Jos perheessä on vain yksi lapsi niin tulee mieleen että
- lapsi oli vahinko
- vanhemmat pettyivät vanhemmutteen, ei ollutkaan kivaa ja tämän takia ei halua enempää lapsia
- lapsen hankkiminen oli virhe, ei olisi pitänyt tehdä sitä, nyt meni elämä ihan pilalle
- lapsi on riesa, ei enää mitään omia juttuja kerkeä tehdä
Jos se lapsi on niin ihana kuin väitetään niin tottahan sitä sitten lisääkin haluttaisiin!
Eli säälin kyllä ainoita lapsia vaikka joskus syynä onkin ettei vaan saada lisää vaikka haluttaisiin. Tai sitten on erottu ja ei oo ketään jonka kanssa uusi lapsi hankkia... No niitä yksinäisiä yh lapsia säälin vieläkin enemmän. Lapset on onnellisimpia laumassa.
Kommentit (128)
vain nuo vaihtoehdot ovat mahdollisia, jos on noin rajoittunut maailmankuva!
Meillä on yksi lapsi, toivottu ja haluttu, koskaan ei olla suurempaa perhettä toivottu eikä toivota edelleenkään.
Enkä edes pyytele anteeksi teiltä, vaikka elämme haluamallamme tavalla.
Toivon sinulle hiukan lisää avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, elämäsi helpottuu huomattavasti!
ja kunnioittaa omia piirteitään.
Tasapaino ja tyytyväisyys syntyvät siitä,
että toimii sopusoinnussa itsensä kanssa.
Jos pyrkii väkisin muuttamaan itseään ja toimimaan taipumustensa vastaisesti, uupuu.
On hyvä miettiä, mitä ihan oikeasti toivoo, vai onko kyseessä ympäristön paine?"
-Liisa Keltikangas-Järvinen-
P.S. Meillä on yksi lapsi, koska hän riittää meille ja meistä riittää ja me riitämme hänelle.
ehtivät oikeasti antaa aikaa ja huomiota lapselle. JA PARISUHTEELLE.
Minä olen yh ja lapseni on onnellinen, näkee olemuksesta! enkä halua muita lapsia, ainakaan lähitulevaisuudessa, nautin yhden lapsenkanssa olosta ja olen ylpeä omasta lapsesta.
miten voit edes ajatella tuollaista? miksi ihmeessä pitää haluta lauma lapsia? minulle riittää yksikin!
että kun on koko aamun lukenut näitä vastauksia
alkaa jo kyllästyttää.
no ap sai haluttua huomiota.
haista sanonko mikä !!!!
me saatiin vuosien yrittämän jälkeen yksi terve lapsi, ja nyt ollaan 5 vuotta ilman ehkäisyä oltu, eikä luoja oo suonu enempää lapsia...
et sä voi alkaa vetämään omia johtopäätöksiä yksilapsisista perheistä kun et tiedä minkälaisen tuskien taipaleen jotkut ovat käyneet saadakseen edes yhden lapsosen !!!
Mutta saatiin vain 1. Olen siitä tietenkin surullinen ja samalla onnellinen että saatiin edes 1.
ap on plösähtänyt 4 lapsen äiti jonka mies ei enää jaksa kiinnostua ap:n kiukkuisuudesta ja rasvaisesta tukasta ja läskimahasta tai kirppisvaatteissa kulkevista lapsista. Ap katsoo kateellisena naapurin yhden lapsen muodikasta ja kaunista ja aina hymyilevää 1 lapsen äitiä, joka matkustelee paljon perheensä kanssa ympäri maailmaa ja viettää romanttisia hetkiä myös kahdestaan komean miehensä kanssa. Ja nyt sitten kaduttaa kun piti niin monta kakaraa vääntää.
Luulin kauan, että lapsemme jää ainokaiseksi. Toinen olisi saanut tulla vaikka heti, jos on tullakseen. Jos kaikki menee hyvin, syntyy kakkosemme esikoisen ollessa 5 vuotias. Tästäkin varmaan jollain alati sikiävällä olisi jotain naputettavaa, kun noin iso ikäero.
