Onko täällä muita tyytyväisiä akateemisia vuokralla asujia?

On kiva kun ei tarvitse huolehtia omasta, saa elää kuin pellossa. Ainoa mikä vähän häiritsee on se että, tässä talossa asuu myös duunareita.

mutta muuten on kissanpäivät ;o)

asossa eikä asunto ole millään erityisen arvokkaalla alueella, mutta mukavalla kuitenkin. Minkäänlaista hinkua ei ole omaa ostaa eikä edes suunnitelmissa. Kyllä meilläkin tutut varmaan ihmettelee, mutta ollaan aina oltu sen verran "boheemeja", että kaverit ymmärtää.

Joo, sama täällä. Mutta me asutaan kaupungin vuokratalossa, uutuuttaan kiiltelevässä ja myös hyvällä alueella. Silti mua vähän kaivertaa, mitä muut ajatteleee, vaikka onkin ihanaa elää ilman velkavankeutta, vuokra on hyvinkin kohtuullinen, rauhallinen talo jne

Mä en ole oikein varma, että kumpi oli epähyväksyttävämpää - se että asuttiin ei niin hyvällä alueella neljästään kolmiosa vai tämä, että asutaan vuokralla 4h+k asunnossa. Jotain vikaa päässä siis tarttee varmaan olla, kun onnellisia ollaan tässä meidän vuokra-asunnossa, kuten oltiin meidän omassa kolmiossakin.

5h+k+s ja neliöitä 107,5. Asunto on täysin remontoitu 2005. Vastaavia asuntojahan on markkinoilla tälläkin hetkellä ja jos omaks moisen haluaa lainaa pitää ottaa vähintään 300 000 euroa. Kuka hullu haluaa sellasen lainan maksettavakseen? Mikäs tässä asuessa, huoltomiehet hoitaa hommat, torille matkaa vajaa 2 kilsaa, koulut, kaupat ym likellä.

Pelkkää sivistystäkö jätätte lapsillenne perinnöksi?

Mä en ole saanut mitään perintöä, koska vanhempani oli köyhiä, mutten mä siitä ole kärsinyt yhtään. Itse oon töitä tehnyt, tienannut ja ostellut kaikenlaista kivaa mulle ja lapsille. Oikein hyvä idea on jättää sivistys perinnöksi. Henkinen pääoma se vasta jotain on.

ap

Perinnöksi korkeintaan yritetään jättää oikeita elämänarvoja. Katsotaan sitten myöhemmin kelpaavatko ne lapsille.

En ymmärrä perintöajattelua. Omille vanhemmilleni olen sanonut, että käyttäkää kaikki oamisuutenne omaan hyvinvointiinne. En tahdo heiltä mitään, omiakin rahoja sen verran, että välillä niillä pärjää, välillä kitkuttelee. Eli ihan sopivasti siis.

Sitä paitsi jos elämme 80-90-vuotiaaksi, omat lapsemme silloin 50-60-vuotiaita. Ensiasunto on siihen ikään mennessä varmaan jo hankittu, jos meinaavat hankkia. Tai sitten elävät tyytyväisinä vuokralla vanhempiensa tapaan ja käyttävätlijäävät rahansa kaikkeen kivaan, esim.matkusteluun.

Keskiverrosti kun nykyään ihmiset saa perintöjä, niin ne ei enää niitä edes tartte. Tyyliin, jos ihmiset kuolee 80v, niin perinnöt tulee jotain 50v. Tällöin taas usein seuraavakin sukupolvi on muuttamassa pois kotoa.



Jos sattuisin potkaisemaan tyhjää tässä aikaisemmin, niin omaisuutta kyllä jo on, vaikkei se asunnoissa kiinni olekaan.



Itseasiassa keskiverto omaisuuden määrä on noin 150t Suomessa ja sen hankkimiseen ei taida asuntoa edes tarvita. Sen saa kasaan vaikka pistää 30 v ajan 200 euroa kuussa ja saa niille 5% tuoton. Ei mikään kovin vaikea juttu vuokralla asuvillekaan.

