Te, joiden lapset ovat jatkuvasti kavereilla kylässä

mutta joku raja pitää olla kyläilyajoissakin, saatika siinä, että joku antaa kersansa jatkuvasti oleskella muiden nurkissa, silloin on jotain kotona pielessä. Ja tuo ruoantarjoaminen voi olla toisinkinpäin tapahtuvaa. Ja lapseni on tosiaan sanonut tuolle kyläluutakaverilleen, että voitaisiinko välillä mennä teillekin, mutta jostain syystä se ei sovi. Viimeksi, kun lapsi sinne meni, niin äiti laittoi molemmat ulos leikkimään, kaameaan vesisateeseen. ap

Ja tarkoitin juuri tuota vanhempien kiinnostusta siihen, mitä lapsi tekee ja kenen kanssa?

kavereita kun olin lapsi. Meidän äiti tarjosi aina ruuan muillekin ja oli ystävällinen ja mukava. Tänä päivänä kiitän äitiäni ihanasta lapsuudesta ja siitä että meillä oli aina ovi avoinna ystäville.

Itse en viihtynyt kylässä, koska meillä vaan oli kotona niiiin mukavaa :)

Pitäpää kertoa äidille tästä keskustelupalstan avauksesta, varmaan ihmettelee suu auki.

varmasti tuo kirjoittaja on komentanut näitä lapsia, mutta taitaa olla hiukan myöhäistä siinä vaiheessa, kun keksit ovat pöydältä kadonneet. Olen törmännyt samanlaiseen röyhkeyteen(yksi kaveri jopa varasti karkkia) ja kyllä se loppuu, kun siitä sanotaan selvästi. Ikävää, etteivät kaikki ymmärrä, mikä merkitys sillä on, että vietetään aikaa sen jälkikasvun kanssa ja opetetaan alkeelliset käytöstavat. ap

KIVA, että lapsella on kavereita ja meille saa tulla, mutta eivätkö näiden kyläluutien vanhemmatkin halua nähdä, miten ja millaisten kavereiden kanssa heidän lapsensa liikkuu? Ja oliko teilläkin vieraita aamusta iltaan?

meillä lapset käyvät kavereillaan ja kaverit käyvät meillä, mutta korkeintaan 2-3 tuntia ja kylään ei mennä nälkäisinä. Toisilla taitaa olla tapana hoidattaa lapsensa muualla, poissa silmistä-poissa mielestä.

Jos kaverin vanhemmat lapselleni ruokaa kuitenkin tarjoava, lapseni osaa siitä kauniisti kiittää. Mielestäni on erittäin huonoa käytöstä ensin muka esittää vieraanvaraista jonkun ihmeen sisäisen pakon sanelemana ja sitten valittaa jälkikäteen että jatkuvasti saa olla ruokkimassa lastensa kavereita! Aikuinen ihminen osaa varmasti sanoa jämerästi lapsensa kaverille, että nyt menet kotiin, meillä syödään. Jos ei osaa, niin ei ole varaa valittaa.

kotonaan? Yleensä se ruoka vaan lapsista maistuu kavereiden luona niin paljon paremmalle, tai on muuten vaan jännää syödä kaverin kanssa, että kaverin vanhemmille voidaan kirkkain silmin valehdella, että ei ole syöty mitään, vaikka olisi ruokapöydästä lähtenyt kotona. Meillä on ainakin lapsen kaveripiirissä muutaman kerran käynyt näin, lapseni kaveri on ilmoittanut, että ei ole syönyt mitään kotona ja olen tarjonnut ruokaa, ja kun lasta on tultu hakemaan kotiin ja olen kertonut ruokailusta, on äiti tokaissut, että "ai sä söit täälläkin, vaikka just ruokapöydästä tänne lähdit". Sama juttu oman lapseni kanssa tapahtunut ainakin kerran, toinen ateria syöty naapurissa heti perään, vaikka ei varmaan mikään kiljuva nälkä ole ollut...



Mutta mitä ruuan tarjoamiseen kavereille tulee, niin itse käsken lapsen aina soittaa vanhemmilleen ja kysyä, saako syödä meillä. Läheskään aina ei lupaa heltiä. Samoin oma lapseni soittaa aina minulle ja kysyy lupaa syödä kaverilla. Osataan myös sanoa "ei", jos on sellaista ruokaa, jota ei millään riitä kaikille (esim. broilerin rintafileitä tai jotain pihvejä, joita on varattu 1/ruokailija).

Jos lapsi on nälkäinen, niin tottakai hänelle tarjotaan ruokaa ja jos lapsi on AINA nälkäinen, niin olisiko kotona jotain pielessä? Mainitsit sanan jatkuvasti ja juuri sehän tässä mättää, lapsi on jatkuvasti nälkäinen kylässä. Vika on kyllä siellä kyläluudan vanhemmissa, ei kyläpaikassa. ap

useamman tunnin, niin hänellä on varmasti nälkä ja olen muutenkin nähnyt, ettei lapsella ole retkilläkään eväänä kuin itse tehty leivänpala, vaikka äiti on ollut kesälomalla ja kotona. Hyvä idea tuo luvan kysyminen vanhemmilta. No, tämä ruokailu ei ollut pääasia, vaan se, että lapsi saa kyläillä tuntitolkulla, ennenkuin äiti soittelee perään ja usein vielä kysyy, missä olet. ap

että ylimääräiset välipalat haittaa mutta ihmettelen minäkin niitä jotka päästää lapsensa muiden nurkkiin eikä ota vastavierailulle. Ettekö tajua että vieras naama rasittaa, omalla perheellä olisi joskus edes kiva olla rauhassa ilman kyläluutia jotka työntyy jatkuvasti ovesta. Onhan se vanhemmille helppoa päästää mukelot muualle ja iloita rauhasta mutta eipä osata ajatella että naapurissa on moninkertainen melu siitä edestä. Ei kerta kaikkisesti jaksa kun aina samat tyypit notkuu olkkarissa. Eikö muut tarvi perheen yhteistä aikaa että ollaan isä, äiti ja alakoululainen yhdessä?

kun tupa on täynnä lapsia, jotka ovat tyhjentäneet kaapit ja sotkeneet nurkat, meillä tuohon tuli stoppi ja kylässä on yksi lapsi ja sovitut välipalat. Lapsi poistuu klo 18 ja vkonloppuisin vieraillaan max 3 t.