Miks "kaikki" tekee lapset kahden vuoden ikäerolla?

On vaan niin kätevää, ja jos vielä sattuvat olemaan samaa sukupuolta.

mitään yleistä suositusta esim. valtion taholta en ole kuullut.

Meillä on 2 lasta 2 vuoden ikäerolla. Syy miksi on 2 vuotta ikäeroa on se, että pienempi ikäero olisi ollut meille liian rankka ja suurempi taas meidän mielestä "liikaa". Miehellä ja sisarellaan on 4v ikäeroa ja minulla ja siskollani 6v ja olimme molemmat sitä mieltä että leikkien kannalta ikäeroa oli liikaa. Siksi teimme tuolla kahden vuoden ikäerolla, leikkivät yhdessä kuin paita ja peppu samoja leikkejä.

Mun käsittääkseni jopa neuvolassa saatetaan suositella, ettei lasten ikäero olisi pienempi kuin kaksi vuotta. Kuitenkin mun tutuistani suurin osa on tehnyt lapset 3-5 vuoden ikäerolla, joten ei se 2 vuotta mikään selviö ole.



Itse haaveilen, että ikäeroksi tulisi vain reilu vuosi, mutta saas nähdä, muuttuuko mieli, kun esikoinen syntyy...

kaksi menee siinä samassa. No, ikäeroa tuli 1v3kk ;)

kun meillä (miehellä ja mulla) on molemmilla sen verran vanhempi isoveli, ja on ollut kivaa lapsuudessa.



ap

Suosituksista en ole kuullut, mutta on kyllä aivan loistava ikäero! Lapsi ei ole vielä tottunut olemaan se ainoa eli ei siitä mustasukkaisuutta. Meillä on ollut vain 1 vaippapeppu kerrallaan, sekin on hyvä. 2,5v ymmärtää jo, että toinen on pienempi, mutta viihtyy vielä ihmettelemässä pienempää ja tykkää viihdyttää vauvaa. Hetken, kun kasvavat niin ovat kavereita ja tappelupukareita =) Kätevää myös se, että muutkin ovat nämä huomanneet ja lapsilla on iso kaveripiiri, johon kuuluu näitä sisaruspareja!

4-5 vuotta on varmaan ihan hyvä! Isompi on jo sen verran iso, ettei ole kahta taaperoa. Minulla on ekaluokkalainen ja haaveilen vauvasta;)

kun meillä (miehellä ja mulla) on molemmilla sen verran vanhempi isoveli, ja on ollut kivaa lapsuudessa.

ap

Itselläni on sen verran eroa veljeeni ja hyvin menivät leikit, enkä ollut mustasukkainen. Omilla lapsilla on eroa 1v7kk ja vaikka nyt onkin ihan mukava ero kun nuorempi on 2v, niin ajattelen yhä, että ikäero on liian pieni.

Esikoinen oli vielä liian pikkuinen menettääkseen niin paljon huomiota vauvalle. Älkääkä sanoko, että huomiota voi jakaa kummallekin. Käytäntö on sitä, että pieni vauva tarvii paaaaljon huomiota ja aikaa ja se on isommalta pois, vaikka olisi mukana jutuissa ja vaikka saisi myös omaa aikaa (niinkuin meillä tapahtui). Kolmatta mietitään, mutta ikäero saisi olla ainakin kolme vuotta.

eikä tarvi käydä välissä töissä.. Kun laskettu aika osuu kolmen vuoden sisälle ekan syntymästä :D



Meillä lasten ikäero on 1v 7kk ja minusta oikein sopiva..

Onhan se aika tavallinen ikäero. Ehkä paljon vaikuttaa se äp-raha alle kolmen vuoden ikäerolle. Meillä lapsilla on alle 2 v ikäeroa ja on tosi hyvä, ovat todella kuin paita ja peppu. Aika moni pitää parhaana juuri sitä omien lasten ikäeroa, joten varmasti monenlaiset ikäerot on hyviä.



