Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olet elämästäni (nuoren äidin tarina)?
18.04.2010 |
Taitaa olla 3-kympin kriisi, mutta juuri nyt kaikki tuntuu jotenkin ärsyttävältä ja vähemmän tyydyttävältä. Kavereiden kanssa olen jutellut, mutta tahtoisin nyt ihan ulkopuolisten mielipiteitä. Kaverit sitä mieltä, että mun elämähän on tosi hyvää ja 3-kympin kriisi se vain vaivaa.
Peruskoulun jälkeen opiskelin kaksoistutkintoa yo+parturi-kampaaja. Yo:ksi tosin en kirjoittanut, joten minusta tuli vain kampaaja, joka on käynyt vapaavalintaisina opintoinaan lukion aineita (pakolliset matikka, äidinkieli, englanti ja ruotsi). Parturi-kampaajaksi valmistuin aikanaan hyvin arvosanoin. Lukion kurssitkin suoritin hyvin arvosanoin. En kirjoittanut yo:ksi koska samaan syssyyn oli kampaajapäättötyö ja valmistumiseni parturi-kampaajaksi ei ollut siitä kiinni. Ajattelin, että ehkä sitten myöhemmin. Pyrin suoraan amiksesta kosmetologikouluun ja pääsin sisään.
16v saakka seurustelin nykyisen mieheni kanssa. Seurustelumme alkoi siten, että mieheni piiritti minua ja minä lopulta "suostuin" kokeilemaan seurustelua hänen kanssaan. Mieheni on ainoa poikaystäväni ikinä, miehelläni taas on ollut aiempiakin suhteita (on minua 3v vanhempi). Joskus mietin, että pitäisköhän kokeilla muitakin miehiä tai sinkkuutta, mutta koska koskaan ei ollut varsinaista syytä miestäni jättää ja olin hyvin kiintynyt jo häneen niin en sitten jättänyt.
20v tulin yllättäen raskaaksi. Oli aikamoinen shokki. Eka puolikas raskausajasta meni ahdistuksen vallassa, mutta päätimme siis pitää vauvan. Mieheni varsinkin oli tosi innoissaan ajatuksesta, minäkin aina olen ollut lapsirakas, mutta ajankohta ei tuntunut ihan sopivalta. Vauva-aika ja taaperoaika olivat ihania. Kosmetologikoulu tosin keskeytyi, mutta pääsin alani töihin kun poikamme oli 2,5v.
Pitkähtkön harkinnan jälkeen toinen lapsemme sai alkunsa ja syntyi 5v ikäerolla esikoiseen. Ihana ja kiltti tyttö tuli ja taloudellinen tilannekin oli hyvä hänen syntyessään. Ostimme omistusasunnon, jota olemme rempanneet ja jossa yhä asumme.
No nyt täyttää nuorempikin lapsi kohta jo 5v ja mietin välillä että kuka oikein olen? Mitä tahdon elämältäni? Elänkö tosiaan omaa elämääni? Meillä on kaikki periaatteessa hyvin, mutta olen jotenkin aika hukassa.
Kommentit (31)
Kaikki koulut jääny kesken. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten musta tuntui samalta. En tiennyt, kuka olen ja mitä elämältäni tahdon. Se vaikutti miehen ja minun väliseen suhteeseen, tavallaan alitajuisesti syytin häntä omasta huonosta olostani.
Kävin terapiassa, se auttoi. Menin sellaiseen kriisikeskukseen, jossa alettiin vaan rauhallisesti purkaa mun tuntemuksia auki. Ymmärsin, että en ole missään vaiheessa tehnyt valintoja, edes pieniä, ihan itseäni ajatellen. Kaupastakin ostin vain sitä ruokaa, mistä muut tykkäävät.
Opettelin siellä terapiassa tervettä itsekkyyttä. Ottamaan aikaa itselleni ja kuulostelemaan tunteitani. Löytämään ihan vain vaikka kuinka pieniä asioita, joista aidosti pidän.
