Huoh, äidistäni tullut aivan kamala kaksostemme synnyttyä :(

Anna näiden arvostelijoiden viestit mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Täällä harvoin ymmärretään, ettei kaikkiin ihmisiin todellakaan tehoa puhe, vaikka miten yrittäisi vääntää heille rautalangasta.

Itsekin kaksosten äitinä tiedän, että kahden vauvan pitäminen samassa rytmissä ei ole ihan niin helppoa kuin mitä luulisi. Varsinkin jos haluaa imettää, niin haastetta piisaa. Kiinteiden aloituksen jälkeen rytmitys helpottuu huomattavasti. Kun vuorokaudessa on yksi kahden tunnin pätkä, jolloin vauvat nukkuvat yhtä aikaa, ovat vitsit vähissä.

Toivotan siis voimia ja puhu vaikka isällesi vielä ja yritä hänet saada äitisi tajuamaan oma typerä käytöksensä.



Meillä on kolmoset, tosin pienin oli sairaalassa 4kk pidempään kun kaksi muuta ja muistan hyvin millaista hullunmyllyä tuo oli. Meillä "kaksoset" itkivät ympäri vuorokauden ja olin niin väsynyt ja rikki, että en varmasti olisi kestänyt tuollaista arvostelua.



Todellakin pidä rajoista kiinni ja yritä äitisi saada tajuamaan tavalla tai toisella, että sinä toimit oikein ja olet lapsillesi paras äiti!

kertomuksen kertoa , olisit tämänkin hetken levännyt.Minulla kun oli vauvoja ,hyvä kun kahvikupin kerkesin ryypätä.

ja sanoisin itsepalvelu ja menisin nukkumaan



maksettu apu on hitsin kallista

Olen ollut todella pettynyt äitini käytökseen kaksostemme syntymän jälkeen. Ennen kaksosia äitini oli ihminen joka oli tukeni ja turvani ja hälle pystyin kertomaan huolistani ym, nyt ei tulis mieleenkään.

Kaksosemme ovat nyt 4kk ikäiset, alku on ollut rankkaa, koska toinen kaksosista on nukkunut päivät ja toinen nukkunut yöt, aina siis ollut jompikumpi hereillä ja omat unet jäänyt todella vähiin. Mies on auttanut ja auttaa minkä voi, mutta töidensä takia ei voi älyttömiä valvoa. Äitini vierailee meillä useita kertoja viikossa, isänikin on välillä mukana eikä hän koskaan ilmoita millon on tulossa. Sen tietää, että kun tulee niin ei varmasti auta kaksostenhoidossa, kertoo kyllä miten mikäkin hänestä kannattais tehdä ja välillä tuntuu, että odottaa kaiken lisäksi palvelua. Lopulta kun kyllästyy odottamaan osaa itse keittää kahvin tai tehdä ruokaa ym. Välillä äitini ihmettelee miten olen niin väsyneen näköinen tai sitten arvostelee, että miksei olla pidetty kaksosia samassa rytmissä, jotta minäkin saisin nukkua yöllä eikä tarvitsis päivällä nukkua kun hän on meillä. Äitini ei näytä tajuavan, että kaikki ei mene niin kun kirjoissa.

Olen täydellisen kyllästynyt tuohon ja kun puhe ei ole tuntunut menevän perille niin nyt on parin viikon ajan oltu avaamatta ovea äidilleni, jos on ollut tulossa kylään tai vaihtoehtoisesti on käännytetty hänet ovelta. Itsetuntoni on täysin nollassa kiitos äitini arvostelujen sen suhteen miten hoidan kaksosiamme. Tiedän kyllä jossain syvällä sisimmässäni tekeväni oikein, mutta sille päälle sattuessaan äitini osaa todella pahasti satuttaa.

Miehen vanhemmat ovat onneks pysyneet samanlaisina ja he auttavatkin kaksostenhoidossa kun ovat kylässä ja he tuovat mukanaan yleensä kahvipaketin ja jotain pullaa ym, jota syödä kahvin kanssa. Lisäksi anoppi aina kerran tai kaks viikossa tuo tekemäänsä ruokaa, josta saamme syödä sinä päivänä ja siitä riittää vielä pakkaseen asti.

Välillä siis täysi mulkku. ANoppi sen sijaan on mullakin aivan järjettömän ihana ihminen, onneksi.

Mutta äitini... hän on myös kovin innokas kertomaan omia mielipiteitään asiasta kuin asiasta, ja välillä mopo karkaa täysin, eli arvostelee ihan mitä tahansa asiaa, mm. olen syöttänyt lasta vääränlaisella lusikalla. Maailman tärkein juttu siis, asia, josta on aivan pakko avautua.