Kolmatta toivoin samalla ikäerolla, mutta joutui väähän odottelemaan miehen vauvakuumetta. Nyt kolmas työn alla ja ikäeroa tulis lähemmäs 3 vuotta toiseen lapseen jos pian tärppäisi.

jos toinen lapsi syntyy, kun esikoinen on alle kolmen. Siksi yleensä aletaan yrittää kakkosta, kun esikoinen on n. 1 vuoden ikäinen. Ennen piti olla muistaakseni puoli vuotta töissä, jotta sai täyden äitiyspäivärahan. Ennenhän oli tyypillistä, että ikäero oli reilusti yli kolme vuotta.



Taloudelliset syyt painavat, mutta toisaalta äitien jaksaminen on heikkoa.

on kätevää, kun leikkikaveri löytyy aina.. 3v ikäeroa on jo samoihin leikkeihin liikaa....Omat kaverit pitäis jo olla ennen kouluikää. 2v ikäeroa on just hyvä..menevät samalla rykäyksellä. Nyt sitten vauva ja uhmaikä menivät ja nyt nautitaan isoista pojista. En jaksaisi aloittaa samaa rumpaa alusta, kun nyt pääsee niin helpolla. Pojat odottavat kovasti kesää ja ihania huvipuisto päiviä ja mikäs sen mukavampaa ,kun yhdessä hurvittelevat vuoristoradassa parhaimman ystävän seurassa.

Kun nykyäänhän on ihan tyypillistä se, että lapset nimenomaan tehdään silloin, kun se itselle sattuu sopimaan, ja itse ollaan kolmenkympin korvilla tai jo vanhempiakin, ja tietysti niitä lapsia täytyy olla se tietty, ennalta sovittu lukumäärä. Näissä puitteissa sitten määräytyy ikäerokin - täytyy tehdä pienillä ikäeroilla, jotta ehditään tekemään varmasti juuri niin monta kuin aiottiin.



No ei sentään, en minä oikeasti ihan niin usko :) ehkä se on kuitenkin sitä jonkinlaista suunnitelmallisuuttakin, eli kun on hyvä aika lapsien tekemiselle, tehdään ne samalla kaikki. Kuten joku jo kirjoitti, tuo 2v on siitä hyvä ikäero, että esikoinen on saanut olla rauhassa vauva ja pieni taapero ennen toisen syntymää, ei ehkä esiinny niin suuresti mustasukkaisuutta uuden vauvan myötä ja isommaksi kasvettuaan leikit käyvät jossakin määrin yksiin. Ja varmaan painaa sekin, että voi olla samalla kertaa kotona, eikä tarvitse välillä käydä töissä, taas jäädä kotiin jne. Sitten voi siirtyä lasten teon jälkeen seuraavaan elämänvaiheeseen, eikä tarvitse enää "taantua" takaisin kotiäitiyteen :)



Mulla on lapsilla 3,5v ikäeroa, joskaan kumpaakaan ei ole tekemällä tehty. Esikoisen vauvavuosi oli niin raskas, että olin jo päättänyt, ettei enempää meille, mutta sittenpä se vauvakuume nosti päätään. Nyt kuopuksen vauvavuosi alkaa vedellä viimeisiään, ja vaikkei tämä ole ollut erityisen raskas, seuraavaa ei ole aikomus toistaiseksi tehdä, vaan siihen palataan sitten, kun luonto sallii meille unohduksen yövalvomisista, synnytyskivuista ja muista koettelemuksista :)

Pojilla ikäeroa 7 v ja 3vkoa. Syntyneet juuri silloin kun on toivottukin. Olen itse ammattikasvattaja. Koin, että haluan antaa aikaa varhaislapsuudessa molemmille. Myös isomman koulunaloitus oli helppo, kun olin itse kotona...

Molemmat lapset on poikia ja leikkivät edelleen yhdessä aika usein, ikää 7 ja 14



asioilla on aina monta näkökulmaa...

Kai sitä ajatellaan että lapsista on seuraa toisilleen ja kuvitellaan että se esikoinen on jo sitten isompi. Moni ajattelee itseään että on lapset sitten putkeen ja olla pois työelämästä pidempään tai ikä alkaa tulla muuten vastaan. Toisilla jää vauvakuume päälle.



Näistä "paita" ja "peppu" jutuista ja siitä että esikoinen olisi jo riittävän iso 2v:na tuntuu että ajatellaan sitä pienen lapsen vanhempana, aspektia ei ole pidemmällä aikavälillä.