No, kriisi meni sitten noilla keinoilla ohi ja suhde mieheen korjaantui itsestään. Tuosta on nyt 5 v ja elämäntilanteeni aika erilainen. Olen vaihtanut työpaikkaa, saanut kolmannen lapsen, löytänyt kaksi uutta harrastusta ja yhden hyvän ystävän. Mies on sama kuin ennenkin ja elämä tuntuu nyt hyvältä.
Tsemppiä!
moneen kertaan miettineet, vaihtaneet suuntaa, kokeilleet monia miehiä, ammatteja jne. Minä taas olen tavallaan ajautunut tähän kaikkeen. Olen jotenkin jumissa, koska en voi erota ja jättää perhettäni vain kokeilunhaluni vuoksi, mieheni kun on oikeasti hyvä mies. En myöskään voi tällä hetkellä opiskella, koska siihen ei todellakaan olisi varaa ja iltaopiskeluun en tahtoisi ryhtyä koska silloin en näkisi lapsiani käytännössä lainkaan. Työkkärin kurssit eivät tulisi kyseeseen, koska minulla on vakituinen työpaikka ja ehkä muutenkin olisin tahtonut tähdätä "ylemmäs", mutta se siis käytännössä nyt mahdottomuus.
Oikeastaan nuorempana elin vain päivä kerrallaan, onnellisena "kukkaistyttönä", oikeasti olin tosi onnellinen kaikesta sen vaikean raskauden jälkeen siis.
Nyt olen alkanut miettiä elämääni ja tosiaan tunne on että olen hieman "jumissa". Ei tämäkään niin paha ole, muttei varmasti kuitenkaan sitä mitä olisin valinnut jos olisin voinut punnita, harkita ja venkslata valintojani ees-taas.
ap
Ihan ok tulot, koska olen oikeasti hyvä työssäni, mutta jotenkin sekin on muuttunut vuosien mittaan tosi rutiiniksi. Kaipaisin jotain haastetta vähän kaikkeen, uusia näkökantoja jne.
ap
niin siis tietenkään en sitä punninnut, miettinyt mitenkään vaan siihen vain ajautui.
ap
Tuon takia en usko, että on hyvä hankkia nuorena lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä alkaa miettiä elämää taaksepäin. Sinun kohdalla on käynyt paljon asioita joihin et ole itse voinut vaikuttaa, esim. raskaaksi tulo yllättäin. Kaikki ei kuitenkaan aina käy niinkuin on suunnitellut. Olet varmasti elänyt hyvää elämää, rinnallasi on ihminen joka sinusta välittää, miehesi. Lapsesi ovat jo isoja ja sinulla olisi nyt tilaisuus tehdä asioita joista olet haaveillut. Mieti mitä haluaisit harrastaa aloita jokin uusi juttu. Ota aikaa itsellesi! Nauti elämästä ja lapsista. Käy ulkona tyttöjen kanssa jne.
myöhemmin suorittanut lyhyitä kursseja, kuten manikyyri-, intialainen päähieronta yms, joita voin käyttää hyödyksi työssäni. Työni periaatteessa on minun juttu, koska minulla on silmää ja tarkkuutta jne, olen pidetty työssäni, mutta jotenkin silti tunnen tältäkin osin olevani jumissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ne sun kaverit olisi jotenkin onnellisempia, kuin sinä. Minusta se ei tuo onnea että vaihtelee miestä ja ammattia ja asuntoa ja mitä kukakin. Unelmoikaa yhdessä, mitä kaikkea voisitte tehdä. Ja en tarkota nyt mitään lottovoittoa, vaan pieniä unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etsiä itseään ja elämäänsä, niin ehkä he tuntevat nyt itsensä paremmin, ainakin heillä olisi mahdollisuudet siihen? Toisaalta kun heitä katselen, niin päällisin puolin ovat suurin osa minua enemmän hakusessa/eksyksissä, minun elämä vaikuttaa varmalta, tasiselta ja hyvältä, mutta kyse on jotenkin siitä, että onko tämä tosiaan se minun elämä jota sisimmässäni haluan? Vai onko sellaista edes? Onko kaikissa valinnoissa aina huonot ja hyvät puolensa? Sitä en voi tietää koska en ole kokeillut monenlaisia tapoja. Ehkä kyse on siis siitä, että en voi tietää, olisiko joku muu tapa minulle parempi ja se hiertää mieltäni nykyään? Vaikea pukea tätä kunnolla sanoiksi, kun asia on sisimmässänikin aika epämääräinen.
