Me vihattiin suomea

Onhan se omituista, että täytyy muuttaa vihan vallassa muualle ja sieltä käsin sitten edelleen vihata ja halveksia, eli toisin sanoen hävetä kotimaataan niin paljon, ettei edes oma kieli kelpaa enää paikan päällä - edes kotioloissa puhuttavaksi. Ap korjatkoon, jos olen tulkinnut hänen sanansa väärin.



Mitä mainitsemiisi "muihin maihin" tulee, niin kyllä siellä ollaan vähintään yhtä kyrsiintyneitä oman maan arvostelemisesta kuin Suomessakin, ei suomalaiset mikään poikkeuskansa ole. Puhut omiasi, jos yrität väittää muuta.



Ei Espanjassa sovi arvostella esimerkiksi heikäläisten tapaa viihdyttää itseään tapattmalla verisesti härkiä härkätaisteluareenoilla tai Pamplonan jokavuotisessa härkäjuoksussa. Tai Keski- ja Etelä-Euroopan asukkaita ylipäätään siitä, että heidän käsityksensä eläinten hyvästä hoidosta ja luonnon kunnioittamisesta on aivan eri luokkaa kuin skandinaavinen käsitys.



Juuri Keski-Euroopasta palanneena huomasin jälleen kerran ihmetteleväni, kuinka jo siellä ihminen valheellisesti luulee olevansa luomakunnan kruunu ja kaiken muun elämän yläpuolella. Mitä etelämmäs mennään, sen voimakkaammin asenne näkyy jokapäiväisessä elämänmenossa.

Esimerkiksi Italiassa, Ranskassa tai Espanjassa ihmisillä saattaa olla kotonaan rotukoiria, joita paapotaan enemmän kuin ihmisvauvoja ja samaan aikaan nämä koirien omistajat saattavat potkia kulkukoiria tiehensä aivan törkeällä tavalla (olen nähnyt monesti!), mutta silti väittää kirkkain silmin rakastavansa eläimiä yli kaiken. Sellaiseen valheellisuuteen törmää harvoin missään pohjoismaassa.

Ei ihme, että siellä vilisee kulkukissoja- ja koiria ylt'ympäriinsä.



Eikä ihmiset ole Suomessa sen töykeämpiä kuin muuallakaan. Olen itse saanut kokea hyvin kyseenalaista kohtelua mm. Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Irlannissa, Itävallassa, Tshekeissä, Unkarissa, ja Iso-Britanniassa, mutta en silti ole valmis sanomaan, että nuo _kansakunnat_ ihmisineen päivineen olisivat töykeitä 12 kuukautta vuodessa. En nimittäin tunne jokaista maassa asuvaa yksilöä - eivätkä kaikki kyseisissä maissa asuvat ole edes syntyperäisiä kansalaisia...

pysyvästi Espanjasta Suomeen. Ihastuivat vain niin tähän maahan, luontoon, turvallisuuteen jne.



Välillä olen kysellyt, eivätkö kaipaa Espanjaan, mutta eivät kuulemma. Ovat asuneet täällä jo vuosia. Kerran vuodessa taitavat käydä katsomassa sukulaisia.



Minua ihmetyttää ja oikein liikuttaa se, että he ovat halunneeet tulla tänne ja arvostavat niin paljon kotimaatani. Isovanhempani asuivat aikoinaan talvet Espanjan Aurinkorannikolla, mutta arvostivat silti koti-Suomea.

Eivät siis muuttaneet Suomeen työn perässä vaan halusivat tästä lapselleen kotimaan. :)

Laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa!

Sill´ leipä vieraan karvast´ ois ja sana karkeaa.

Sen taivas, päiv on loistoton, sen sydän sulle outo on;

laps´ Suomen, älä vaihda pois, sä maatas ihanaa.



Laps´ Suomen, kaunis sull´ on maa

ja suuri loistokas,

veet välkkyy, maat sen vihoittaa,

sen rant´ on maineikas.

Yö kirkas, päivä lämpöinen

ja taivas tuhattähtinen;

laps´ Suomen, kaunis sull´ on maa

ja suuri loistokas.



Laps´Suomen armas maasi tää

siis muista ainiaan!

Sull´ onnea ja elämää

ei muuall´ ollenkaan.

Jos minne tiesi olkohon.



Sakari Topelius

Suomi on tyly maa, jossa on ankea henkinen ilmapiiri.

Tai sitten sinulla itselläsi vain on tyly ja ankea henkinen ilmapiiri.

Keski-Euroopasta :)

Näyttää olevan tosi herkkä asia tuo Suomen arvostelu. Suomi on paras, muut maat vessasta alas. Kuitenkin Suomella olisi paljon opittavaa muista maista ja tietenkin myös päin vastoin.

Ap:n avaus Suomen vihaamisesta oli imperfektissä, huomasitteko?

Suomen kylmyys ja pimeys on maantieteellinen fakta puoli vuotta vuodesta ja ihmisten töykeys 12 kuukautta vuodesta. Eikä kysymys todellakaan tällä kertaa ole siitä, että juuri minä teen ihmisistä ympärilläni töykeitä.

Voi luoja, miten sitä Välimeren aurinkoa voikaan kaivata!

Miksi ihmeessä AP ei saisi tulla tälle palstalle hehkuttamaan tyytyväisyyttään (vaikka olisikin ottanut särpäisyn jos toisenkin. Olen mäkin ottanut pari lasia viiniä...) AP:n alkuperäinen viesti ei ollut mitenkään ilkeä, vaikka vihasikin Suomea.

Tänne saa kirjoittaa kaikki muutkin. Paljon paljon tyhmempiäkin tänne kirjoittaa. Mielestäni tämän ketjun vastauksen vain todistivat AP:n käsityksen suomalaisista oikeaksi.

