Lue keskustelun säännöt.
Sosionomit
15.04.2010 |
Aion hakea sosionomiksi ja ainakin näin ennen opiskelujen alkua toivon aikanaan työllistyväni lasten pariin, nimenomaan lastendsuojelulliselle puolelle ennemmin kuin perus lastentarhaopettajaksi. Olen kiinnostunut myös mielenterveystyöstä.
Kuinka suuret erot eri kouluilla on opetuksessaan, eli vaikuttaako työelämässä käytännössä missä opiskelee? Auttaako selkeästi että opiskelee nimenomaan koulussa jossa on oikea suuntautuminen. (Kotikaupungissani olisi lapsi-, nuoriso- ja perhetyön sv, mutta tosi pienet pääsyprosentit). Vai pääseekö ja pärjääkö työelämässä yhtä hyvin jos opiskelee jonkin "yleissossionomin", siis koulussa (helposti päästävä pikkukoulu, eli epäilyttää ettei ehkä saa yhtä hyviä valmiuksia työelämään kuin suositummissa) jossa ei suuntautumisvaihtoehtoa, vain voisi vähän painottaa opintojaan tiettyyn suuntaan.
Kommentit (6)
Jos tietää itse varmasti, mille saralle haluaa suuntautua, voi opiskelun mielekkyyden kannalta olla hyvä hakea tietylle linjalle. Joka tapauksessa, oppiminen on paljolti kiinni omasta motivaatiosta, kiinnostuksesta ja yritteliäisyydestä. Itse opiskelin englanninkielisellä linjalla, jolla "suuntauduttiin" muutaman vapaavalintaisen kurssin ja viimeisten työharjoittelun kautta. "Yleislinja" on sikäli hyvä, että saa enemmän tietoa sosionimin työn monista mahdollisuuksista, sillä aika monet sosiaali- ja hoitoalalla työskentelevät vaihtavat työuran aikana tyystin erilaiseen työpaikkaan. Toisaalta rajatumpi suuntautuminen antaa ehkä paremmat eväät työelämään lähtemiseen heti koulutuksen jälkeen.
Sanoisin, että valitsi kumman vain, niin eniten merkitystä on suorittamillasi työharjoittelulla ja muulla työkokemuksella, sekä valmistumisen jälkeen saamallasi työkokemuksella. Sosionomin tutkinto on vielä niin uusi, että työnantajilla ei yleensä ole tarkkaa tietoa opintojen sisällöistä tai eri suuntautumisvaihtoehdoista. Koska työ on käytännönläheistä, katsotaan työhaastatteluissa ensisijaisesti työkokemusta ja vasta sitten koulun papereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan ottaa paineita kun yhetishaku loppuu huomenna...
Ongelmana se, että asumme paikassa jossa olisi juuri lapsi-, nuoriso- ja perhetyön sv, eli juuri sopiva koulutus. Mieskin on niin kotikyssy ettei millään muuttaisi muualle, ei vaikka minulla jäisi koulutus sen takia saamatta. Tuohon kotikaupunkimme koulutukseen kun on aloituspaikkoja 50, 1.sijaisija hakijoita oli viime vuonna 461 ja kaikkia hakijoita 1145... Eli epäilen ettei tällaisella kolme vuotta vaippojen hintoihin ja hiekkakakkujen kasaamiseen keskittyneellä av-mammalla ole mitään pääsymahdollisuuksia ;)
Itse koulutusta ja työuraa ei siis tuhoa jos haenkin johonkin helpommin päästävään kouluun jossa ei ole niin hyvää suuntautumisvaihtoehtoa? Ja voihan tosiaan olla päädyn johonkin henkisesti kevyempään työhön tuon lastensuojelun sijasta...
Kiitos tämä piristi!
Ja jokaista aloituspaikkaa kohden oli 11 ensisijaista hakijaa :D
Aikuiskoulutus on tietysti myös mahdollinen. Oletko tutkinut, onko siellä puolella sosionomikoulutusta?
Lapsiperheen elämän eläminen on hyvää työkokemusta, joten vaikka menisit yleislinjalle, on sinulla jo valmiiksi paljon tietoa lapsiperheen elämästä, verkostoista, yhteiskunnan tuesta (etuudet, päivähoito jne.) ja kolmannesta sektorista (MLL:n perhekahvilat, perhekerhot, yhdistystoiminta jne.).
Minä tosiaan kävin sen englanninkielisen yleislinjan ja tein opintojen aikaan keikkahommia lastentarhanopettajana. Tuolloin ei vielä vaadittu varhaiskasvatuksen opintoja lto-hommaan. Valmistuttuani työllistyin suoraan päivähoitoon, siitä koululaisten maailmaan ja nyt olen kaupungin lapsiperheiden palveluissa töissä. Missään haastattelussa tai työpaikassa ei ole kyselty opintojen suuntautumisten perään sen kummemmin. :)
Aika moni sosionomi kertoo, että eniten on oppinut sitten työelämään siirryttyään. Koulussa oppii teoriat ja taustat + asiakastyön perusteita, mutta vasta töissä saa kunnolla työstä kiinni. Jos nyt vaihtaisin esim. mielenterveysalalle, joutuisin aluksi tekemään paljon töitä saadakseni työn jujusta kiinni, mutta toisaalta hallitsen jo asiakastyön, viranomaisyhteistyön, verkostotyön, palveluohjauksen jne., mutta niihin pitäisi opetella uusi näkökulma ja kerätä uutta faktaa.
Eli ei muuta kuin opiskelemaan - tärkeintä on, että saat ne paperit kouraan! :)
Mä olen ensi syksynä lähdössä töihin, yhdessä haastattelussa kävin jo, eikä ne kysele juurikaan suuntautumisen perään, eikä oikeastaan edes sen perään, mistä koulusta on valmistunut. Työnantajat haluaa sosionomin sen nimikkeen takia, ja valitsee työntekijän persoonan mukaan, näin ainakin kuvittelisin. Työ on kuitenkin ihmistyötä ja työkaluina oma vuorovaikutustaidot ja kyky asiakastyöhön. Hae ihmeessä sinne minne todennäköisemmin pääsisit, ja opiskelet hyvällä motivaatiolla ja kriittisesti, niin saat parhaimmat eväät työelämään! Tsemppiä!
vaikkei suunntautumisvaihtoehtoja ollutkaan.
Ei minun mielestäni ole vaikuttanut työllistymiseen mitenkään.
Jos haluaa lastentarhanopettajan pätevyyden, pitää suorittaa tarpeeksi pedagogisia opintoja.