ap
kokeiluvaiheen jäätyä pois, kuin pahan mielen. ;o)
Kuullostaa ihan ikäkriisiltä.
Sähän olet järkevä ihminen ja ymmärrät, että nyt ei ole opintojen aika, mutta tulevaisuudessa kyllä.
Olisko omassa ammatissa uusia erikoistumisen osa-alueita?
Kampaaja on ihan hyvä ammatti ja kosmetologiopinnoista on takuulla ollut ammatissasi hyötyä. Kaikki opiskelu on plussaa, vaikka olisikin jäänyt koulu kesken.
Ihmiselämä on jatkuvaa kehittymistä ja pohtimista. Mennyttä on turha murehtia, mutta tulevaisuuden suunnittelu on viisasta.
Muista, että kriisivaiheessa ei kannata tehdä mitää suuria ratkaisuja, vaan vasta sitten kun tuntee olonsa taas hyväksi.
Onnea elämääsi, 4kymppisenä nainen on jo oman itsensä herra. ;o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usko mua!sä et vaan itse tiedä sitä koska ei oo vertailupohjaa,mutta sä oikeesti olet tosi onnekas!
nimim.kaikenlaista kokeillut kolmikymppinen,ja kokeilematta olisin jättänyt jos olisin tiennyt että onni on jotai muuta
Onko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jossain, terapiaa tms, mistä joku jo mainitsi? Tiedätkö itsekään mitä olisit valinnut? Koetko että nuoruus jäi elämättä?
Tämä voi tuntua vähän hölmöltä, mutta koita jäsennellä itsellesi (vaikka paperille):
- mitä sinulta puuttuu?
- mitä elämältä tahtoisit jos et tätä nykyistä?
- mitä voisit tehdä, jotta saavuttaisit haluamasi? - mitä siitä seuraisi ja olisiko se hyvä/ok?
Tyyliin:
- haluaisin kokeilla millaista olisi olla jonkun muun miehen kanssa
- jätän perheeni ja muutan toisen miehen luo
- lapset kärsivät -> ei hyvä, en tee noin
Tai:
- haluaisin irtautua arjesta ja käydä lomamatkalla tyttökavereiden kanssa
- otan asian puheeksi kavereiden ja miehen kanssa, säästän rahaa ja varaan matkan, mies hoitaa lapsia matkan aikana
- lomalla on kivaa, olen tyytyväinen
Eivät asiat ihan näin yksoikoisia ole, mutta tuohon suuntaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bilettänyt olen varmaan keskivertoa enemmänkin =/ Siis ihan ravintoloissa ja bileissä riekkunut. Sitä harrastin ennen esikoisen syntymää 16-19v takuulla keskivertoa enemmän ja monenlaisissa paikoissa, lisäksi vielä lasten synnyttyäkin 3-5 kertaa vuodessa, mikä oli takuulla tarpeeksi. Ne paikat on todellakin nähty, samoin laivaristeilyt yms, ulkomaillakin olen ehtinyt reissata ihan tarpeeksi. Eli jos tällaisella nuoruutta tarkoitetaan, niin se ei jäänyt välistä.
Kyse on siis noista minun valinnoista joihin ajauduin (ehkä). Siitä mitä elämäni on nyt, kuka olen, onko tämä oikeasti minun elämääni, mitä elämä voisi olla nyt jos olisin valinnut toisin ja olisiko se parempaa elämää? Eli siis siitä että kaikki on nyt lyöty niin hirveän lukkoon ja näillä mennään hamaan hautaan asti.
ap
mutta ap.lla on huono olo ja sitä omaa oloaan pitää kuunnella.