Hyi, miten kateelistya porukkaa täällä on.

Onnittelut sinulle aP (jos et ole provo :-) )onnistuneesta ratkaisusta. Nauttikaa auringosta!

Itsekin olen asunut keski- euroopassa. Lasten kanssa en uskaltaisi asua kuin pohjoismaissa, ainakaan euroopassa, vaikka ympäristö ja ihmiset ovat myös minun mieleen. Suomi vaan on kuitenkin paljon turvallisempi, eikä huumeiden käyttö esimerkiksi ole niin laajalle levinnyttä. Mutta: Ehkä en vain luottaisi lapsiini tarpeeksi/osaisi laittaa heitä ruotuun...tai ehkä koko haihatteluni on turhaa, kai sitä jokainen joka asiasta on kiinnostunut löytää päihteensä, vaikka ne olisivatkin kivenkoloissa eikä jokapäiväinen koululaisten juttu (kuten esim. Ranskassa).



Nyt meni perusteluiksi, kaikkialla on minusta hyvät ja huonot puolensa! Hienoa on, että ihmiset uskaltavat toteuttaa unelmiaan!!!

Suomen syksyä ei voita mikään. Kunnon syysmyrsky, jossa tuuli ulisee nurkissa, sade piiskaa seiniä ja ikkunaruudut helisee, tekee nannaa sielulle.



Kuulaat ja kirpeät aamut, kun ensimmäinen kuura ratisee kenkien alla...vasta silloin sitä tuntee elävänsä.

Koivujen kellastuessa ja muuttolintujen lähtiessä sinne etelän lämpöön, ei tarvitse kuin astua ulos ovesta, niin sitä on satumaisemassa.

Onneksi Suomen kesä on lyhyt, niin syksy tulee aina nopeasti.

Välimeren alueella jokainen kesäpäivä on kuuma, hiostava ja lyhyt. Pimeys iskee aina niskaan kuin vanha perunasäkki. Suomen kesä puolestaan on useita kalenterikuukausia kestävä pitkä, raikas ja valoisa päivä. Sellaisesta etuoikeudesta pääsee harva ihminen nauttimaan. Välimeren alueeltakin tullaan silloin vuosittain sankoin joukoin tänne pohjoiseen - ei vain Suomeen, vaan Pohjoismaihin yleensä.



Mutta syksy pesee kesät ja Välimeret mennen tullen, se on lempeä ja vaativa samanaikaisesti. Sen joko kestää tai sitten ei.

Ei mulla muuta.

Olisitte tyytyväisiä, ettekä kateellisia tai haukkuisi toistenne valintoja.



Asuin 12 vuotta Espanjassa, palasin Suomeen kun sain ensimmäisen lapseni, haluan että kasvavat lähellä isovanhempiaan. Ei tämä paha paikka asua ole, kaikki on omasta päästä kiinni. Ihmiset voivat olla yrmeitä ja pimeys ahdistavaa, mutta ei siihenkään kuole.

Täällä on hyvä olla, ainakin meidän perheen. Rakastan kotimaatani niin paljon!

ja olisin niin valmis tekemään saman ratkaisun, vaikka kuusi meitäkin on. En sitten sovi tänne Suomeen laisinkaan. Mies on vaan vähän eri mieltä, eikä uskalla ottaa riskejäkään.

Suomi on kamala paikka, varsinkin ihmiset ja pimeys. Mekin lähdemme pois, tosin afrikkaan:)

eli emme viihtyneet suomessa ja siis tarkoitus oli kannustaa kaikkia omalle tielleen sillä me

ainakin saimme sen mitä haimme ja uskaliaille annettiin mahdollisuus.

Kumpikin saimme töitä ja mahdollisuuden ja olemme onnellismpia kuin koskaan. Vihasimme suomen ihmisten tyyliä arvostella muita ja aina olla joka asiassa oikeassa sekä etsiä jokaisesta pahaa.

Tämäkään teksti ei tullut sellaisena kuin sen kirjoitin, mutta kaikkea hyvää oli tarkoitus toivottaa ja avartaa suomalaisten ajatuksia näkemään hyväksyttävämpänä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus.

ovatko nyt jossain suomalaisessa koulussa?



minkä alan töitä saitte, oliko helppo/vaikea saada?



t: ulkomaille haikaileva

Minä puolestani viihdyn täällä pimeydessä ja hiljaisuudessa. Niin me ollaan ihmiset erilaisia...

Kun Suomi maan nimenä, niin se kirjoitetaan isolla. Kun kieli, niin pienellä. Ap:n otsikosta voisi päätellä, että vihasitte suomen kieltä.



Viihdyn minäkin loistavasti täällä Keski-Euroopassa, mutta en vihaa Suomea.

1, 8, 5 ja 11-vuotiaita. =)

Olivat motivoituneet muuttamnaan ja osaavat nyt Espanjaa melko hyvin. Nuorin tosin vasta opettelee kun on saanut olla työtilanteesta huolimatta olla paljolti kotihoidossa. =)



Juttelemme kotosalla Espanjaksi kaiken minkä osaamme ja opimme toisiltamme. =)

Au-pairia etsimme syksyksi nuorimmaisellemme.





Jokatapauksessa halusin tuoda esille, että aina päjää jos haluaa eli haaveista kannattaa tehdä totta jos haluaa sillä elämiä on vain se yksi. =))

ja kaikki näppäilemäni ei tule samana kuin yritän, mutta pääasia on sanoma. =) Jos joku haluaa johonkin kirjaimeen takertua niin se olkoon hänen elämänsä köyhyys. =)