Huoh, äidistäni tullut aivan kamala kaksostemme synnyttyä :(

kertomuksen kertoa , olisit tämänkin hetken levännyt.Minulla kun oli vauvoja ,hyvä kun kahvikupin kerkesin ryypätä.

monesti, että kirjoitan tänne tai vaikka sähköposteja samalla kun imetän. Minulla alkanut tässä olla niin, että vaikka univelkaa on miten paljon niin sitten kun sais levätä/nukkua niin ei enää nukuta ja se sängyssä pyöriminenkin on turhaa. Tämä meni kylläkin ohi aiheen.

äidille ovea :( Parhaansa varmasti yrittää. Oikeassa hän on siinä että kun toinen kaksosista herää syömään, kannattaa myös toinen herättää ja syöttää.

ulkomaille muuttoa ihan taman vuoden puolella kun ainaiset arvostelut kay niin rankaksi.

tarkoitetaan lapsen irtautumista äidistä, mutta joskus käy niin että tällainen "maailman paras äiti" muuttuukin inhottavaksi katkeraksi marttyyriksi, kun tytär osoittaa henkistä kypsyyttä ja riippumattomuutta äidistään. Ole ylpeästi kaksostesi äiti ja anna arvosteluiden olla osumatta sydämeesi.



Äitisi saattaa pelätä, että menettää läheisen suhteesi sinuun kun et tarvitsekaan hänen neuvojaan etkä turvaa häneen. On todella lapsellista käytöstä tuo kuvailemasi häneltä, mutta ehkä se helpottaa kun hän huomaa tämän kiireisen vauvavuoden jälkeen, että hän on sinulle edelleen tärkeä. Tai sitten voisit ottaa kissan pöydälle ja selvittää asian jo nyt...



Tää ei sitten päde niihin ilkeilijöihin, jotka olleet k***päitä aina. Voimia, AP!

osa neuvoistaan on vanhanaikaisia, joita ei enää suositella. Olen myös sanonut, että kaipaan apua lastenhoitoon enkä lisää "hoidettavia" tai valittajia. Äitini on kuitenkin sitä mieltä, ettei hän valita ja että tietää paremmin mitä neuvolan täti tai lääkärit.

Tiedän kyllä äitini olevan oikeassa, että kaksoset kannattaisi pitää samassa rytmissä, mutta se ei ole meillä onnistunut yrityksistä huolimatta ja on ollut vaan pakko jaksaa näin. Onneks on sentään auttavat appivanhemmat ja myös mies auttaa sen minkä töiden lisäksi voi. Näin saan itse edes joskus nukkua. Mutta näin kun on univelkaa niin äitini sanomiset tuntuu aiheuttavan entistä enemmän mielipahaa mitä ehkä normaalisti, jos saisi nukkua tarpeeksi.

Minusta on ainoa ratkaisu olla avaamatta ovea eikä liioittelua. En jaksa kuunnella sitä valitusta ja arvostelua. Olen itsekin harkinnut, että voisin vielä isälleni puhua tästä, jos hän saisi äitini ymmärtämään, että toimii väärin.

ap

Noh, eikö ole hieman liioittelua olla avaamatta äidille ovea :( Parhaansa varmasti yrittää. Oikeassa hän on siinä että kun toinen kaksosista herää syömään, kannattaa myös toinen herättää ja syöttää.

Mun äidilläni on samaa vikaa ja lisäksi paha masennus. Äiti on narsisti luonteeltaan ja kuvittelee maailman pyörivän ympärillään. Kun hän ei saa kaipaamaansa huomiota hän järjestää jotain draamaa ja manipuloi taas huomion itseensä. Kauheaa puhetta omasta sairaasta äidistä, mutta tässä taannoin äidin ongelmat alkoivat yhä enemmän ja enemmän uhata omaa perhettäni. Äiti ei kuunnellut kun sanoin että tyttäreni on läsnä ja kuulee puhelumme.



Hän sai omilla peleillään aikaiseksi sen että lapseni alkoi pelätä häntä. Hän sai melkein aikaiseksi keskenmenon minulle. Hän sairastutti välinpitämättömyydellään veljentyttöni (vanhempani olivat sairastaneet pahaa mahatautia kertomatta siitä veljelleni, joka oli tulossa näyttämään 1kk ikäistä vauvaa isovanhemmille) ja tämä joutui sairaalaan.



