Lue keskustelun säännöt.
Lähteäkö töihin, vaikka nuorin vielä ihan vauva vai jäädä työttömäksi?
14.04.2010 |
Meillä on neljä lasta, nuorin on nyt 3kk. Mieheni on ollut nyt kuukauden lomautettuna ja pahimmassa tapauksessa häneltä menee työpaikka alta, mutta lomautus kestää vähintään 6kk, luultavasti pidempäänkin. Minä opiskelin ammatin ennen lapsia, mutta sen jälkeen olen ollut pääasiassa työttömänä, koska täältä on vaikea löytää alani töitä. Muutaman kk pätkiä välillä ollut töissä.
Menin oikeastaan ihan huvikseni työhaastatteluun, jossa olisi vakituinen työ ja juuri koulutustani vastaavaa, kaiken lisäksi työmatkakaan ei olisi älytön, n. 30km suuntaansa. En uskonut, että sitä paikkaa saan kun ei ole juuri työkokemusta jne.
Nyt minulle kuitenkin ilmotettiin, että minä saisin paikan, mutta nyt on sitten vaikea valinta edessä. Työ alkaisi nuorimman ollessa 5kk. Mies olisi tietysti lasten kanssa kotona enkä epäile etteikö pärjäisi, mutta kysymys onkin siitä, että pystynkö minä jättämään noin pienen ja lähtemään töihin. Toisaalta, jos en ota työtä vastaan niin voi hyvin olla, että kadun myöhemmin sitä, että jäin työttömäksi. Luultavasti tulisin olemaan useamman vuoden työttömänä, jos en tätä paikkaa nyt ota vastaan.
Muutto toiselle paikkakunnalle ei oikeen tule kysymykseen, vaikka mies jäisikin työttömäksi. Mies kyllä löytänee töitä täältäkin, se ei ole ongelma. Minun äitini on iän myötä mennyt huonompaan kuntoon ja käyn häntä auttamassa esim. siivoamisessa ja yhdessä käydään kaupassa jne. Tiedän äitini haluavan asua mahdollisimman pitkään kotona ja luultavasti jossain vaiheessa muutamme lapsuudenkotiini, mutta se ei ole vielä tässä vaiheessa ajankohtaista eikä edes mahdollista.
Onko täällä kukaan lähtenyt töihin (syystä tai toisesta) kun vauva on ollut pieni? Miten pystyit olemaan erossa pienestä monta tuntia?
Kommentit (49)
Nämä ovat juuri niitä tilanteita missä todellinen "perhe menee aina edelle" tulee esiin, jos on tullakseen. Pieni vauva kotona, ei tulisi mieleenkään edes hakea töitä. Jotenkin tosi surullista ja vielä vastaajat ovat näin yksimielisiä. Oletteko koskaan miettineet, siis ihan tosissaan ja vakavasti, elämänne arvoja!!?? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin sinun sijassasi ottaisin työn vastaan. Ehdottamasti sun kannattaa tarttua tilaisuuteen, vaikka varmasti tuntuu ikävältä olla erossa lapsista. Mutta onneksi isä voi hoitaa heitä eikä sinun tarvitse viedä heitä päiväkotiin tms.!! Minä tekisin myös niin, että sitten kun mies saa töitä, jäisin hoitovapaalle.
En miettisi päivääkään asiaa tuossa tilanteessa. Jos miehesi työllistyy uudestaan, harkitse silloin osittaista hoitovapaata.
Vauva talossa ja "harkitse osittaista hoitovapaata"?! Huhhuh. Noin pienen kohdalla puhutaan sitä paitsi vielä vanhempainvapaasta, ei mistään hoitovapaasta saati osittaisesta sellaisesta! Ymmärtäisin jos kyse olisi edes vuoden vanhasta, mutta kun noin pienestä! :(
niin työpäivän pituus on 8tuntia, mutta on mahdollista tehdä 5-6tuntia töitä (siis olla työpaikalla) ja loput sitten etätyönä.
