Lue keskustelun säännöt.
Lähteäkö töihin, vaikka nuorin vielä ihan vauva vai jäädä työttömäksi?
14.04.2010 |
Meillä on neljä lasta, nuorin on nyt 3kk. Mieheni on ollut nyt kuukauden lomautettuna ja pahimmassa tapauksessa häneltä menee työpaikka alta, mutta lomautus kestää vähintään 6kk, luultavasti pidempäänkin. Minä opiskelin ammatin ennen lapsia, mutta sen jälkeen olen ollut pääasiassa työttömänä, koska täältä on vaikea löytää alani töitä. Muutaman kk pätkiä välillä ollut töissä.
Menin oikeastaan ihan huvikseni työhaastatteluun, jossa olisi vakituinen työ ja juuri koulutustani vastaavaa, kaiken lisäksi työmatkakaan ei olisi älytön, n. 30km suuntaansa. En uskonut, että sitä paikkaa saan kun ei ole juuri työkokemusta jne.
Nyt minulle kuitenkin ilmotettiin, että minä saisin paikan, mutta nyt on sitten vaikea valinta edessä. Työ alkaisi nuorimman ollessa 5kk. Mies olisi tietysti lasten kanssa kotona enkä epäile etteikö pärjäisi, mutta kysymys onkin siitä, että pystynkö minä jättämään noin pienen ja lähtemään töihin. Toisaalta, jos en ota työtä vastaan niin voi hyvin olla, että kadun myöhemmin sitä, että jäin työttömäksi. Luultavasti tulisin olemaan useamman vuoden työttömänä, jos en tätä paikkaa nyt ota vastaan.
Muutto toiselle paikkakunnalle ei oikeen tule kysymykseen, vaikka mies jäisikin työttömäksi. Mies kyllä löytänee töitä täältäkin, se ei ole ongelma. Minun äitini on iän myötä mennyt huonompaan kuntoon ja käyn häntä auttamassa esim. siivoamisessa ja yhdessä käydään kaupassa jne. Tiedän äitini haluavan asua mahdollisimman pitkään kotona ja luultavasti jossain vaiheessa muutamme lapsuudenkotiini, mutta se ei ole vielä tässä vaiheessa ajankohtaista eikä edes mahdollista.
Onko täällä kukaan lähtenyt töihin (syystä tai toisesta) kun vauva on ollut pieni? Miten pystyit olemaan erossa pienestä monta tuntia?
Kommentit (49)
Ei koko perhe voi elää pelkillä tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minä menisin tuossa tapauksessa. Ja vaavilla on hyvä olla kotona isin kanssa. Ja lapsilla hyvä nähdä, että äitikin tekee töitä! Et kai halua, että lapsista kasvaa elämäntapatyöttömiä?
Meillä on neljä lasta, nuorin on nyt 3kk. Mieheni on ollut nyt kuukauden lomautettuna ja pahimmassa tapauksessa häneltä menee työpaikka alta, mutta lomautus kestää vähintään 6kk, luultavasti pidempäänkin. Minä opiskelin ammatin ennen lapsia, mutta sen jälkeen olen ollut pääasiassa työttömänä, koska täältä on vaikea löytää alani töitä. Muutaman kk pätkiä välillä ollut töissä.
Menin oikeastaan ihan huvikseni työhaastatteluun, jossa olisi vakituinen työ ja juuri koulutustani vastaavaa, kaiken lisäksi työmatkakaan ei olisi älytön, n. 30km suuntaansa. En uskonut, että sitä paikkaa saan kun ei ole juuri työkokemusta jne.
Nyt minulle kuitenkin ilmotettiin, että minä saisin paikan, mutta nyt on sitten vaikea valinta edessä. Työ alkaisi nuorimman ollessa 5kk. Mies olisi tietysti lasten kanssa kotona enkä epäile etteikö pärjäisi, mutta kysymys onkin siitä, että pystynkö minä jättämään noin pienen ja lähtemään töihin. Toisaalta, jos en ota työtä vastaan niin voi hyvin olla, että kadun myöhemmin sitä, että jäin työttömäksi. Luultavasti tulisin olemaan useamman vuoden työttömänä, jos en tätä paikkaa nyt ota vastaan.
Muutto toiselle paikkakunnalle ei oikeen tule kysymykseen, vaikka mies jäisikin työttömäksi. Mies kyllä löytänee töitä täältäkin, se ei ole ongelma. Minun äitini on iän myötä mennyt huonompaan kuntoon ja käyn häntä auttamassa esim. siivoamisessa ja yhdessä käydään kaupassa jne. Tiedän äitini haluavan asua mahdollisimman pitkään kotona ja luultavasti jossain vaiheessa muutamme lapsuudenkotiini, mutta se ei ole vielä tässä vaiheessa ajankohtaista eikä edes mahdollista.
Onko täällä kukaan lähtenyt töihin (syystä tai toisesta) kun vauva on ollut pieni? Miten pystyit olemaan erossa pienestä monta tuntia?
Minä lähdin töihin, kun vauva oli pikkasta vajaat 5kk, ja mies jäi kotiin. Mä vielä imetinkin vauvaa tuolloin, eikä hän huolinut pullosta maitoa, mutta kaikesta huolimatta kaikki sujui oikein hyvin.
