Onko vauvasi ollut esim. RS-viruksen takia sairaalassa?

RSV ja vauvalla ikää 3kk. Viikon olen nyt yrittänyt nukkua patjalla lattialla ja pitää mielen positiivisena. Oikeastaan vasta tänään tuo "koppiutuminen" on alkanut tuntua tosi vahvana.



Vauvasta ei ole enää muutamaan päivään ollut huolta, mutta kotiinkaan meitä ei päästetä, kun nukkuessa happisaturaatiot laskevat liikaa. Itse sain myös RSV:n ja lisäksi jonkun mahataudinkin (kuten näitä kirjoituksia lukiessani näytti olevan lähes sääntö...) En ole poistunut huoneesta kuin kerran viemään vauvan röntgeniin, joten joku hoitaja toi mulle tuo vatsataudin...



Itselläni huolta aiheuttaa 2v esikoinen, joka sairastaa samaa RSV:ta ja on joutunut olla elämänsä ensimmäistä kertaa ilman vanhempia yön yli. Onneksi tuttujen isovanhempien kanssa, mutta silti.

nyt 7 kk olivat alkuun pitkään sairaalahoidossa, joten sairaalaan jotenkin siinä ehti tottua ja sitten kun joutuivat rsv:n takia, meni se tavallaan omalla painollaan, vaikka rankkaa olikin. Tyttö joutui potemaan sairaalassa viikon, poika kaksi viikkoa. Vuoroteltiin miehen kanssa ja välillä oli pakko jättää vauva sinne yksin, kun toinen oli kotona, miehen oli oltava töissä ja hoitajaa ei toiselle pienelle ollut. Kyllä sydäntä särki jättää sinne yksin. Siinä oli kyllä ihmettelemistä, että kun huonekaverit siinä kolmen viikon aikana ehti vaihtua, niin monet jättivät vauvan jatkuvasti varsinkin yöksi sairaalaan ja molemmat vanhemmat olivat kotona. Outoa minusta. Muutaman päivän huoneessa oli yksi 3-vuotias, joka itki ja kiukutteli ja huusi yötäpäivää...Siinä meinasi pää hajota, kun näki, että oma lapsikin stressaantui siitä metelistä.

mun pääni olisi varmasti hajonnut, jos olisin ollut sinun tilanteessasi. Itsellä parikin yötä oli jo tarpeeksi kova kokemus.

Oli viikon vanha ja viikko meni sairaalassa.

Kesti hyvin. Vastakkaisella osastolla oli lasten syöpäosasto, se laittoi perspektiiviin asian kanssa nopeasti. Olisin ollut pidempäänkin, en tylsistynyt ja mässännyt karkkia. Minkä ikäsiä te tylsistyvät karkin mässääjät olette?

Yhteensä oltiin 6 pv, yksi päivä välissä kotona, jonka jälkeen takaisin huonon hengityksen takia.

Ahdisti aina ensi alkuun se kolkko huone, mutta jotenkin se muuttui ajatuksissa viihtyisäksi jo päivän, parin oleskelun jälkeen.



Ei kiva, mutta lapsen kannalta paras.

Itsellänikin hajoaisi pää, jos joutuisin siellä infektio-osaston erityshuoneessa kyykkäämään. Mutta tämän ketjun luettuani ymmärrän ehkä vielä huonommin kuin aiemmin niitä hysteerikkoäitejä, joita ei saa räkätautisen lapsensa kanssa ulos sairaalasta sitten millään! Vaikka lapsi pomppii hyväkuntoisena sängyssä ja kolme lääkäriä ja kymmenen hoitajaa käy ilmoittamassa että mitään vikaa ei enää ole ja kotiin saisi lähteä, äiti uhkailee ties millä lakimiehillä kun lapsi on niiiiiiiiiiiiin sairas ja yritetään patistaa kotiin kuolemaan. Ja näitä riittää pilvin pimein.



T. lasten sairaanhoitaja