja viimeksimainitusta koituu yleensä vain ongelmia. Tyytymättömyyttä puolin ja toisin. Pankki on olemassa rahansaamista varten, ja jollei lainaa järjesty, on sossu.

Minusta on itsestäänselvyys, ettei kukaan tuttava tai ystävä maksa lasteni hoploppeja tai karkkeja. Miksi ihmeessä maksaisi? On mahtavaa, jos joku ottaa mukaansa joskus johonkin kivaan paikkaan tai hoitaa lapsiani, mutta jumankekka - jokaisella vanhemmalla on omat rahansa lasten tarpeisiin. Ja jos mulla ei ole varaa päästää lapsiani huvipuistoon, eivät lapseni sinne mene, eikä asiasta tehdä ongelmaa!

eivät ole mitään kristillisiä arvoja vaan ihan yleismaailmallisia eettisiä arvoja. Esim. monissa muissa uskonnoissa (esim. aasian uskonnot, afrikan alkuperäiset uskomukset) huomioidaan lähimmäinen paljon enemmän kuin kristinuskossa.



Se on totta, että nykyään vallitsee "minä minä" kulttuuri, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon tai uskonnottomuuden kanssa.



Itseasiassa keskimäärin juuri nämä omien sanojensa mukaan kristillisiä arvoja noudattavat perheet ovat niitä voimakkaista "minä minä" kulttuurin viljelijöitä ja vastaavasti ateistiperheet eettisten arvojen noudattajia.

"voin viedä lapser sinne aj tänne ja maksaa"

"juu, mies tulee auttaan, ei tarvi maksaa"

Eli tarjotaan omaa apua ja rahaa ja yritetään tehdä itsestä korvaamattomia. Nostetaan omaa itseä yläpuolelle ja voidaan hyvin silloin kuin muilla menee huonosti.

Tämän jälökeen voidaan leikkiä marttyyria ja levitetään juoruja, että heitä käytetään hyväksi, vaikka itse ovat tarjonneet apua ja tyrkyttäneet rahaa.

Miksi olet vienyt lapsia minnekään ja maksanut mitään. Tuskin tämä ystäväsi on tyrkyttänyt lapsensa sulle ja sanonut, että maksa kulut. Olet itse pyytänyt ja sanonut, että voit maksaa heidän kulunsa.

Nyt sitten leikit marttyyria.

Ystäväsi tekstasi oikein. He pärjäävät ilman sinua ja siitähän olet loukkaantunut nyt. Sinunlaisia lieroja syöpäluikareita, jotka kiemurtelee toisten elämään mairea hymy naamalla auttajaksi pukeutuneina näkyy aina silloin tällöin.

*nauraa kippurassa*

tai jos kaupankassalla jollakulla ei ole sopivaa vaihtorahaa niin minulta kyllä löytyy. Saadaan jonokin nopeammin etenemään.



Monesti tulee myös autettua junassa sellaista jolla ei ole rahaa lippuun. Aina riittää kolikoita sen verran.

Jos en avustaisi muita niin pelaisin ne peliautomaatteihin tai ostaisin tupakkaa. Näin on parempi. Usein tulee tyhjennettyä lompakon kolikot romanikerjäläisen hattuun. Saa sillä vähän evästä palkaksi harmonikansoitosta.



En pidä itseäni minkäänlaisena enkelinä vaikka olenkin antanut ystävilleni useiden kymmententuhansien lainoja. Enkä odota takaisin maksua.



En tiedä missä vika, en vain osaa arvostaa maallisia arvoja. Kenties sen takia minulla ei ole rahasta koskaan puutetta. Sitä tulee aina takaisin monin verroin mitä panee menemään.



Suosittelisin teitä auttamaan ystäviänne taloudellisesti. Nimenomaan taloudellinen apu on se joka sinetöi ystävyyden syvemmälle pohjalle.



Millaisia ovat ihmiset jotka lokeroi taloudellisen elämän ja ystävyyden omiin lokeroihinsa? En voi käsittää. Kuvitteletteko tosiaan elämä on lokero?



Elämää kokeneena ja sen mestarina voin kertoa ettette kykene koskaan lokeroimaan tai rajaamaan mitään elämältä. Elämä on kokonaisuus.



Olette kitsaita.

jotka saavat jotain kiksejä siitä marttyyriksi heittäytymisestä. Yleensä nämä tyypit ovat sellaisia, että jos heille tarjoaa vastavuoroisesti apua, kutsuu syömään tms., heille ei ikinä käy. Eli jää tunne, että on ikuisesti kiitollisuudenvelassa tälle marttyyrille.

"voin viedä lapser sinne aj tänne ja maksaa"

"juu, mies tulee auttaan, ei tarvi maksaa"

Eli tarjotaan omaa apua ja rahaa ja yritetään tehdä itsestä korvaamattomia. Nostetaan omaa itseä yläpuolelle ja voidaan hyvin silloin kuin muilla menee huonosti.

Tämän jälökeen voidaan leikkiä marttyyria ja levitetään juoruja, että heitä käytetään hyväksi, vaikka itse ovat tarjonneet apua ja tyrkyttäneet rahaa.

Miksi olet vienyt lapsia minnekään ja maksanut mitään. Tuskin tämä ystäväsi on tyrkyttänyt lapsensa sulle ja sanonut, että maksa kulut. Olet itse pyytänyt ja sanonut, että voit maksaa heidän kulunsa.

Nyt sitten leikit marttyyria.

Ystäväsi tekstasi oikein. He pärjäävät ilman sinua ja siitähän olet loukkaantunut nyt. Sinunlaisia lieroja syöpäluikareita, jotka kiemurtelee toisten elämään mairea hymy naamalla auttajaksi pukeutuneina näkyy aina silloin tällöin.