Ihmisellä voi olla kaikki periatteessa hyvin mutta joku kuitenkin mättää. Huono siinä on ulkopuolisen sanoa että eihän sulla voi mikään olla hätänä, kun kaikki on ulkoisesti hyvin.
Onko sinulla mahdollista käydä juttelemassa jossain, terapiaa tms, mistä joku jo mainitsi? Tiedätkö itsekään mitä olisit valinnut? Koetko että nuoruus jäi elämättä? Tämä voi tuntua vähän hölmöltä, mutta koita jäsennellä itsellesi (vaikka paperille): - mitä sinulta puuttuu? - mitä elämältä tahtoisit jos et tätä nykyistä? - mitä voisit tehdä, jotta saavuttaisit haluamasi? - mitä siitä seuraisi ja olisiko se hyvä/ok? Tyyliin: - haluaisin kokeilla millaista olisi olla jonkun muun miehen kanssa - jätän perheeni ja muutan toisen miehen luo - lapset kärsivät -> ei hyvä, en tee noin Tai: - haluaisin irtautua arjesta ja käydä lomamatkalla tyttökavereiden kanssa - otan asian puheeksi kavereiden ja miehen kanssa, säästän rahaa ja varaan matkan, mies hoitaa lapsia matkan aikana - lomalla on kivaa, olen tyytyväinen Eivät asiat ihan näin yksoikoisia ole, mutta tuohon suuntaan kuitenkin.
Kun en tiedä mitä haluaisin mieluummin kuin tätä ja kun en edes tiedä mitä muuta voisi oikeastaan olla. Kun en tunne itseäni (kai) ja kun en suoraltaan osaisi muuttaakaan elämääni, enkä siis voisikaan ainakaan järkevällä tavalla.
Ehkä multa jäi sitten se hakeminen/hapuilu nuoruusvaiheessa väliin ja sitä haikailen nyt. Enkä usko, että tuota pystyy millään tietyllä korvaamaankaan. Elämäni on siis hyvää ja näitä pohdintoja lukuunottamatta olen kyllä onnellinenkin, välillä todella onnellinenkin, ollut oikeastaan aina.
ap
Niin ja mulla ei ole paha olla sinänsä, sinänsä olen onnellinen, koen vaan, että... elän jotenkin suppeasti ja tietämättömänä muista asioista ja että ehkä sieluni olisi kaivannut lisää tietoutta joissain asioissa, mutta kaikkea ei kait vaan voi saada. Kait mun on vaan sopeuduttava.
ap
että ihminen miettii elämäänsä ja miten se olisi toisenlaista, jos olisi tehnyt toisin.
turvallista duunarielämää. Kaikki on mennyt helposti ja kun sinun ei tarvitse tuskailla elämän vaikeuksia tuskailet nyt kaiken helppoutta ja ennakoivuutta. Kun mies, lapsi, talo on saavutettu et tiedä mitä sen jälkeen. Normaalia 30 kriisiä ja miettimistä mitä nyt tehdä. Nyt alkaa aika, jolloin kun etapit on saavutettu voit alkaa toteuttamaan haaveita, joita 20 v et edes tiedostanut. Nyt kun lapset kasvaa on aika taas tutustua mieheen ja suunnata tulevaan. Mieitte pieniä suunnitelmia, esim. matkat ja jotain isompaa. Keskityt perheeseen, mutta otat myös omaa aikaa omalle käden taitoja vaativalle harrastuksellesi. Elämä voi muuttua äkisti, sairauden tms. myötä joten itse ei kannata elämää alkaa pilaamaan haikailemalla rakkautta muualta tms. kun se tyhjä olo on jo itsessä. Jotkut eroavat tuossa tilanteessa.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki koulut jääny kesken. Huhhuh.