Lue keskustelun säännöt.
1v3kk aloittaa huudon heti kun äiti laskee hänet pois sylistä
19.04.2010 |
Ei niinkään kotona, mutta missä tahansa muualla, vaikka omalla pihalla ulkoillessa.
Se "pahin" tarrautumisvaihehan on siinä 10-12kk iässä, oliskohan aika hieman elää muutenkin kuin lapsen kautta ja kanssa...
Kommentit (10)
Pidä lasta sylissä, jos tuntee olonsa turvattomaksi. Pieni se vielä on. Kyllä sitä ehtii itsenäistyyn myöhemminkin. Ei kannata huudattaa, voi vaikuttaa haitallisesti itsetuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on taas malliesimerkki, kun on jostain hienosta oppaasta luettu, että pahin tarrautumisvaihe on 10-12kk, niin kaikki muu on epänormaalia. Lapsethan on kaikki samanlaisia?
lapsukaisia kun niiden pahin takertuminen on ollut reippaasti yli vuoden ikäisinä.
Onneks mä en lue kirjoista kaikkea...
Meillä oli ihan samanlainen vaihe just tuossa iässä, pahin takertumis-/sylivaihe taisi olla n.1,5v iässä.
On juuri tuollainen kuopus. Ja meillä on ollut aiemmin yksi samanlainen. ja pari toisenmoista tässä välissä :)
Tuo yksi samanmoinen muuten oli arka ja pelokas noin 3 vuoden ikään. Nyt luokkansa touhutäti ja oppislaskunnan edustaja, joka haaveilee näyttelijän urasta ja harrastaa karatea :)
Minä uskon, että kun lapsen antaa ilmaista tunteitaan hän oppii niitä käsittelemään. Ja kasvaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8kk-1v7kk. Vieläkin poika valitsee aina minut jos mahdollista. On ulkonakin paljon sylissä, varsinkin vieraammassa seurassa. Nykyään jää ilman itkua isän kanssa kotiin ja antaa mummon jopa pukea. Kesällä kumpikaan ei sopinut hänelle. Jos oli isän kanssa kotona niin huusi koko sen ajan kun olin poissa. Poika on nyt 2v.
Että kyllä sitä riitti alle 1v iästä ihan reilusti vielä sen jälkeenkin. Tosiaan, tossa kehityksessä kun voi olla huomattaviakin poikkeamia noista keskimääräisistä arvoista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minäkin olen sitä mieltä, ettei lasta kannata palauttaakaan virheellisenä kappaleena :) Jos lasta kovasti yrittää karaista, voi lapsi takertua entistä enemmän tai sitten "rohkaistua" mutta vain näennäisesti eli hän oppii, ettei äidiltä kannatakaan apua pyytää, ei hän auta. 1-vuotias on AIKA PIENI IHMINEN!
Ei ole muut lapset olleet samanlaisia mutta hänelle ei kukaan muu kelvannut kuin äiti. En huomannut eroa olisko takertunut enemmän tai vähemmän tuossa vuoden iässä. Vasta kun hyväksyi jonkun muun elämä helpotti.
Nyt reipas eskarilainen joka viilettää kavereiden kanssa pitkin poikin maita ja mantuja.
mitähän mun pitäis tehdä 1v7kk takertujan kanssa? Antaa pois?