Miks "kaikki" tekee lapset kahden vuoden ikäerolla?

Ikäerot

1v8kk (1. ja 2.)

2v8kk (2. ja 3n)ja

3v3kk (3. ja 4.)



Eka oli ehdottomasti rankin, kun molemmat oli vielä vaipoissa ja kakkosella oli pahat ruoka-aineallergiat. Lähemmäs 3. vuoden ikäerot oli siltä osin parhaat, mutta nyt kun kaksi vanhinta on 11v ja 12v ovat kyllä edelleen parhaat kaverit, kun taas muilla ei leikit/jutut ole koskaan osuneet niin hyvin yhteen. Kaikki on vielä tyttöjä. Itse halusin seuraaviin hieman pidemmät välit, mutta en olisi varmasti jaksanut enää rumbaa alusta alkaa, jos olisi jossain vaiheessa tullut sellainen helppo vaihe :-)

ikäeroa lapsilla melko tarkalle 2 vuotta. Ja meille tämä ikäero oli paras (tosin kokemusta ei muusta). Mielestäni esikoinen oli vielä sen verran pieni, kun hänestä tuli isosisko, että sitten meillä oli kaksi pientä lasta. Ja nyt esikoinen saa vieläkin olla pieni.

Käy niin sääliksi tutun lasta, josta yritetään väen vängällä tehdä isoa, kun pikkusisar syntyy kohta. Lapsella ikää 1,5 vuotta.

vuosi synnytyksen jälkeen - kun ei huvita, ja oma keho, kato - niin ikäeroksi tulee sitten noin kaksi vuotta.

Meillä haluttiin lapsille lyhyt ikäero, jotta olisivat enemmän kaverina toisilleen ja toisaalta haluttiin vauva-aika nopeasti alta (niin ihania kuin ne vauvat ovatkin). Ikäeroksi tulikin pikkuista vajaa kaksi vuotta kun esikoisen 1v. synttäreillä alkoi tuntua, että seuraava saisi tulla. Meillä esikoinen oli vauvana paljon vaativampi kuin toinen, eli kuopuksen vauva-aika meni vauvan kannalta helposti, mutta esikoisen uhma teki elämästä välillä helvettiä. Siksi toisaalta ajattelen, että olisikohan pitempi ikäero ollut kuitenkin parempi. Vaikka mistä sitä tietää, kun toisilla uhma alkaa 1-vuotiaana ja jatkuu murrosikään saakka.

ja ihan vahingossa:). ovat samaa sukupuolta ja parhat kaverit.

meillä lasten ikäerot on 2v, 3v ja 5v (siis lapset nyt 16, 14, 11 ja 6v).

Nuo kaksi isointa alkoivat jo hyvin nuorena leikkimään yhdessä. Ja nyt teininäkin heillä on paljon samoja kavereita, liikkuvat "samoissa porukoissa" ja samat asiat kiinnostavat, vaikka muuten ovatkin hyvin erilaiset lapset. 11- vuotias ja 6- vuotias ovat selkeästi yksinäisempiä. jos jotain voisin tehdä toisin, toivoisin että emme olisi jättäneet noin pitkiä välejä nuorempiin lapsiin. Toisaalta oman jaksamisen kannalta oli kätevää että ei ollut kovin montaa ihan pientä lasta hoidettavana sitten samaan aikaan.

lapsilla on ikäeroa 2,5 vuotta.

Tämä ihan siitä syystä, että silloin kun esikoinen oli vuoden vanhan alkoi ajatus toisesta lapsesta tuntumaan hyvältä. Ei meillä sen parempaa syytä ollut =)

se eka vauva on niin iiiihana ja helppo, että siinä samassahan se toinenkin samanlainen menisi. Äiti raskautuu sitten pian ensimmäisen 1v synttäreiden jälkeen ja kaikki näyttää niin hyvältä. KUNNES se uhma tekee tuloaan ja sitten onkin jo liian myöhäistä toista enää perua. Toinen syntyy ja vanhemmat ovat ihan lopussa vaikean uhmaikäisen ja valvottavan vauvan kanssa. Tämä on nähty niin monet kerrat. Ja kukaanhan ei enää siinä vaiheessa myönnä, että toinen niin pian ei ehkä ollutkaan hyvä ajatus vaan hehkuttavat kuinka pääsevät pian vauva-ajoista lasten kohdalla eroon.



Minä en halua päästä eroon vauva-ajoista tai elää sitä sumussa väsymyksestä vaan nauttia niistä. Sen vuoksi meillä ikäeroa 3v ja tosi hyvä ikäero onkin. Oli se 3v:kin pieni vielä kun kakkonen syntyi ja kauhistuttaa välillä nämä ihan pienen pienet 1+v jotka tosiaan kasvatetaan isoiksi heti kun toinen syntyy.

sen kaksi vuotta, mutta luonto päätti toisin, esikoisen ja toisen välille tuli 3,5 v. ja kakkosen ja kolmannen väliin lähes 3v. Nyt neljäs on syntymässä näinä päivinä ja kuopus on kohta 3,5v.

Jälkikäteen olen ollut tyytyväinen pidempiin ikäeroihin , pienin on saanut aina olla rauhassa pitkään pikkuinen ja silti on löytynyt hienosti yhteiset leikit sen isommankin kanssa.

sun muita, sitten just toi "niistä on sitten seuraa toisilleen" -motiivi, jota muuten henk.koht. inhoan. Mutta meidän lapsilla on ikäeroa kahdeksan vuotta ja ihanaa aikaa tämä on ollut. Nautin kun molemmille on aikaa riittävästi ja todella olen saanut/saan nauttia ihan varhaislapsuudesta kybällä. Eihän tällä tahdilla suurperhettä perusteta, mutta ei ole koskaan ollut tarkoituskaan.

