Onko väärin opettajalta sanoa 8-vuotiaalle

Opettajana ärsyttää aivan älyttömästi vanhemmat, jotka vetää herneitä nenään asioista, joita opettajat ovat sanoneet (lasten kertoman perusteella). Ja opettajaltahan ei kysytä mitään, että pitääkö asia paikkansa ja otetaan suoraa yhteyttä koulutoimenjohtajaan tai johonkin vielä korkeampaan tasoon. Voisiko olla joskus mahdollista, että oma kullannuppu puhuu läpiä päähänsä? Kolleega on ollut tälläisessa ryöpytyksessä hetki sitten. Opettajalta ja luokassa olleelta kouluavustajalta saati muilta oppilailta ei kyselty mitään, vaan suoraa otettiin yhteys rehtoriin vihaisena.

No, vanhemmallehan siitä tieten häpeä tuli, kun räyhäsi turhasta ja oli haloota nostamassa. Neuvon kyllä kysymään aina ensin opettajalta hänen omaa näkemystä kuin hyökkäämään suoraa rehtorin kimppuun.

mutta totuus on että lapselle ei tuollaista sanota. Piste.

haluaa traumatisoida lapsen niin senkus sanoo noin. Siinäpä lapsi sitten miettii yökaudet, koska joutuu lähtemään pois vanhempiensa luota kun lähes jokapäiväinen auktoriteetti niin sanoo.

ei edes murrosikäisestä! olisiko teistä ok, jos 5-vuotiastanne uhkailtaisiin päiväkodissa huostaanotolla?

Oli asia niin tai näin mutta totuus on että lapselle ei tuollaista sanota. Piste.

On. Mutta on vanhempana oleellisempaa keskittyä oman lapsen käyttäytymiseen kuin opettajan sanomisiin.



Vanhemmilla on nykyään ihmeellinen tapa vain kiinnittää huomio opettajien ja muiden aikuisten toimiiin, sen sijaaan että keskittyisivät ottamaan vastuun itse omista lapsistaan ja perusasioista, joita heille pitäisi opettaa.



Tämä ei ole kritiikki keskustelun aloittajalle, vaan yleisesti meille kaikille vanhemmille.

Eivät ne ole mitään triviaaleja pikkujuttuja!

Jos vanhemmilla on ongelmia, jotka opettajalle näkyvät, on opettajan velvollisuus ottaa asia puheeksi vanhempien tai oppilashuolon kanssa, EI alkaa uhkailla lasta ties miellä.

t. eräs jonka koulukaveri sai kuulla opettajalta "sinusta ei koskaan tule mitään" (ja omin korvin tämän kuulin)

mikä onkaan oleellista On. Mutta on vanhempana oleellisempaa keskittyä oman lapsen käyttäytymiseen kuin opettajan sanomisiin. Vanhemmilla on nykyään ihmeellinen tapa vain kiinnittää huomio opettajien ja muiden aikuisten toimiiin, sen sijaaan että keskittyisivät ottamaan vastuun itse omista lapsistaan ja perusasioista, joita heille pitäisi opettaa. Tämä ei ole kritiikki keskustelun aloittajalle, vaan yleisesti meille kaikille vanhemmille.

On. Mutta on vanhempana oleellisempaa keskittyä oman lapsen käyttäytymiseen kuin opettajan sanomisiin.

Vanhemmilla on nykyään ihmeellinen tapa vain kiinnittää huomio opettajien ja muiden aikuisten toimiiin, sen sijaaan että keskittyisivät ottamaan vastuun itse omista lapsistaan ja perusasioista, joita heille pitäisi opettaa.

Tämä ei ole kritiikki keskustelun aloittajalle, vaan yleisesti meille kaikille vanhemmille.

Ap:llekin oli olennaisempaa kertoa vaan mitä opettaja sanoi, ei suinkaan MIKSI opettaja sanoi niin. Eli antaa lapsen heilua kuin heikkopäinen ja terrorisoida muita, kunhan ei vaan pienen häirikön herkkää itsetuntoa horjuteta.

siirryttäisiin uhkailemaan riehuvia lapsia sillä, että heidät viedään kotoa pois?

Mä olen tästä ihan samaa mieltä!

On. Mutta on vanhempana oleellisempaa keskittyä oman lapsen käyttäytymiseen kuin opettajan sanomisiin. Vanhemmilla on nykyään ihmeellinen tapa vain kiinnittää huomio opettajien ja muiden aikuisten toimiiin, sen sijaaan että keskittyisivät ottamaan vastuun itse omista lapsistaan ja perusasioista, joita heille pitäisi opettaa. Tämä ei ole kritiikki keskustelun aloittajalle, vaan yleisesti meille kaikille vanhemmille.

Ap:llekin oli olennaisempaa kertoa vaan mitä opettaja sanoi, ei suinkaan MIKSI opettaja sanoi niin. Eli antaa lapsen heilua kuin heikkopäinen ja terrorisoida muita, kunhan ei vaan pienen häirikön herkkää itsetuntoa horjuteta.

Lapseni on vilkas ja hänellä on lievä keskittymishäiriö, siitä syystä hänet laitettiin ekaluokalle pienluokkaan, jossa muut oppilaat ovat 4.-6.luokkalaisia adhd-oppilaita. (suostuin siihen hammasta purren) Poikani on erittäin hyvä jokaisessa oppiaineessa, joka kokeesta tulee vähintään 9,5, on saanut jo kakkosluokan kirjankin jota saa tehdä kun aikaa on.