Perinnöksi korkeintaan yritetään jättää oikeita elämänarvoja. Katsotaan sitten myöhemmin kelpaavatko ne lapsille.

En ymmärrä perintöajattelua. Omille vanhemmilleni olen sanonut, että käyttäkää kaikki oamisuutenne omaan hyvinvointiinne. En tahdo heiltä mitään, omiakin rahoja sen verran, että välillä niillä pärjää, välillä kitkuttelee. Eli ihan sopivasti siis.

Samoin. Lisaksi tutkijana on tullut vaihdettua maata parin vuoden valein (neljas maa menossa) ja vuokralla asuminen on ollut se joustavin ja katevin asumismuoto. Valtaosa ystavistani ja tyokavereistani asuvat myos vuokralla ja ikaa meilla on kolmenkympin molemmin puolin.

pienessä asunnossa lapseni kanssa vuokralla. Kaunis paikka, järvi vieressä. Ehkä jätän perinnöksi vain sivistystä sitten hänelle.

toisiinsa? Miksi akateeminen ei voisi/saisi asua vuokralla? Miten akateemisuus liittyy mitenkään valittuun asumismuotoon?



Onko tässä jokin oletus, että akateemset ovat korkeammin palkattuja? Herätkää todellisuuteen.

Me, puoliakateeminen pariskunta, rakennettiin talo muuttotappioalueelle. Oli tyhmä luulo, että jotain töitä täältäkin löytyisi. No eipä löytynyt. Rivitaloasunnon kun vielä olisi saanut myytyä ja muutettua muualle, niin tätä ei saakaan. Talossa on jo tunnearvoakin mukana. Näin ollen toinen meistä käy iloisesti oman alansa töissä, joita todellakin riittää. Toinen meistä vaeltelee 200 neliön talossa työttömänä.

haaveilen vuokra-asumisesta, juuri noiden ap:n mainitsemien syiden takia.

Tuon lisäksi vielä asunnon myyntiin ja ostamiseen liittyvä stressi oli/on minun hermoille liikaa! (vanhan osakkeen ostaja tutkii nyt mahdollista kosteusvauriota ja tässä meidän uudessa on monta epämääräistä kohtaa, joita näytössä ei huomattu).



Voi, kumpa voisin vaan soittaa huoltomiehelle ja vuokranantajalle:)

Akateeminen ja palkka 2100e/kk.

Me asutaan Helsingin keskustassa, eikä koskaan olisi rahaa ostaa tätä asuntoa, josta maksamme vuokraa 1 100 euroa kuussa. Asunnon hinta on varmaankin jotain 350 000 - 400 000 euroa.



Meillä on tässä parin vuoden sisään muutto edessä, todennäköisesti Lontooseen. Siellä meillä on varmaan varaa asua kimppa-asunnossa, sillä Lontoon vuokramarkkinoilla tuo 1 100 euroa ei riitä mihinkään:D Eipä sillä, asuisin vaikka roskiksessa jos pääsisin Lontooseen.

Mä pidän vuokralla asumisen sosiaalisuudesta ja tietynlaisesta rentoudesta. Vuokra myös on niin edullinen, että se mahdollistaa mm. minun jäämiseni kotiin lasta hoitamaan ilman että meidän elämänlaatu mitenkään kärsii. Omistusasuminen ei ole mulle mikään itseisarvo, mut jos joskus joudutaan tästä töitten perässä muuttamaan jonnekin jossa asuntojen hinnat on kohtuulliset, niin sellaisenkin voisin hankkia.

onhan omistusasunto ehkä jossain määrin järkevämpää, jos asunnon voi ostaa kohtuullisen hintatason alueelta. Sen sijaan meillä kahdella akateemisella (humanistiset alat, palkat alle 3 000 e/kk), ei ole varaa ostaa esim. Helsingin keskustasta. Arvostan kuitenkin kaupunkiasumista, enkä voisi koskaan muuttaa jonnekin Mänttään omakotitaloon.



Olemme harkinneet, että ostamme syntymäkotikaupungista kaksion, joka laitetaan vuokralle ja siinä on sitten meidän vanhuudenkoti.