Että ensimmäinen lapsi menehtynyt ja lisää ei voi saada. Olen tyytyväinen yhteen koska se on mun oma ihmelapsi! Harknnassa on kyllä adoptio. Mutta ap voisi miettiä että ei aina syynä ole vanhempien pettyminen ai muu vastaava..
ja et muuta tee kun hyysäät niitä kotona kouluikään asti?tekisi sullekin hyvää mennä kouluun/töihin niin saisit elämän ja ehkäpä jotain muutakin sisältöä elämään kuin toisten perheiden lapsilukujen ihmettely??
kuin ap? Niistä, joilla on yksi lapsi VÄHEMMISTÖ on tehnyt tietoisen päätöksen, jonka mukaan vain se yksi lapsi hankittu. Sä olet sitten kai niin yksinkertainen, että luulet niitä lapsia tuosta vain kaikille tupsahtelevan. Ilman ehkäisyä 5v. Tulos yksi lapsi. Onneksi edes se yksi, mutta kyllä ärsyttää tuollaiset typerykset, jotka luulevat, että lapsia saadaan kuin tilaamalla niin monta kuin halutaan.
ja ap:n jutussa on perää. En vaan tajua, miksei noita syitä saisi ääneen myöntää. Onko vanhemmuus niin pyhä alue, ettei sillä saisi myöntää muuttaneensa mieltään?
Vanhemmuus ei ollut kaikilta osin sellaista kun luultiin. Lapsi on kaksi ja on nukkunut ehkä pari kolme yötä heräämättä. Ensimmäisen vuoden eli pelkällä rintamaidolla kun muu ei kelvannut kuin pari lusikallista per ateria. Nyt uhmaikäisenä puree niin että ollaan monetkin kerrat oltu ihan ruhjeilla. Tätä ei kyllä osattu odottaa, että saa kotonaan päivittäin kuonoonsa. Meillä ei ole isovanhempia hoitajiksi, joten ollaan kahdestaan käyty jossain ehkä 10 kertaa ja tähän lasketaan myös tunnin käynti ruokakaupassa.
Ja meistä on kyllä kiva jatkaa melko pian elämäntyyliämme samaan suuntaan kuin ennenkin, kuten juuri matkailla. Yksi lapsi ei vaikuta talouteemme, kaksi ja kolmas varmasti vaikuttaisi.
Ja pisteenä iin päällä, asutaan paikkakunnalla, josta minun oli vaikea saada töitä. Nyt kun viimein sain hyvän vakipaikan pitkän työmatkan päästä, ja olen mielelläni työssäkäyvä yhden lapsen äiti kuin jotain muuta. Kun lapsi menee hoitoon, on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Enkä sano, että meille ei ikinä toivota muita lapsia, mutta tällä hetkellä just näin. Ja enkä kadu tätä yhtä lasta, eikä hän ollut vahinko, enkä antaisi häntä pois.
Tai ihan oikeasti halunneetkaan enempää.
Kaikkea kummaa sunkin päässä liikkuu =) Miksi sitä edes tarvii kovasti pohtia montako lasta kenelläkin on ja miksi?
Siinä kyllä olen samaa mieltä et lapset nauttii siitä kun on sisaruksia, niin kamalaa kuin välillä yhdessä onkin, niin kyllä ne hyvät hetket jää ehdottomasti kovasti plussan puolelle, ja sisarusparvessa oppii luonnostaan niitä niin tärkeitä ihmissuhdetaitojakin =)
Siinä kyllä olen samaa mieltä et lapset nauttii siitä kun on sisaruksia, niin kamalaa kuin välillä yhdessä onkin, niin kyllä ne hyvät hetket jää ehdottomasti kovasti plussan puolelle, ja sisarusparvessa oppii luonnostaan niitä niin tärkeitä ihmissuhdetaitojakin =)
http://family.jrank.org/pages/1224/Only-Children.html
Siinä kyllä olen samaa mieltä et lapset nauttii siitä kun on sisaruksia, niin kamalaa kuin välillä yhdessä onkin, niin kyllä ne hyvät hetket jää ehdottomasti kovasti plussan puolelle, ja sisarusparvessa oppii luonnostaan niitä niin tärkeitä ihmissuhdetaitojakin =)
meillä lapsi on ainoa lapsi jo viidennessä polvessa. Tämä on meille se ns. ainoa oikea perhemalli. olemme kaikki onnellisia. Se ei ole sinulta pois.
Nimenomaan itsekkäistä syistä meillä on toistaiseksi vain yksi lapsi. Katsonut tuttujen monilapsisten perheiden elämää, niin ei kiitos. Yhden lapsen kanssa on helppo matkustella, mennä kyläilemään, viedä isovanhemmille silloin tällöin hoitoon, mennä kaupungille syömään ja shoppailemaan. Lisäksi mielenterveys säilyy ja parisuhde kukoistaa.
Usein ne, jotka ovat saaneet lapsia tiuhaan tahtia ovat tosi väsyneitä, raihnaisen näköisiä, parisuhde jumissa, elämä vi**ttaa ja mitään omia juttuja ei ole. Minä en halua tuota. Katsotaan joskus myöhemmin jos sitä vielä yhden tekisi.