1v 3kk, 2v ja 3v. Neljännelle ois ollut "paikka" jo aiemmin, mutta työt ja raksa siirsivät haavetta.



Mun mielestä tuo 1v3kk välikin oli ihana, en ymmärrä miks monet sitä niin kauhistelee. Esikoinen sai olla kotona pisimpään hoidossa, ja mielestäni sai olla vauva kauan. Kun oli vain kaksi lasta, sitähän oli ison osan päivää vieläpä molemmille oma hoitaja.



Oon kokenut helpoksi sen suunnilleen samaikäisissä lapsissa, että niillä on samanlaiset tarpeet. Silloin kun oli kaksi vauvaa kotona, sain olla ihan vauvojen hoitaja kotona eikä tarvinnut muualla hypätä tms.



Kolmas ikäero tavallaan rankin, koska 3-vuotiaalla tuoreella isoveljellä uhmaa ihan riittävästi, eikä näe vauvassa kaveria vielä pitkään aikaan. Toisaalta isommat jo sen verran isoja, että arjessa vähemmän "käsityötä".

on sen ikäinen kuin on, tulipa pikkusisarrusta tai ei. Ei meillä esikoisesta ole yritetty tehdä isompaa kuin on, saanut olla ihan oma itsensä. Lapsilla aika tarkkaan parin vuoden ikäero enkä ole perustellut mitään syitäkään tähän. Luontevalta tuntuu nykyään ja myös aiemmin(ihmettelin kuinka joku meinas, että ennen vanhaan olis ollut toisin?)Mun ja siskon väli hieman vaille 2 ja vanhempieni sisarrusten väleistä löytyy samaa kahden vuoden tai alle välejä.Meillä ei ainakaan ole mietitty mitään taloudellisia "järkisyitä" ollenkaan.

sen kaksi vuotta, mutta luonto päätti toisin, esikoisen ja toisen välille tuli 3,5 v. ja kakkosen ja kolmannen väliin lähes 3v. Nyt neljäs on syntymässä näinä päivinä ja kuopus on kohta 3,5v.

Jälkikäteen olen ollut tyytyväinen pidempiin ikäeroihin , pienin on saanut aina olla rauhassa pitkään pikkuinen ja silti on löytynyt hienosti yhteiset leikit sen isommankin kanssa.

Hienosti leikkivät tytöt keskenään päivät pitkät (nyt 5,5v ja 2v)! Toki pitää isommalle välillä mahdollistaa "isompien" leikkejä, ja omien kavereidensa kanssa myös huitelee pihalla paljon (ja sisällä myös).

Itsekin välillä ihmettelen miten hyvin leikkivät yhdessä noinkin isolla ikäerolla.

Tietenkin pitää välillä olla isommalla

voi nauttia vaik useampi lapsi pieni samaan aikaan.

esikoiselle? Minun elämäni onni on ollut oma sisko, johon 2 v ikäero, ja saman onnen halusin suoda rakkaalle lapselleni. Nyt minulla on kaksi rakasta lasta, jotka leikkivät ihanasti yhdessä ja ymmärtävät toisiaan.

ajateltiin, että kun esikoinen on syntynyt tammikuussa, niin tehdään toinen silleen vähän varman päälle niin ettei syntyisi enää saman vuoden puolella, ja sanon näin koska meillä onnistuu ilmeisesti aika helpolla toi lasten teko kun eka sai alkunsa e-pillereitä syödessäni ja toinen kyllä melkein ihan heti ensimmäisten ehkäisettömien kertojen jälkeen.



n. 2 vuoden ikäero meilläkin oli kyllä suunnitteilla

yhdeksän lasta, kaikki 2v ikäeroilla. Eli aika luonnollinen ilmeisesti;)



Yksivuotissynttäreiden kynnyksellä ja vauvan oppiessa kävelemään monet kaverit ovat alkaneet haaveilla uudesta vauvasta, vaikka vaan vähän aiemmin oisivat olleet ihan toista mieltä...

En tiedä tuliko typo, vai tarkoititko ihan oikeasti että täysimettäisi vuoden! Eihän kukaan täysimetä vuotta, puoli vuottahan se suositus on. :))

Meille se motiivi oli aivan todellinen, kun meillä vanhemmilla molemmilla oli pitkä ikäero sisaruksiimme. Siksi meidän isommilla on vain toista vuotta ikäeroa. Ja aivan varmasti esikoinenkin sai olla niin pieni kuin kaipasikin. Hän oli/on luonteeltaan hyvin omatoiminen jo aivan pienestä lähtien, eikä vauvan syntyminen heilauttanut hänen elämäänsä mihinkään suuntaan.

Kolmas lapsi meillä on pitkällä ikäerolla ja sekin me koettiin jälkikäteen kivaksi, vaikka "säälinkin" tuota lasta, jolla ei ole läheskään samanikäisiä sisaruksia.

sun muita, sitten just toi "niistä on sitten seuraa toisilleen" -motiivi, jota muuten henk.koht. inhoan. Mutta meidän lapsilla on ikäeroa kahdeksan vuotta ja ihanaa aikaa tämä on ollut. Nautin kun molemmille on aikaa riittävästi ja todella olen saanut/saan nauttia ihan varhaislapsuudesta kybällä. Eihän tällä tahdilla suurperhettä perusteta, mutta ei ole koskaan ollut tarkoituskaan.