Meidän imetysrytmi keikahti päälaelleen, eli vauva söi rintaa lähinnä öisin, ja päivisin söi kiinteitä ja joi nokkamukista päälle, ja mua toi öinen imetys ei haitannut, kun vauva nukkui vieressä.
Jos olisin sinä, lähtisin ilman muuta töihin. Miehesi pärjää varmasti lasten kanssa, ja usko pois, se tekee miehesi ja lasten suhteelle ihan mielettömän hyvää. Meillä mies on hoitanut jokaista lasta myös kotona, ja tietää tasan mitä se kotona oleminen on. Joten meillä ei tarvitse riidellä siitä, kummalla on rankempaa, sillä joka on kotona, vai sillä joka on töissä. molemmat tietää, että se on täysin päivästä kiinni.
jäädä kotiin kunnes lapsi on vähintään taapero- ellei jopa kouluikäinen! Ymmärrät varmaan, että suurimassa osassa perheitä näin ei kuitenkaan ole, vaan toisen vanhemman on tienattava.
Ai, vai olisko se nyt sittenkin niin, että teilläkin mies käy töissä? "Perheen työn edelle" voi siis asettaa vain nainen, eivätkä nämä "Ei tulis mieleenkään lähteä töihin, kun lapsi pieni"-arvot olekaan mielestäsi miehen - siis lapsen isän - arvoja, vain äidin.
Haloo! Ap:n perheessä, mikäli ap ottaa työn vastaan, lapsen toinen vanhempi, toivottavasti ihan yhtä hyvä ja lapselle rakas, jää kotiin hoitamaan lasta ja toinen menee töihin. Tulisitko sinä sieltä 50-luvulta nykypäivään, arvon kymppi.
Jos ap olisi ollutkin mies, niin eiköhän suurin osa olis sitten haukkunut laiskaks ym. jos mies edes ajattelisi, ettei ota työtä vastaan kun vauva on vielä niin pieni! Siis ihan oikeesti menkää itseenne te syyllistäjät! Lapsella on kaksi vanhempaa ja he ovat tasavertaisia! Miksi siitä aina nousee kauhea haloo, jos äiti lähtee töihin, muttei koskaan siitä kun isä palaa töihin monesti heti vauvan synnyttyä??!!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja noille jotka syyttävät huonoksi äidiksi niin isä on sen lapsen toinen vanhemi ja ihan yhtä hyvä hoitaja kuin äitikin. Jos isä kotona lapsia hoitamassa niin minusta äiti voi hyvin olla töissä ja ap:n tapauksessa ilman muuta ottaisin työn vastaan.
Meillä pikkusen sama tilanne pari vuotta sitten paitsi että vauva oli jo 8kk kun menin työhaastatteluun ja sain töitä. Tarkoitus oli ollut tehdä vain keikkaa kotihoidontuen riittämättömyyden takia mutta kun minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa niin todellakin otin sen vastaan. Olin ollut 8v. pätkätöissä ja kun vakipaikan sain omalta alaltani ja 5min työmatkan päästä niin sunntelmat meni heti usksi ja otin työn.
Toki oli ensin vaikeaa olla vauvasta erossa mutta kun huomasin etä vauva oli ihan tyytyväinen isänkin hoidossa niin ahdistus helpotti. Itselläni sellainen työ etä voin olla yli vuorokauden yhteen menoon töissä a nämä pitkät poissaolot tietysti alkuun tuntuivat pahimmilta. Normaalin 8h työmpäivän kesti ihan hyvin. Ja imetyskään ei meillä loppunut. Pitkien päivien aikana pumppasin maitoa välillä pois ja kotona ollesa imetin vauvaa 2v. ikään asti. Välillä söi soseita ja nokkamukista maitoa.
tekee parhaansa huolehtiakseen kaikkien lastensa perustarpeista.
Hyvä äiti EI ole sellainen, joka tekee lapsia miettimättä, miten heidät elätetään tai jää kotiin, vaikka mieskin on työttömänä ja sitten täällä itkee, kun on kolme euroa tilillä ja seuraavan kerran rahaa tulossa kahden viikon kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin kotiin ehdottomasti. Nämä ovat juuri niitä tilanteita missä todellinen "perhe menee aina edelle" tulee esiin, jos on tullakseen. Pieni vauva kotona, ei tulisi mieleenkään edes hakea töitä. Jotenkin tosi surullista ja vielä vastaajat ovat näin yksimielisiä. Oletteko koskaan miettineet, siis ihan tosissaan ja vakavasti, elämänne arvoja!!?? :(
Onko 9 vuotta työttömänä "heti töihin pääsyä"? Luuletko että ap ja monet samanlaisessa elämäntilanteessa voivat "mennä töihin heti kun haluavat"? Kysyisitkö samaa, jos isä saisi työpaikan?
Kirjoituksesi saa minut ajattelemaan, että olet joko hyvässä vakituisessa työsuhteessa tai sitten et työelämässä ollenkaan etkä myöskään kiinnostunut sinne menemäänkään. Aika kuluu kotonakin ja lapsia tekemällä siihen on mahdollisuus.