Mutta joulun jälkeen, kun luokalle tuli uusi oppilas, on poikani alkanut ottaa hänestä mallia, ja käyttäytyy huonosti. Enää ei edes suunnitella siirtämistä normiluokalle, josta vielä alkuvuodesta oli puhe. Tällä viikolla oli hojks-palaveri, jossa opettaja suositteli laitosta, jossa saisi apua ongelmaan tulevaisuuden varalle. (perheneuvola on jo tukena) Eli tästä tiedän, että opettaja todella sanoi riitatilanteessa pojalleni niin, koska oli siitä minulle edellisenä päivänä myös kertonut. ap

oma lapseni oli vähänaikaa erityisluokalla ja kertoi sieltä karmivia tarinoita. sen sijasta, että ope olisi yrittänyt tukea tai käyttää niitä erityisiä menetelmiä, mitä erityisopettajat palstamammojen mukaan niin hienosti osaavat käyttää, opettaja oli muunmuassa toistuvasti uhkaillut yhtä lasta sairaalakouluun siirtämisellä, pilkannut toista lasta siitä, että tämä ei osannut somia kengännauhoja ja pelotellut kolmatta lasta siitä kun tämä ei (aspergikkojen yleisellä tavalla) pystynyt syömään "mössöruokia", että tämä kuolee ja kuihtuu nälkään.



Sanomattakin selvää, että meidän lapsi ei ollut siellä kauaa. Ei taatusti ollut kenellekään noista lapsista mitään kuntouttavaa hyötyä siitä pienluokasta...

On. Mutta on vanhempana oleellisempaa keskittyä oman lapsen käyttäytymiseen kuin opettajan sanomisiin.

Vanhemmilla on nykyään ihmeellinen tapa vain kiinnittää huomio opettajien ja muiden aikuisten toimiiin, sen sijaaan että keskittyisivät ottamaan vastuun itse omista lapsistaan ja perusasioista, joita heille pitäisi opettaa.

Tämä ei ole kritiikki keskustelun aloittajalle, vaan yleisesti meille kaikille vanhemmille.

Ap:llekin oli olennaisempaa kertoa vaan mitä opettaja sanoi, ei suinkaan MIKSI opettaja sanoi niin. Eli antaa lapsen heilua kuin heikkopäinen ja terrorisoida muita, kunhan ei vaan pienen häirikön herkkää itsetuntoa horjuteta.

Ei pidä paikkaansa. Minulle on tärkeintä, että poikani saa apua ongelmaan minkä tiedostan ja mitä en hyväksy, mutta siihen on tuon ikäiselle oltava parempikin keino kuin viedä pois vanhempien luota johonkin laitokseen. ap

ei se sitä ylihuomena muista enää kuitenkaa

Kai se on hyvä lapsenkin tajuta, että hänen teoillaan on seurauksia. Ettekö muka itse ole sanoneet lapselle niin? Ehkä olisi aika tehdä lapselle selväksi mitä hänellä voi olla edessä, jos hän opi olemaan toisten parissa.

tuota uhkailua. Ja paljon muutakin. Mutta ihmettelee vilpittömästi ja kirjaimellisesti SUUREEN ÄÄNEEN sopivissa tilanteissa, miksei häntä kunnioiteta opettajana (tarkoittanee tällä sekä lapsia että heidän vanhempiaan).



Mitä koulussa sitten voi tehdä järjestyksen pitämiseksi -- ja miten?



Sanottakoon, että meitä tuo opettajan uhkailu koski sillä tavalla, että muutamat 1-2 luokilla olevat pikkulikat härnäsivät pitkään kolmosluokkalaista poikaamme. Eli lällättelyä, uhittelua, lumen ja hiekan heittelyä (tietysti kun opeta/valvoja ei näe), nimittelyä, seuraamista ja kaikkea pientä kiusantekoa asenteella "sä et voi meille mitään". Kerran poika tönäisi hermostuksissaan lähimmän vänkättäjän kumoon ja tinttasi kämmenellä poskelle. Saimme puolet koulun henkilökunnasta kimppuumme ja tytön vanhemmat vaahtosivat "pahoinpitelystä".



Meni asian ohi, mutta silti... Koulu ei halua puuttua "pieneen nahisteluun", mutta annas olla kun kiusattu alkaa puolustaa itseään. Silloin opettajat asettuvat kiusaajien puolelle.



Emme hyväksy väkivaltaa, se tehtiin selväksi myös pojalle ja anteeksi pyydettiin puolin ja toisin (kaikella teennäsyydellä ja teatraalisuudella mitä nyt kuvitella saattaa, koska kiusantekijöiden mielestä heillä ei ollut anteeksipyydettävää). Mutta poika sai silti vihat päälle ja leiman otsaansa, pienet viattomat räkättirastaat porskuttavat entiseen malliin... Hyvä ja kannustava esimerkki aikuisuutta ajatellen.

TOTTAKAI ON VÄÄRIN! Kai sen nyt ymmärtää jokainen, mitä sitä täällä kyselemään!?

Pistää vain niin vihaksi etten tiedä enää että ylireagoinko koko asiaan.. ap

Opettajalla ei ole missään eikä milloinkaan oikeutta edes leikillään tuollaista sanoa tuon ikäiselle, eikä minkään ikäiselle.

mutta ehkä sitä ei pidä sanoa 8-vuotiaalle... Mielenkiinnosta haluaisin tietää, mitä tämä 8 v on tehnyt?? Minua aina kiinnostaa, mitä tapahtuu silloin, kun aikuiselta palaa käämit.

komennuskonstia ihan päivittäin kasvatuksessani. Mitäs siitä sanotte? Eikä minusta kyllä normaalia tullutkaan, vaan läheisriippuvainen.