Itse laitoin hetkiseksi stopin äidilleni, kun hänen temppunsa alkoivat vaikuttaa liikaa omaan perheeseeni. Pariin kuukauteen en vastannut hänen puheluihinsa/viesteihinsä. Tuona aikana sai meidän perhe koota voimia ja keskittyä itsekkäästi toisiimme ja mummi sai miettiä haluaako todella karkoittaa meidät lopullisesti elämästään. Ero teki kaikille hyvää. Äitini ymmärsi että tulen jatkossakin valitsemaan oman perheeni ja ennen kaikkea lapseni ennen häntä itseään. Vaikka se oli hänelle kova pala, niin hän lopulta vaan hyväksyi asian.



Minun ongelmani on aina ollut se, etten ole osannut sanoa äidilleni ei. Pahimmassa vaiheessa äitini soitti minulle kymmeniä kertoja päivässä. Puhelut olivat pääasiassa ahdistavia ja stressasin niitä etukäteen. Kun äitini soittoääni pärähti kännykkään hiipi pala kurkkuun ja itku silmään jo valmiiksi. Töissä oli vaikeaa, äitini ei ymmärtänyt sitä etten voinut puhua hänelle työaikana. Jos en vastannut, hän soitti kunnes vastasin. Jos en 10 kerran jälkeen vastannut hänelle (kuten erään kokouksen aikana) hän keksi soittaa sisaruksilleni tai eräässä tapauksessa jopa hätänumeroon (hätätilanne oli aina tyyliä: koira pääsi karkuun tai ruoka lopussa tarvitsee kyytiä kauppaan välittömästi)



pitkän aasinsillan kautta koitan sanoa, että tiedän mitä tarkoitat ja pidä äidillesi tiukat rajat. Ennen kuin tilanne pahenee tuosta. Nyt etusijalla on perheesi ja sinun perheesi tarvitsee sinut voimissasi. Jos äitisi murentaa itsetuntosi, ainoa vaihtoehto on ottaa etäisyyttä. Äläkä huolehdi, äitisi kyllä "antaa sinulle anteeksi välien poikkaisemisen" koska sinulla on jotain jota hän ei halua menettää: lapsenlapset.



Tsemppiä!

ota reilusti etäisyyttä äitiisi ja anna hänelle kaikki se kielteinen kritiikki mikä hänelle kuuluukin, sanot että et enään jaksa ottamaan vastaan hänen vierailujaan väsymyksen vuoksi. Muista hehkuttaa mitkä ihanat appivanhemmat sinulla on, täysin erilaiset kun eräät muut jotka tulevat teille vain arvostelemaan ja itseään passauttamaan.

kannattaa varmaan vain sanoa että on liian väsynyt, tulkoon takaisin sitten kun osaa käyttäytyä.

ja aika paljon yhtä lapsellisia vastauksia.



Mutta kyllä minä sen ymmärrän, että väsyneenä tulee ylireagoitua. Väsymys on tosiaan karmea vaiva.



Mutta sanon nyt kuitenkin, että sun kertomasi perusteella tuo reaktiosi kuulostaa täysin yliampuvalta. Äitisi yritti neuvoa sinua, sillä eihän noin nukkumatta voi kerta kaikkiaan elää. Äitisi varmasti asetti sanansa vähemmän tyylikkäästi, ja väsyneenä et osannut ohittaa sitä epäolennaisuutta.



Mutta kyllä itsekin tajuat, että elämäsi olisi huomattavasti inhimillisempää, jos saisit vähän nukkua. Taidat kuitenkin kokea, että äitisi ohje lasten rytmittämisestä on vahvasti yksinkertaistettu, koska se vauvojen rytmittäminen ei ole teiltä onnistunut. Ja varmasti olet tämän äidillesikin sanonut.



Mutta sitten et kertonut miten äitisi mukaan se rytmittäminen voisi onnistua. Kai sanoit äidillesi, että olisit kiitollinen, jos äitisi tulisi teille muutamaksi päiväksi auttamaan siinä rytminmuutoksessa. Miten äitisi reagoi?



