Lue keskustelun säännöt.
Oletteko aavistaneet keskenmenon?!
10.04.2010 |
Olen raskaana viikolla 7. Aikaisemmissa raskauksissa (jotka ovat siis loppuneen synnytykseen täysiaikaisina) olen ollut varma, että kaikki on hyvin, vaikka toisessa raskaudessa jopa epäiltiin tuulimunaa, kun vuosin verta ja syke ei näkynyt vielä viikolla 7. Silti vahvasti oli sellainen tunne, että kaikki on hyvin. Ja olikin.
Nyt tässä raskaudessa olen ollut alusta asti sitä mieltä, että kaikki ei ole hyvin ja joka kerta vessassa pelkään, että nyt tulee verta... Vaikka siis verta ei ole vielä tullut yhtään! Alkuraskauden ultra vasta reilun viikon päästä ja nyt mietityttää, että voiko itse vaistota tulevan keskenmenon, vai onko kyseessä vaan normaalista pelottamisesta?!
Onko kellään kokemusta?
Kommentit (13)
Ja se tulikin. Mutta ulos tulikin vain kaksosista toinen ja toinen kehittyi normaalisti ja syntyi terveenä.
Eipä tästä nyt ollut apua, mutta näin meillä.
Tsemppiä raskauteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sätki oudosti vatsassa. Siksi vältin sitä ja synnytyksessä sydänäänet laski aina kun olin vasemmalla kyljellä. Synnytyksessä kävi ilmi, että napanuora oli kaksi kertaa kietoutunut kaulan ympärille. Kuristi ilmeisesti siis aina pahasti kun olin näin kyljittäin.
Ja terve poika tuhisee tuolla sängyssään.
Lisäksi olin ihan varma, että on tyttö...
Että se ainakin mun äidinvaistoistani! :D
Olin alusta asti varma, että jotain on vialla. Tätä ennen minulla on ollut 2 normaalia raskautta jotka menneet hyvin. Puhuin asiasta neuvolassakin, jossa minua rauhoiteltiin eikä uskottu, koska verta ei tullut. Lopulta (parin viikon päästä) niukka verinen vuotokin alkoi ja pääsin tutkimuksiin. Siellä todettiin sikiön kuolleen jo rv5, ja minulla olleen keskeytynyt keskenmeno.
Eli mitään muita oireita ei pariin kuukauteen ollut, paitsi vahva tunne että kaikki ei ole hyvin. Tämän jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja alusta asti olin varma että olen todellakin raskaana, vaikka pelottikin että tulee keskenmeno uudelleen.
kurista lasta, vaan sykelaskut johtuu juurikin sen itse napanuoran virtauksen häiriintymisestä kun se on kietoutuneena johonkin, ihan sama onko kaulan vai raajan ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin alusta asti varma, että jotain on vialla. Tätä ennen minulla on ollut 2 normaalia raskautta jotka menneet hyvin. Puhuin asiasta neuvolassakin, jossa minua rauhoiteltiin eikä uskottu, koska verta ei tullut. Lopulta (parin viikon päästä) niukka verinen vuotokin alkoi ja pääsin tutkimuksiin. Siellä todettiin sikiön kuolleen jo rv5, ja minulla olleen keskeytynyt keskenmeno.
Eli mitään muita oireita ei pariin kuukauteen ollut, paitsi vahva tunne että kaikki ei ole hyvin. Tämän jälkeen tulin uudelleen raskaaksi ja alusta asti olin varma että olen todellakin raskaana, vaikka pelottikin että tulee keskenmeno uudelleen.
Vaikka ei juuri mieltä huojentanutkaan, niin olen iloinen, että vastasit!
Minulle on varattu ultra reilun viikon päähän, jossa nyt voidaan sitten katsoa mikä on tilanne...
En ole kertonut edes miehelleni vielä raskaudesta, koska olen niin epävarma siitä itsekin! En tiedä aionko kertoakaan ennen ultraa, vai vasta sen jälkeen.
Kiitos vastanneille, lisääkin saa mielellään vastauksia tulla!
ap
Ekassa raskaudessa suunnittelin iloisena talvivauvan kamppeita jo alkuraskaudessa ja aloitin peiton neulomisen, yhtäkkiä viikolla 8 alkoi verinen vuoto ja kesken työpäivän muljahti sikiöpussi sisältöineen siteeseen :(
Toisessa raskaudessa olin satavarma keskenmenosta, kun oli pientä tuhruvuotoa. Ultrassa näkyi tyhjä raskauspussi viikolla 7. Sain lähetteen kaavintaa varten gynen polille ja seuraavna iltana alkoi koskea mahaan aivan hirveästi, ikinä ei ole niin paljon sattunut. Otin kipulääkettä, makasin tunnin kylppärissä ja voihkin, en voinut liikkua. Isoa vuototulvaa ei tullut, joten menin sairaalaan vasta varatulle ajalle seuraavana päivänä. Kipu oli hävinnyt, vuotoa ei ollut ja ultrassa, jossa piti varmistaa tuulimuna, olikin mitä elävin sikiö :) Raskaus päättyi onnellisesti viikolla 39+3 terveen pojan syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tunne ollut varma alusta asti. Nykyinen meni juurikin niin, ett alust lähtien olin epävarma kaikesta ja varma ettei tälle ollut onnellista loppua. Ehkä se oli ajatus siitä, että enää ei voi mennä hyvin. Nyt kuitenkin laskettu aika käsillä ja jälkeenpäin katsottuna kaikki on mennyt edelleenkin niin hyvin kuin aiemminkin. Tsemppiä! Aina ei totisesti mene niin että äiti nämä asiat vaistoaa!
Voi kuinka toivonkaan, että mulle kävisi juuri noin tässä raskaudessa!!!
Tänään on ollut pahoinvointia, mutta samalla sellaista vähän menkkamaista jomotusta on ollut mahassa... Mä vaan niin toivon, ettei tämä(kin) raskaus mene kesken, sillä luulen että mikäli tämä raskaus ei onnistu ei enää uutta tilaisuutta tule! :(
Kiitos uskon valamisesta kaikille vastaajille! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tällä hetkellä juuri sama aavistus keskenmenosta...
Aavistin keskenmenon, mutta tulikin muuten helppo raskaus ja terve sekä kaunis lapsi syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panin kerran paksuks naisen ja kiroilin sitä asiaa. Sanoi, että pitää lapsen ja makselen elarit ja hän kasvattaa yksin.. Onneksi se sai keskenmenon. Pääsin helpolla ja sitten lähti piuhat poikki.
Hyvä kai niin... :)