Meillä esikoinen ja toinen 1v10kk ikäerolla ja myöhemmin huomasin että on liian lyhyt. Esikoinen joutuu liian aikaisin "isoksi" ja lasten välillä tietyllä tasolla kilpailua. Mutta lankesin samaan ansaa kuin moni muukin...



Kakkosen ja kolmannen välillä on 3,5v ikäeroa ja se on minusta parempi. Vaikka kaksi ensimmäistä leikki pienenä paljon keskenään, niin nyt kouluikäisenä ei ole pahemmin yhteistä. Enemmän kakkosella ja kolmosella on yhteistä, eli ei se ole aina ikäerosta kiinni. Sanoisin että enemmän luonteista ja mielenkiinnon kohteista.



Mutta se miksi meillä ei ole hirveän pitkiä ikäeroja on se että vaikka rakastan lapsia, niin lasten kasvaessa tietty itsekkyys puskee pintaan. On ihana päästä tekemään itsekin jotain kun lapset kasvaa. Eli meillä tyylillä "aika aikansa kutakin". Olisiko muilla myös samaa? Eli vauvakuvioissa/sosiaalisessa ympäristössä että siihen jää jumiin ja mielellään jatkaa sitä. Sitten kun alkaa taas elää muunlaista elämää isompien lasten ehdoilla, niin mielellään pyörisi niissä kuvioissa eikä enää vauvakuvioissa.

eroahdistusvaiheesta ohi, arki sujuu ja lapsi on mitä suloisin. Parissa kuukaudessa saadaan mies suostumaan uuteen lapseen ja sitten onkin talossa uhmaikäinen ja vauva... Se on huono yhdistelmä, jos uhmis on haastava tapaus.

ekan jälkeen ajatellaan että toinen saa tulla jos on tullakseen. Jos kuukautiset alkavat vasta imetyksen jälkeen ja siis imettää sen suositus vuoden niin ei tarvitse olla ydinfyysikko kun ikäeroksi tulee se kaksi vuotta. Tämä siis perustuu siihen että täysimettää vuoden ja se täysimetys toimii ehkäisynä. HUOM ei siis todellakaan toimi kaikilla mutta aika monella on ollut näin sanoo terveydenhoitaja

on pojilla ikäeroa neljä vuotta ja se on kyllä pisimpiä mitä tästä tuttavapiiristä tiedän. Meillä ei ollut mahdollisuutta pienempään ikäeroon, enkä kyllä haluaisi edes kovin pieniä ikäeroja. Kuten joku kirjoitti, perspektiivi on aika suppea, kun nähdään 2-vuotias jo riittävän isona sillä tavalla, että "pienenä sai olla vielä ainokainen". Meidän kuopus on kohta kolme ja musta se on vielä aika pieni poika! Sattumankauppaahan se on, kuinka rasittavia lapsia saa, mutta musta tuntuu, että Suomessa vallitsee tehokkuusajattelu jo lastenteossakin: ei tarvi olla kauan pois työmarkkinoilta, vaikka haluaisi olla pienten kanssa kotona, mitä siitä, vaikka silmät ristissä mennään hulluuden rajamailla ;) No leikki leikkinä, mutta itse olen tyytyväinen, että ollaan edetty hitaammalla tempolla. Pojat pitävät toisistaan ja yhteistäkin leikkiä löytyy. Kummallakin on kerhon ja eskarin myötä ikäistään seuraa ja kumpikin (etenkin isompi) viihtyy paljon yksinkin.

Ekan ja tokan ikäeroa 1v3kk, tarkoituksella lyhyt ikäero. Tokan ja kolmannen ikäero reilut 6v, tarkoituksella tämäkin. Itse olisin nopeamminkin halunnut kolmannen, mutta mies jahkasi kolmatta pitkään.



Itse olen kokenut juuri nuo meidän ikäerot todella hyviksi. Isompien lyhyt ikäero on ollut hyvä, aina on ollut kaveri kotona. Ovat molemmat tyttöjä. Edelleen touhut sujuu hienosti keskenään. Kolmas oli kiva juuri tuohon, kun esikoinen meni kouluun ja molemmat isommat olivat jo niin isoja, ettei ole mustasukkaisuutta, ovat olleet omatoimisia ja kuopus on heillekin todella tärkeä.