Ja jos itse epäröit ryhtyä siihen rytmittämiseen, niin miksi? Sillä kyllä 4-kuinen ja nuorempikin on jo ihan hyvässä iässä rytmin ohjaamiseen. Ei tuon ikäisten kanssa tarvi enää elää niin tunnollisen lapsentahtisesti, että äiti on jo mielisairaalakunnossa.

Kaksosten samaan rytmiin saaminen oli vain yksi esimerkki siitä mitä neuvoja äitini on ladellut, niitä on muitakin ja suuri osa sellaisia, joita käytettiin sillon kun minä ja sisarukseni oltiin vauvoja eikä niitä enää nykyään suositella.

Sinusta siis minun pitäisi sietää kaikki arvostelut ja solvaukset ja antaa äitini olla meillä ja olettaa, että hän toimii oikein ja sitten mieheni joutuu tästä kärsimään, koska hälle itken sitten pahaa oloani ja huonoa äitiyttäni, tältä äitini sanat saa minut tuntemaan.

Nyt kun olen saanut pari viikkoa olla kuuntelematta mitään haukkumisia, niin olo alkaa olla parempi enkä todellakaan aio äitiäni päästää meille niin kauan kun jatkaa arvosteluaan.

Pidä vain lapsellisena, mutta näin minä huolehdin omasta mielenterveydestäni ja yleensäkin hyvinvoinnistani.

ap

ja aika paljon yhtä lapsellisia vastauksia.

Mutta kyllä minä sen ymmärrän, että väsyneenä tulee ylireagoitua. Väsymys on tosiaan karmea vaiva.

Mutta sanon nyt kuitenkin, että sun kertomasi perusteella tuo reaktiosi kuulostaa täysin yliampuvalta. Äitisi yritti neuvoa sinua, sillä eihän noin nukkumatta voi kerta kaikkiaan elää. Äitisi varmasti asetti sanansa vähemmän tyylikkäästi, ja väsyneenä et osannut ohittaa sitä epäolennaisuutta.

Mutta kyllä itsekin tajuat, että elämäsi olisi huomattavasti inhimillisempää, jos saisit vähän nukkua. Taidat kuitenkin kokea, että äitisi ohje lasten rytmittämisestä on vahvasti yksinkertaistettu, koska se vauvojen rytmittäminen ei ole teiltä onnistunut. Ja varmasti olet tämän äidillesikin sanonut.

Mutta sitten et kertonut miten äitisi mukaan se rytmittäminen voisi onnistua. Kai sanoit äidillesi, että olisit kiitollinen, jos äitisi tulisi teille muutamaksi päiväksi auttamaan siinä rytminmuutoksessa. Miten äitisi reagoi?

Ja jos itse epäröit ryhtyä siihen rytmittämiseen, niin miksi? Sillä kyllä 4-kuinen ja nuorempikin on jo ihan hyvässä iässä rytmin ohjaamiseen. Ei tuon ikäisten kanssa tarvi enää elää niin tunnollisen lapsentahtisesti, että äiti on jo mielisairaalakunnossa.

minun äitini on aika voimakastahtoinen ja helposti kertoo mielipiteensä vauvojen hoidosta. Tiedän hänen tarkoittavan hyvää, vaikka hän monesti päsmäröi ja loukkaakin. Olen kokenut helpoimmaksi tavaksi vain kiittää neuvoista ja sanoa miettiväni miten teen, ja sitten tehdä niinkuin haluan. Näin ei kukaan loukkaannu, minä itsekään.



Äiti vouhkaa aina miten vauva pitää kylvettää joka ilta, on vain nykyäitien laiskuutta olla kylvettämättä. Ja natusanin kirkasta kellertävää rasvaa (jota ei enää tehdä) pitäisi takapuoleen laittaa aina. Ja kiinteitä alkaa antaa 2,5kk ikäisenä, ja puolimaitoa juottaa niin tulee halvemmaksi. Yöllä ei saa syöttää ettei vauva totu siihen, vauvan kylkeä vain käännetään ja jatketaan nukkumista. :) Hyvin erilaisia juttuja kuin miten nykyään suositellaan.



Ymmärrän toki, että suositukset muuttuvat ja voi hyvin olla että juuri näistä äidin ohjeista osa tuleekin ehkä suosituksiksi taas joskus, mistä sitä tietää. Mutta minä teen niinkuin parhaaksi katson. Mutta kiitän äitiä neuvoista, hyvällä hän ne sanoo.