Kyllä minä luultavasti tuon työn otan vastaan, vaikka osa lähipiiristä sitä paheksuukin. En halua katua jälkeenpäin, jos en saakaan alani töitä.
ap
voitko tehdä niin että otat työn vastaan ja jäät heti virkavapaalle-kotihoidontuelle. et ole hetkeäkään töissä. tai hetken. ja sitten jäät kotiin. tai kysy pomolta voitko aloittaa puolipåäiväisenä. tai jotain. kysy liitosta.
että on etätyömahdollisuus. Vauva pärjää hyvin tuon muutaman tunnin isän kanssa, päiväuniaikakin osuu välille. Ehdit olla lasten kanssa iltapäivällä ja jatkaa töitä sitten myöhemmin illlalla.
niin työpäivän pituus on 8tuntia, mutta on mahdollista tehdä 5-6tuntia töitä (siis olla työpaikalla) ja loput sitten etätyönä.
Kyllä minä luultavasti tuon työn otan vastaan, vaikka osa lähipiiristä sitä paheksuukin. En halua katua jälkeenpäin, jos en saakaan alani töitä.
ap
voitko tehdä niin että otat työn vastaan ja jäät heti virkavapaalle-kotihoidontuelle. et ole hetkeäkään töissä. tai hetken. ja sitten jäät kotiin. tai kysy pomolta voitko aloittaa puolipåäiväisenä. tai jotain. kysy liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se otti ja ottaa koville olla erossa pienestä. Kuopus on viihtynyt hyvin isänsä kanssa ja kaikki on heillä mennyt hienosti. Nyt meidän kuopus on 6kk ja tänne jokin aika sitten kirjoitin ahdistuksestani kun joudun olemaan pienestä erossa 6päivää työmatkan takia. Sain paljon paheksuntaa osakseni, vaikka meillä minun töihin paluuni oli pakollinen, jotta pärjäämme taloudellisesti. Nyt tuo työmatka on enää parin päivän päässä ja ahdistus sen kun lisääntyy.
Varaudu siihen, että täällä sinua tullaan syyllistämään ja kertomaan miten huono äiti olet jne.
Sinun sijassasi minä ottaisin työn vastaan. Isä pärjää lastenne kanssa varmasti hyvin.
Tsemppiä, tiedän miltä sinusta tuntuu!
En ymmärrä tuota yhtä vastaajaa: onhan sillä vauvalla isä hoitamassa! Jos isä myöhemmin työllistyy niin jäät hoitovapaalle, siihenhän sinulla on oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat juuri niitä tilanteita missä todellinen "perhe menee aina edelle" tulee esiin, jos on tullakseen. Pieni vauva kotona, ei tulisi mieleenkään edes hakea töitä. Jotenkin tosi surullista ja vielä vastaajat ovat näin yksimielisiä. Oletteko koskaan miettineet, siis ihan tosissaan ja vakavasti, elämänne arvoja!!?? :(
vauvan hoitajaksi?? Sen ikäinen harvoin on enää täysin kiinni rinnassa joten imetyskin voi vielä jatkua jos viitsii päivän aikana pumpata.
Te tuomitsijat elätte kyllä ihme tynnyrissä, suurimassa osassa maailmaa äitiysloma on 3-6kk jos sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat juuri niitä tilanteita missä todellinen "perhe menee aina edelle" tulee esiin, jos on tullakseen. Pieni vauva kotona, ei tulisi mieleenkään edes hakea töitä. Jotenkin tosi surullista ja vielä vastaajat ovat näin yksimielisiä. Oletteko koskaan miettineet, siis ihan tosissaan ja vakavasti, elämänne arvoja!!?? :(
tällä hetkellä tilanne on se, että töitä ei ole ja avoimia työpaikkoja kohti on kymmeniä tai satoja työnhakijoita. Vakituinen työpaikka lähialueelta on parempi kuin lottovoitto. Todellakin lähtisin töihin sillä edellytyksellä, että lapsi voisi olla kotona isänsä kanssa.
Aloitin työnhaun, kun lapseni täytti vuoden. Nyt hän on 2 v 6 kk enkä ole vielä työllistynyt.
