Huomaako sen jos joku on masentunut?
Oon psykiatrin mukaan vakavasti masentunut ja toki tiedän sen itsekin, mutta jaksaessani yritän esittää normaalia ihmistä ja positiivista ja semmoista, joka muka pitää itsestään ja elämästään, mutta huomaakohan ihmiset mun esityksen? En tiedä kuvittelenko, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki katsoo mua jotenkin säälivästi. Kaveritkin on lopettaneet yhteydenpidon, vaikka koitan olla valittamatta ja olematta rasittava.
Kommentit (28)
Ihmiset jotka ko. sairaudesta eivät mitään tiedä heittelevät huonoja sutjautuksiaan.
Sitä en kyllä vieläkään tänä päivänä ymmärrä että miten masentunut=hullu..?!
mielestä kaikki jotka syövät mitään mielialalääkkeitä tai käyvät psykologilla ovat hulluja. Semmoisille on hyödytöntä selittää mitään psykooseista tai todellisuudentajusta.
että voi kokea muiden katsovan oudosti jne - että tuntee itsensä täysin surkeaksi, ja on varma siitä, että kaikki sen huomaavat. Oikein pahassa masennuksessa voi uskoa vaikka haisevansa mädältä... Ja sitten voi olla kaikenlaisia ihan epärealistisia huolia, vaikka rahoista tms.
Ja ei lääkkeet tee latistunutta zombioloa, vaan se itse tauti.
Ja ei lääkkeet tee latistunutta zombioloa, vaan se itse tauti.
Kerrassaan omituisinta on että ihmiset kuvittelevat että lääkkeet lamaannuttavat masentuneen.
Eli jos menet katkenneen jalan kanssa lääkäriin niin lääkäri murskaa vain enemmän jalkaasi ei yritä kipsauta sitä jotta luut lähtisivät luutumaan ja näin jalka parantuisi.
ihminen on itse vastuussa siitä, ottaako hoitoa vastaan vai ei. Siis syökö lääkkeensä vai ei. Ottaako tarjotun keskusteluavun vastaan vai ei. On todella vaikea olla läheisenä, jos masentunut läheinen ei ota apua vastaan.
Masennuksesta huolimatta ihmisellä on vastuu itsestään (ja tietyltä osin läheisistään). Avun vastaanottaminen on masentuneen valinta, ja avun vastaanottamattomuudesta hän kantaa vastuun. Masentunut laitetaan erittäin harvoin tahdonvastaiseen hoitoon. Tämä kertoo siitä, että ihminen on itse kykeneväinen päättämään hoidostansa tai hoidotta olemisestaan.
t. masentuneen miehen vaimo, joka itsekin sairastanut masennuksen
ei meikkiä tai meikki epäsiisti, vaatehuolto kotona ei toimim ei vastaa puhelimeen eikä avaa ovea sopimatta, äkäinen tai ylilepsu
tukka laittamaton, ei meikkiä, samat vaatteet kun menen ulos, en useinkaan vastaa puhelimeen enkä todellakaan avaa ovea jos ei ole sovittu! Ei kaikki halua olla meikkipäitä ja miksi pitäisi avata ovi jollekin jehovalle tai tv-lupatarkastajalle?
Ja ei lääkkeet tee latistunutta zombioloa, vaan se itse tauti.
Kerrassaan omituisinta on että ihmiset kuvittelevat että lääkkeet lamaannuttavat masentuneen.
Eli jos menet katkenneen jalan kanssa lääkäriin niin lääkäri murskaa vain enemmän jalkaasi ei yritä kipsauta sitä jotta luut lähtisivät luutumaan ja näin jalka parantuisi.
vain pientä osaa masentuneista, ja että keskusteluterapialla saadaan aikaan samanlaisia muutoksia aivoissa kuin lääkityksellä. Ei niihinkään kannata kritiikittömästi suhtautua!
Ihmiset jotka ko. sairaudesta eivät mitään tiedä heittelevät huonoja sutjautuksiaan.
Sitä en kyllä vieläkään tänä päivänä ymmärrä että miten masentunut=hullu..?!