Ole vaan rohkea ap, mutta anna osan äitisi jutuista mennä toisesta korvasta ulos. Poimi vain ne mitkä voit ottaa omaksi.

millään samaan rytmiin!!



T. Kaksosmamma

eikä osaa suhtautua asiaan. Sen sijaan että tarjoaa apua kun näkee että olet väsynyt hän alkaa moittimaan sinua.

Vauvan syntymähän herättää meissä jokaisessa muistoja omasta lasuudesta7äitiydestä. Voi olla että äidillesi vauva-aika oli vaikea, ja että sekä hän että isäsi nyt muistelevat tätä pelonsekaisin tuntein. Jos äidilläsi on ollut lievää masennusta tms hän saattaa torjua asian kokonaan, mutta sitten ilmentää pelkoaan moittimalla ja tarkkailemalla sinua. Sinuna puhuisin suoraan asiasta. Kerro että hänellä ei ole ollut kaksosia eikä hän tiedä millaista se on. Kerro myös että olet väsynyt mutta aivan järjissäsi, ja että tarvitset tukea etkä moitteita. Jos ei viesti mene perille voit tarjota hänelle jotain kirjallisuutta monikkoperheen arjesta. Mitä enemmän hän saa tietoa ja konkreettisia ohjeita siitä miten hän voisi teitä auttaa, sitä vähemmän hän sortuu avuttomaan sivusta seuraamiseen. Tsemppiä teille! t. myös kaksosten (nyt jo 8v.) äiti

väsymyksen takia ja että muka kaikki kaksoset saa vauvana samaan rytmiin. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa! Läheskään kaikkia kaksosia ei saa samaan rytmiin vauvana, vaikka sitä haluaisi ja yrittäisikin.



Minua kiinnostais tietää, että monellako teistä, jotka sanotte, että kaksoset kannattaa pitää samassa rytmissä niin on oikeasti kaksoset? Vai pohjautuuko tietonne vain jostain lukemaanne miten kannattaa tehdä? Meillä on kaksoset, joita ei ole koskaan saatu samaan rytmiin ja lisäksi työni puolesta tiedän useita kaksosia, jotka on saatu samaan rytmiin vasta 1v iän jälkeen.



Turha teidän on ap:ta syyllistää kun selvästi hänen äitinsä tässä väärin toimii. En ymmärrä miks ihmeessä ap:n pitäis antaa äitinsä käydä heillä, jos hän vain valittaa eikä auta edes lastenhoidossa?

pääsi äitisi kanssa ja äläkä päästä sisälle, äläkä vastaa puhelimeen.



äitisi pitää tajuta miten typerästi hän toimii, kun sinullahan on jo muutenkin vaikeaa, niin et kyllä tarvitse ketään siihen arvostelemaan miten pitäisi mitä tehdä jne.



Sinä ja miehesi olette kaksostenne vanhemmat - eivätkä ketkään muut. Sinä ja miehesi - jos ketkä - tiedätte kaikista parhaiten miten toimia lastenne parhaaksi ja tunnettekin kaikista parhaiten lapsenne.



Siinä ei tartte ylimielisiä tai loukkaavia neuvoja/arvosteluja kuunnella pätkääkään keneltäkään, kun te jo muutenkin olette tekemässä niin parastanne kuin ikänä olla ja voi lastenne hyväksi.

Mikä siinä onkin, että oman äidin arvostelu sattuu, vaikka itse tietäisikin tekevänsä oikein tai parhaansa. Ehkä äitisi haluaisi pohjimmiltaan auttaa ja jopa luulee niin tekevänsä. Voi olla, että häntä ahdistaa nähdä sinut niin väsyneenä. Mutta hänen konstinsa menevät metsään.



Kirjoitit ettei puhe mene perille. Millä lailla olet yrittänyt puhua hänelle? Auttaisiko, jos kertoisit ihan konkreettisesti, mikä sinua auttaisi (esim. vauvojen ulkoiluttaminen tai jotain...?) ja mikä taas ei.



Voimia teille, varmasti on rankkaa kahden pienen kanssa. Onneksi appivanhempasi ovat kuitenkin paremmin tukenanne!

Voisiko toisen vauvan herättää syömään, kun toinen on syönyt. Ikäänkuin kuin muokata vauvoja samantahtiseksi.