Olen ollut 9v työttömänä lukuunottamatta muutamia pätkätöitä, joita olen tänä aikana tehnyt. Olen kyllästynyt tähän epävarmuuteen löydänkö ikinä töitä alaltani tältä suunnalta missä asumme. Lisäksi, jos nyt hylkään tämän työn niin en tiedä ottaako minua enää kukaan vuosien päästä töihin kun taitoni ovat ehtineet entisestään ruostua kun niitä ei ole tarvinnut. Ja tämä ala, jolle olen kouluttautunut on todellakin minulle mieleistä työtä.
Minä olen miettinyt elämän arvoja monestikin, mutta en ymmärrä miten tämä töihin meno tekee minusta huonon äidin. Tätä samaa olen kuullut osalta lähipiiristämme, jotka paheksuvat kun edes harkitsen työn vastaan ottamista. Sillon ehkä jotenkin ymmärtäisin, jos olisimme laittamassa 5kk ikäistä vieraalle hoitoon, mutta nythän pieni on isänsä kanssa eikä hoidossa.
Tottakai mieheni voisi irtisanoutua työstään ja mennä toiselle töihin jo nyt, mutta tuossa työpaikassa, jossa mies nyt on on parhaat työajat lapsiperhettä ajatellen, muissa ei ole niin hyvät, mutta jos tämä työpaikka menee mieheltä alta niin sitten tottakai hakee muualle töihin.
ap
Nämä ovat juuri niitä tilanteita missä todellinen "perhe menee aina edelle" tulee esiin, jos on tullakseen. Pieni vauva kotona, ei tulisi mieleenkään edes hakea töitä. Jotenkin tosi surullista ja vielä vastaajat ovat näin yksimielisiä. Oletteko koskaan miettineet, siis ihan tosissaan ja vakavasti, elämänne arvoja!!?? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap nimenomaan ajattelee perheensä parasta. Tietysti aina löytyy niitä, jotka ruokkivat ja asuttavat neljä lasta pyhällä hengellä, me muut tarvitsemme siihen rahaa. Minusta nimenomaan se, että on valmis itse uhrautumaan töihin perheensä hyvinvoinnin edestä on perheen etusijalle laittamista.
AP:lla on vielä se tilanne, että ei halua muuttaa paremmille työapajille, koska haluaa huolehtia sairaasta äidistänsä.
AP: ilman muuta menet töihin ja ajattelet itseäsi hyvänä äitinä, joka huolehtii perheensä hyvinvoinnista.
Jos 9 vuoden työttömyyden jälkeen onnistuu saamaan oman alan töitä, niin TOTTA KAI menet töihin! Höpsis vaan noille huono äiti- höpöttäjille ja "arvoista" paasaajille.
Lapsesi pärjää alkuun hyvin isänsä hoivissa ja sitten hommaatte hoitopaikan, kun tarve vaatiin. Ehdit kyllä olla lastesi kanssa, vaikka kävisit töissä. Ja hyvä vanhemmuus on just tuota vastuunkantamista.
Pitää ajatella kokonaisuutta ja vähän nenäänsä pidemmälle. Olisko muka lapsille hyvä, jos ap nyt jää vuodeksi kotiin ja sitten epätoivoissaan etsii töitä, joita ei ehkä koskaan löydy? Tai joutuu jotain tympeitä hommia, jotka ei yhtään vastaa ap:n kiinnostusta ja koulutusta? Masentavalta ainakin minusta nuo vaihtoehdot kuulostaa ja vaikea uskoa, että ap jaksais olla hirmuisen iloinen ja pirteä äiti, jos työasiat menee koko loppuiäksi ihan mönkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen siirtymässä työelämään parin viikon kuluttua, ja nuorempi lapseni on silloin 6.5kk. Isä jää aluksi hoitamaan. Sain mieleiseni työpaikan, ja tiedän että jos en nyt ota sitä vastaan, en saa vastaavaa mistään. Vauva varmasti pärjää isän kanssa hyvin.
Mielestäni on hyvä, jos otat työn vastaan. Vakityö on aina vakityö, ja voit myöhemmin sitten pitää hoitovapaata (jos haluat) ja saat taas palata koulutustasi vastaavaan työhön!!
Muista, että perheen hyvinvointi vaatii aina äidin hyvinvointia.
