Miten saan sisarukset käyttäytymään yhdessä?

jäähylle on paha pistää keskellä kaupunkia, mutta esim. vaikka matkalla kauppaan mennään läpi miten pitää olla ja mitä sääntöjä kaupassa on. Kaupassa annan heidän olla apureita, eli hakea tavaroita, ja kun meno alkaa viilliintyä sanon molemmille, että jos ei tottele niin menettää esim. jonkin lelun kotona "varikolle" tms.



Enemmän se on niin että pienempi saa isomman mukaansa hölmöilyyn, mutta en saa 5vtä (joka on aina hyvin pahoillaan) tajuamaan, ettei menisi mukaan vaan näyttäisi mallia miten kaupassa ollaan. Joskus reissu menee ihan hyvin, mutta usein lopputuloksena on äidin häpeä ja lasten itku :(

varikolle, niin toteutan sen myös.

ap

pojat 6v ja 7v ja välillä on kauppareisulla meinannut järki lähteä natiaisten kanssa. viime aikoina ovat jo vähän rauhoittuneet, mutta kyllä välillä on hävettänyt se käytös, vaikka ollaan kotoa lähtiessä juteltu pelisäännöt selviksi. Tsemmpiä :)

Vaikuttaa siltä kertomasi perusteella, että sinulta puuttuu auktoriteetti kokonaan.



Lapsi oppii ihmeen paljon siitä, että ensimmäisestä rajanylityksestä jätät ostokset siihen ja lähdette kotiin, ilman mitään mutinoita nälästä ja "ei me enää tehdä noin". Seuraavalla kerralla lähtiessä muistutat, että kotiinlähtö voi osua myös kesken kauppamatkan.

No musta ei kyllä kuulosta siltä, että sinulla ei olisi auktoriteettia, niin kuin joku tossa sanoi.



Meillä ongelma on se, että kun on vieraita vaikka kylässä, niin lapset lyövät ja lällättelevät aikuisille. Ollaan keskusteltu tästä ja olen tullut siihen tulokseen, että hakevat sillä vierailta huomiota. Mutta en ole keksinyt vielä ratkaisua tähän aika uuteen ongelmaan.

ja että ihmiset tuijottavat. Lapset huomaavat tuollaiset asiat, että sua häiritsee siellä kaupasse se mitä muut ajattelevat. Ja sitten lasten luonteeseen kuuluu se, että äidin heikkouksia käytetään hyväksi. Sun lapset on siis hyviä tulkitsemaan sun tunnetiloja. Ja lähes kaikki lapsethan ovat sellaisia, että riehuvat pahimmin silloin, kun äiti on väsynyt tai jotenkin estynyt. Eli sama ilmiö teillä. Äiti häpeilee, että mitä muut ajattelee, ja lapsethan käyttää tilannetta hyväkseen.



Lakkaa siis häpeilemästä niin lapsillekaan ei jää samanlaista tilaisuutta riehumiselle kuin nyt.



Ja mun mielestä on myös epäreilua syyllistää enemmän vanhempaa, jos kuitenkin syyllinen on enemmän nuorempi. Ota nuorempi kärryn istuimeen, niin ei pääse villitsemään toista samalla tavalla. Meidän liki 4-vuotias ainakin mahtuu siihen kärryn kyytiin vielä ihan sopuisasti.

Lapsissasi on esiintyjän ainesta ja he nauttivat katseista ja hymyistä mitä saavat pelleillessään!! Monilla lapsilla menee esitysvaihde pääälle kun huomaavat että ihmiset katsovat ja nauravat heidän toilailuilleen :-)

on aika kaukainen rangaistus. Siellä kotonahan se isompikin vasta itkee, kun tajuaa, että rangaistus käy nyt tosiaan toteen. Rankaise heti kaupassa. Ei tarvi välttämättä tehdä kuin kerran tai kaksi, niin alkavat uskomaan taas pelkkää sanomista.

Lapsissasi on esiintyjän ainesta ja he nauttivat katseista ja hymyistä mitä saavat pelleillessään!! Monilla lapsilla menee esitysvaihde pääälle kun huomaavat että ihmiset katsovat ja nauravat heidän toilailuilleen :-)

Sovitte etukäteen miten käyttäydytte kun menette seuraavan kerran lähikauppaan. Jos se onnistuu niin kiittelet vuolaasti. Jos tulee ongelmia jätät kärryt ja ostokset sivuun ja otat lapset ja viet ne kaupan ulkopuolelle... siellä käydään uudemman kerran lävitse mitä oltiin sovittu ja sitten takas jatkamaan ostoksia. Taas kiitellään vuolaasti kun onnistu : )

Seuraava harjotus samalla lailla, toisessa paikassa.

Meillä auttoi oikeasti kun lapset tajus että joutuu pois, oli pakka mikä tahansa, jos ei osaa käyttäytyä ja käyttäytymissäännöt sovittiin yhdessä ja juteltiin niistä.

Pienin askelin mentiin eteenpäin : )

jotka nyt 7 ja 5.



Meillä isompi on villimpi ja kekseliäämpi, pienempi peesaa.



Kaksi kikkaa tepsii: Jätän sen huonon käytöksen täysin huomiotta. Tai sitten hajotan sen yhteisrintaman hoitamalla pienemmän omalle puolelleni. Esikoisen tempaukset kuivuvat sitten tuen puutteeseen.



Samaten olen käyttänyt plussataulua, johon saa plussia kaikesta mikä sujuu.

Vaikuttaa siltä kertomasi perusteella, että sinulta puuttuu auktoriteetti kokonaan.

Lapsi oppii ihmeen paljon siitä, että ensimmäisestä rajanylityksestä jätät ostokset siihen ja lähdette kotiin, ilman mitään mutinoita nälästä ja "ei me enää tehdä noin". Seuraavalla kerralla lähtiessä muistutat, että kotiinlähtö voi osua myös kesken kauppamatkan.

että pitää myös kehua paljon kaikesta mikä elämässä onnistuu, ettei lapsi ala kerjätä huomiota sillä huonolla käytöksellä.