Jos voi elämänsä ja avioliittonsa vuoksi niin huonosti, että

eikä se mitään pomolle selittele. Miks pitäis?

pomolle ei tarvi selitellä mitään sairasloman syystä.

En mitenkään haluaisi jäädä sairaslomalle, pää hajoaa kotonakin kökkiessä kun olisi niin paljon aikaa murehtia:´(

Toisaalta jokainen arkipäiväkin tuntuu valtavaisalta ponnistukselta, tälläkin hetkellä suuri kuristava klöntti nielussa.

Työsuhteeni päättyy muutenkin keskikesällä, toisalta väliäkö sillä mahd sairasloman suhteen, olen ollut sen aikaa jo tällä työnantajalla että voin sairastaa 60vrk täydellä palkalla jos niikseen on.

Se etten sanoisi mitään syytä pomolle tuntuu aivan mahdottomalta ratkaisulta, varsinkin takaisin paluun suhteen ja tiimini 2 muun työntekijän kannalta:/ mieluummin keksisin jonkun suuren kriisin/surun tai fyysisen vaivan kuin "nuppiloman" tarpeen heille kertoisin.

Työpaikalla muutenkin hirivttävän huono ilmapiiri vaikkei niinkään omassa tiimissä.

Kamalan vaikeaa tämäkin, tuntuu että pitää ja pitäisi vain jaksaa jaksaa ja jaksaa:´(

Ap

Jos sairausloman syynä on z-koodi ( esim. uupumus) et saa palkkaa. Tätä taas kierretään kirjottamalla sairausloma masennuskoodilla -> et saa koskaan sen jälkeen yksityistä sairauskuluvakuutusta.



Mieti tarkkaan mitä teet; terapiassa voi käydä vaikka töissä kävisitkin ja lopputulos voi olla parempi kuin lyhyen sairausloman jälkeen töihin palaaminen

pureutua siihen avioliittoasiaan ja laittaa elämä kuntoon muutoin on ainaisessa kierteessä eikä lopu koskaan.

Jos sairausloman syynä on z-koodi ( esim. uupumus) et saa palkkaa. Tätä taas kierretään kirjottamalla sairausloma masennuskoodilla -> et saa koskaan sen jälkeen yksityistä sairauskuluvakuutusta. Mieti tarkkaan mitä teet; terapiassa voi käydä vaikka töissä kävisitkin ja lopputulos voi olla parempi kuin lyhyen sairausloman jälkeen töihin palaaminen

Enkä minä mitään millään yksityisellä sairauskuluvakuutuksella tee, en ole tehnyt tähänkään asti.

No, tuossakin sitten vain lisäsyy sille mitä keksisin syyksi sairasloman tarpeeseeni, ilm jokin fyysinen vaiva oltava:/

Ap

Työ on paras lääke murheisiin. Kotona makaamalla vain pälli hajoaa lisää.

Mihin voit vaikuttaa ja mihin et? Kauanko ongelmat ovat olleet pinnassa? Saako teillä olla yhtään omalla ilmoituksella poissatöistä? Jos saa; ole 1-3pv kotona ja tee itsellesi toipumissuunnitelma. Listaa kaikki asiat mitkä sun pitää hoitaa (ero, asunnonhankkiminen jne) ja pilkot ne pieniin, helppohin osiin ja sitten ryhdyt toimeen



Peiton alle jäämällä mikään ei muutu!

Olet jo arvioinut, että nyt voit jäädä saikulle ilman taloudellisia menetyksiä...



Ok, jos ihminen on oikeasti niin vaikeasti masenutnut tai uupunut, että ei työhön pysty, mutta jos kyse on siitä, että "et tunne olevasti työkykyinen", voisit ehkä tehdä asialle muuta kuin ottaa palkallista saikkua?

Käydä lääkrissä, pohtia lääkitystä, lyhentää työpäivää, lisätä liikuntaa, hoitaa parisuhde asia miten hoidatkin jne.

Eihän se huonovointisuus elämän ja avioliiton takia millään sauraslomalla parane. Ne pitää hoitaa! Mun ensimmäinen ajatus sairaslomasta on, että jalka on poikki tai päällä on joku keuhkokuume, eli potilaalla on vaivoja jotka vaativat lepoa ja rauhaa, mutta jotka on jo hoidossa.

Masennus on vakava sairaus ja joskus voi olla tarpeen olla kotona vähän aikaa sairaslomalla. Mutta silloin kai ihmisellä on jo masennuslääkitys ja terapia käynnissä, jotka tähtäävät sairauden parantamiseen.

Pelkkä se, että menee huonosti ei ole sairaus vaan muutettava asiaintila.

ei tunne olevansa työkykyinen niin mikä eteen?

Mitä lääkärille meno auttaisi, saisiko muka sairaslomaa? ja jos saisi niin mitäs selittäisi pomolle...

Hei, sairasloma ei auta sinua vaan tilanteen korjaamkinen. Sairaslomalla olisit 2vko-1kk, mahdollisesti jatko, mutta jos korjaat tilanteen elämäsi muuttuisi paremmaksi!

Mene siis lekuriin ja pyydä mielialalääkkeet ja kun ne alkavat tehota noin kk kuluttua mietit asioita.