Kaikille kriitikoille voit vastata, että isä on aivan yhtä hyvä hoitamaan lasta.
Kannattaa ajatella perheen tilaisuutta kokonaisuutena. Lapset ovat pieniä vain hetken aikaa - tarkoitan tällä sitä, että hyviä työmahdollisuuksia ei kannata heittää hukkaan ja kärsiä siitä sitten ties kuinka pitkälle elämässä.
pienen vauvasi kanssa! Miksi niitä lapsia täytyy tehdä, jos sitten on kuitenkin heti päästävä töihin?!?
Me tehtiin se ratkaisu, että minä olen nyt töissä ja mies kotona. Aloitin työt helmikuussa, kun vauva (meidän viides) oli 6kk. Oikein hyvä ratkaisu! Itselleni työ on lepoa kodista (vaikka onkin rankka työ ja pitkät päivät) ja miehelle koti lepoa töistä. Vauva on iloinen ja tyytyväinen, eikä taatusti ole unohtanut mammaansa! Pieni hymyävä kaalimato mönkii luokse vauhdilla joka kerta kun tulen kotiin ja on onnellisena kainalossa loppuillan. Imettänytkin olen vielä aamuin illoin.
Perhettään voi rakastaa vaikka olisikin töissä. Ja lapsilla on se oma rakas isä, johon tietysti pitää luoda kunnon suhde samalla tavalla kuin äitiinkin. Eivät ne lapset heitteillä ole!
Kun miehesi lomautus päättyy, voit tosiaan jäädä vielä vähäksi aikaa hoitovapaalle. Yhdet tutut tekivät niin että pitivät hoitovapaat vuorotellen niin että kumpikin oli vuorotellen kotona aina puoli vuotta kerrallaan kunnes lapsi (heillä oli vain yksi) oli kolme vuotta. Aika ihanteellinen ratkaisu minusta, mieti toimisiko sama teillä!
t. onnellinen työäiti 11 kotiäitivuoden jälkeen.
Minusta on ensinnäkin hienoa, että huolehdit äidistäsi, minä toivon, että omat lapseni toimisivat aikoinaan samoin. Jo tämä kertoo, että sinä todella välität läheisistäsi, koska jäät paikkakunnalle, jossa sinulla on huono tilanne töiden saannin suhteen. Ehdottomasti nyt töihin, koska sait tilaisuuden ja jätä näiden arvostelijoiden kommentit omaan arvoonsa, he eivät osaa ajatella muuten kuin mustavalkoisesti.
Lapsesi pärjäävät varmasti isän kanssa, myös pienin ja kaiken lisäksi isä saa olla lasten kanssa kotona ja luoda läheisen suhteen lapsiinsa.
Huomaan, että ap haluaisi mennä töihin, mutta miettii, onko se hyväksyttävää. Teet paljon ilmaista hoivatyötä, ja et ole ehkä ihan varma, onko sinulla oikeus palkkatyöhön.
Oma elämäni kun rytmittyy pätkätyö-työttömyys-työnhaku-akselilla, menisin ilman muuta vakituiseen työhön, jonne työmatka omalla autolla on puolen tunnin luokkaa ja etätyömahdollisuus on. 9 vuotta työttömänä on pitkä aika, ja koska kerroit siitä kärsineesi, ei mieliala varmaan parane, kun voit joutua huomaamaan, että toista työtarjousta ei tule moneen vuoteen.
Ensimmäinen kirjoittaja kirjoitti myös asioista, joita itse pidän tosi tärkeänä: tasa-arvoa edistetään omilla valinnoilla, sekä yhteiskunnassa että perheessä.
Toivon että meidän perhe päätyy samaan ratkaisuun. Ihanneaika olisi lapsen ollessa noin 10 kk, mutta koska työelämä tarjoaa silloin kun sille sopii, menisin töihin vaikk 5 kk lapsen äitinä. Isän on tarkoitus olla vanhempainvapaalla / hoitovapaalla ainakin siihen asti kun lapsi on 1,5 v.
Onnea matkaan ap!
En miettisi päivääkään asiaa tuossa tilanteessa. Jos miehesi työllistyy uudestaan, harkitse silloin osittaista hoitovapaata.