Väsymys on kaikkein kamalinta mitä tiedän.

Puhu äidillesi suoraan asioista ja sano, että tulla saa auttamaan ja muuten sitten ei käykään tässä eläntilanteessa.

sillä omasta äidistäni on tullut hirveä jo raskauteni aikana! Osasin toisaalta sitä odottaakin, koska hän on aina ollut kova kertomaan omia mielipiteitään ja puuttumaan muitten asioihin, ja pahimmillaan hän tuntuu olevan oikea manipuloiva noita-akka! Raskauteni aikana hänen luonteensa huonot puolet(mitkä siis ovat hänen omasta mielestään juuri niitä parhaita ominaisuuksia), ovat tulleet entistä paremmin esiin. Pahimman tilanteesta tekee se, että äitini on ammatiltaan terveydenhoitaja, ja on jo useita vuosia tehnyt työkseen äitiys- ja lastenneuvolaa!! Siksipä hän tiettäkin omasta mielestään asioista kaiken, ja hänellä on erittäin kärkkäitä mielipiteitä niin raskausajan käyttäytymiseen kuin myös laspsen hoitoon tulevaisuudessa. Äitini ajatusmaailma lastenhoidon suhteen poikkeaa erittäin paljon minun ja mieheni ajatuksista, ja tiedän että todella pahoja yhteenottoja tulee olemaan, ennenkö hän antaa meidän olla, jos antaa sittenkään. Hän on uskomaton syyllistäjä, ja pahanolon tuoja omine mielipiteineen mm. siitä, että äidit joilla imetys ei onnistu, aiheuttavat tämän ongelman itse koska eivät vaan yritä tarpeeksi!! Jopa minä tiedän että tuo on ihan uskomatonta paskaa!!! On kuulemma myös väärin laittaa lapsia päiväkotiin, koska pitäisi itse olla kotona niitä hoitamassa. Myös kaikki harrastukset ja ylipäätään muu elämä kuin lapsen hoitaminen on ehdottoman tuomittavaa lapsen hankkimisen jälkeen. Hän arvostelee kaikkia ja kaikkea, ja todella inhottaville piiloviesteillään yrittää ajaa omia ajatuksiaan minunkin päähäni, vaikka esittää ne muka ystävällisessä valossa. Olen sanonut äidilleni, että hän on saanut kasvattaa meidät, omat lapsensa, niin kuin on halunnut, ja sen pohjalta minä ajattelen nyt näin! Kaiken kaikkiaan hänellä on ollut paljon kasvatusmetodeja, joista olen täysin eri mieltä, ja toivon, ettei minusta ikinä tulisi äitinä samanlaista kun hän on. Olen sanonut hänelle jo valmiiksi, että mikäli hän tulee puuttumaan meidän lapsen hoitoomme, hänellä ei ole enää asiaa tulla meillä käymäänkään, mutta uskon silti että turha toivo on että välit säilyisivät. Se on todella sääli, koska parhaimmillaan hänestä olisi voinut olla paljonkin apua. Tiedän, että hän pystyy ehkä hieman hillitsemään omien mielipiteittensä julki tuomista, mutta piiloviestit ja jatkuva vittumainen piikittely tuskin loppuu koskaan.

Tsemppiä siis sinulle, ja koita kestää äitisi paskamaisuutta. Tai siis eihän sitä kestää pidä, mutta koita saada sille piste! Niin minä ainakin aion yrittää!!

Leikki sikseen, Mieheni on toinen kaksos pojista, isänsä oli sotahommissa silloin,Edesmennyt anoppini on kertonut miten suuri apu, oli silloin miten hänen vanha isänsä auttoi.Ja anoppini kertoi miten kilttiä nämä lapset olivat pienenä.

Meillä on nyt 1,5v kaksoset, joten voin vähän samaistua. Mutta äitisi, huh huh. Luulenpa että on hyvä ratkaisu ettet avaa ovea hänelle. Itse olin aivan rikki ensimmäiset kuukaudet poikien kanssa. Jos joku olisi tullut vielä arvostelemaan, en tiedä miten olisin kestänyt. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että kaikesta unettomuudesta johtuvasta sekoilusta huolimatta olin paras äiti lapsilleni. Niin olet sinäkin. Tsemppiä!