Ensimmäinen kysymys on: millaista haluaisit elämäsi olevan jos mitään rajoituksia ei olisi?

Älä kuitenkaan mieti tätä nyt vaan vasta sitten kun saat aivosi toimimaan lääkityksen ansiosta. Sitä on turha pelätä, sillä se on vain väliaikaista.

Peiton alle jäämällä mikään ei muutu!

Olin samankaltaisessa tilanteessa 6-7 vuotta sitten ja niin pitkään sinnittelin töissä, kunnes en enää sinne voinut mennä. Jos olisin ollut vastuullisempi työntekijä, olisin hakenut itselleni apua aikaisemmin ja saanut sairaslomaa, johon työnantaja olisi paremmin voinut varautua, mutta nyt jättäydyin vain parin tunnin varoituksella menemättä töihin ja sain loppujen lopuksi sairaslomaa yli kaksi kuukautta, ensin viikon, jota jatkettiin viikolla sitten kuukaudella jne.

Koska en voinut hyväksyä omaa masennustani vasta kun oli pakko, oli ihan tarpeen maata peiton alla pari viikkoa. Muuta en tehnyt kuin makasin. Ja aloitin lääkityksen ja käynnit mielenterveystoimistossa ja pikku hiljaa olen saanut elämän reilaa.

koska todellakin voin huonosti avioliitossa... eksä oli aivan kauhea... henkistä väkivaltaa minua ja lapsia kohtaan...

monta vuotta märehdin elämääni...sitten tein ratkaisun...

turha tuhlata vuosia tuollaisessa

Paljon käsittelemättöämiä asioita ja kaunaa ja olematon seksielämä (ei siis ollenkaan). Molemmat tekevät vain oman osuutensa perheen töistä ja ollaan vuorotellen lasten kanssa.

Minulla pettämisiä takana ja olenkin ihan hukassa mitä haluan. Meillä se että olimme miehen kanssa molemmat todella epävarmoja kun tapasimme ja nyt olemme molemmat työelämässä ja talo ja lapset. Sitten kuitenkin välillä haaveilen rakkaudesta aidosta sellaisesta, mutta pelkään etten koskaan sitä saavuta. Enkä tiedä miksi edes ajattelen tälläistä? Yksi syy on ongelmat omassa perheessä ja kiusaamiskokemukset ns. suosituilta pojilta koulussa ja itse olin todella hiljainen. Nyt olen menossa terapiaan. En tiedä muuttuuko elämäni paremmaksi vai huonommaksi ja pelottaa. Mutta välillä on taistelua töissä jaksaminen mutta parempi se kuin sairaslomalla. Jotenkin häpeän sairaslomalla olemista.

Minä en ole voinut siksikään tätä ennen jäädä sinne punkan pohjalle, ts sairaslomalle, koska olisin joutunut olemaan palkatta ja siihen ei yksinkertaisesti meidän taloustilanteemme olisi antanut myöten. Kuulostaa ehkä uskomattomalle, ennenkaikkea irvokkaalle ainakin minusta, mutta se ollut painavin syy siihen etten ole tätä ennen sairaslomaa hakenut. Olen vain sinnitellyt ja jaksanut työmatkoillakin itkua niellen, päivästä ja viikosta toiseen.

Nyt mulla on sitten se "ylellisyys" ja mahdollisuus, että voin edes miettiä ja harkita lääkärin luo menoa ja mahdollista sairaslomaa koska saisin siltä ajalta palkkaakin.



Ap

Jo se auttaisi ettei minun tarvitsisi suorittaa niin kovasti arkeani ja elämääni, ei tarvitsisi aamuisin nousta muuta kuin lasten aamutouhuihin kunnes kouluun ja eskariin menisivät.

Voisin hillua vaikka yöpaidassa peiliin vilkaisemattakaan jos niikseen on.

Kun oikeasti nekin asiat tuntuvat vähän turhan usein ylivoimaisilta jaksaa toteuttaa.

Saati sitten työni+työmatkat=yht10h/pvässä.

Olisi edes jokin toimistokoppi missä työni teen, mutta ei, olen pienten ja isojen ihmisten kanssa tekemisissä koko sen työpäivän, minun on oltava 100% läsnä ja jaksava ja sitä en koe nyt olevani, en ole kokenut pitkään aikaan.



Ap



Ap

Kyllä tuo nyt kuulostaa siltä, että tarvitset mielialalääkkeen ja saikkua niin kauan, kunnes lääke alkaa vaikuttaa!

Hyvä olisi myös saada terapiaa, mutta pyydä alkuun se lääkitys.

Näin sanoi minulle lääkäri kun kävin suurinpiirtein samoista syistä lääkärillä. N. kolmisen vuotta jaksoin sinnitellä väsymyksen kanssa, sitten vasta sain mentyä lääkäriin. sairaslomalle en jäänyt, toki jos lääkäri olisi sitä suositellut olisin jäänyt. Sain lääkäristä apua alkaa rakentamaan elämääni uudelleen. kävin myös mtt:ssa lääkärin suosituksesta. Masennuslääkkeitä en saanut, enkä kyllä olisi niitä mielellään ottanut. Ahdistukseen sain lääkettä.

pidempään slomaan perustele burn outilla