Mä olen ollut äidilleni ihan hirmuisen suora ja välillä tökerön ilkeä takaisin, jotta edes vähän tajuaisi. No, sen jälkeen saan itkupuhelun, kuinka taas on niin loukattu.

Parhaaksi tavaksi olen huomannut sen, että kun hän on käyttänyt omia keinojaan lapsiini, siis esim. suuttunut, tai leikkinyt marttyyria, en ole arvostellut, en rynnännyt väliin, vaan ainoastaan hoitanut asian suht eleettömästi omalla tyylilläni. Ja aikain saatossa äitini on huomannut, että kas, tuon lapsen homma toimii, ja hän on jopa alkanut noudattaa esimerkkiäni joissain asioissa. Samoin olen välillä puhunut hänelle tyyliin, "et arvaakaan mitä tässä kävi yksi päivä, X teki sitä ja tätä, ja yleensä kun olen hänelle siinä tilanteessa huutanut ( eli esitän, että olisin toiminut kuten äitini toimisi), niin nyt kun aloinkin hullutella, homma toimikin ihan eri tavalla." Okei, huono esimerkki, mutta pointti oli se, että kerron äidilleni, että jossain tilanteessa olen muka toiminut hänelle tyypillisellä tavalla, ja sitten keksinyt jonkin paljon paremman keinon. Yleensä hän osaa ottaa sen vastaan, ja ehdottomasti paremmin, uin jos sanoisin hänelle, että hei, teet tämän asian väärin, tee se näin.

Jos joku ymmärsi, voi sanoa hep : )

sillä omasta äidistäni on tullut hirveä jo raskauteni aikana! Osasin toisaalta sitä odottaakin, koska hän on aina ollut kova kertomaan omia mielipiteitään ja puuttumaan muitten asioihin, ja pahimmillaan hän tuntuu olevan oikea manipuloiva noita-akka! Raskauteni aikana hänen luonteensa huonot puolet(mitkä siis ovat hänen omasta mielestään juuri niitä parhaita ominaisuuksia), ovat tulleet entistä paremmin esiin. Pahimman tilanteesta tekee se, että äitini on ammatiltaan terveydenhoitaja, ja on jo useita vuosia tehnyt työkseen äitiys- ja lastenneuvolaa!! Siksipä hän tiettäkin omasta mielestään asioista kaiken, ja hänellä on erittäin kärkkäitä mielipiteitä niin raskausajan käyttäytymiseen kuin myös laspsen hoitoon tulevaisuudessa. Äitini ajatusmaailma lastenhoidon suhteen poikkeaa erittäin paljon minun ja mieheni ajatuksista, ja tiedän että todella pahoja yhteenottoja tulee olemaan, ennenkö hän antaa meidän olla, jos antaa sittenkään. Hän on uskomaton syyllistäjä, ja pahanolon tuoja omine mielipiteineen mm. siitä, että äidit joilla imetys ei onnistu, aiheuttavat tämän ongelman itse koska eivät vaan yritä tarpeeksi!! Jopa minä tiedän että tuo on ihan uskomatonta paskaa!!! On kuulemma myös väärin laittaa lapsia päiväkotiin, koska pitäisi itse olla kotona niitä hoitamassa. Myös kaikki harrastukset ja ylipäätään muu elämä kuin lapsen hoitaminen on ehdottoman tuomittavaa lapsen hankkimisen jälkeen. Hän arvostelee kaikkia ja kaikkea, ja todella inhottaville piiloviesteillään yrittää ajaa omia ajatuksiaan minunkin päähäni, vaikka esittää ne muka ystävällisessä valossa. Olen sanonut äidilleni, että hän on saanut kasvattaa meidät, omat lapsensa, niin kuin on halunnut, ja sen pohjalta minä ajattelen nyt näin! Kaiken kaikkiaan hänellä on ollut paljon kasvatusmetodeja, joista olen täysin eri mieltä, ja toivon, ettei minusta ikinä tulisi äitinä samanlaista kun hän on. Olen sanonut hänelle jo valmiiksi, että mikäli hän tulee puuttumaan meidän lapsen hoitoomme, hänellä ei ole enää asiaa tulla meillä käymäänkään, mutta uskon silti että turha toivo on että välit säilyisivät. Se on todella sääli, koska parhaimmillaan hänestä olisi voinut olla paljonkin apua. Tiedän, että hän pystyy ehkä hieman hillitsemään omien mielipiteittensä julki tuomista, mutta piiloviestit ja jatkuva vittumainen piikittely tuskin loppuu koskaan.

Tsemppiä siis sinulle, ja koita kestää äitisi paskamaisuutta. Tai siis eihän sitä kestää pidä, mutta koita saada sille piste! Niin minä ainakin aion yrittää!!