Mitä asiaa kritisoit nykyajan vanhemmuudessa eniten?

Miksi joka suuntaan pitää tiuskia ja vaatia kaikkea omalle herrantertulle. Tällainen itsekkyys näkyy oman lapsen puolien pitämisenä, jopa muiden lasten kustannuksella. Joskus se oma lapsi voisi olla jonon viimeisenä, sellaistakin olisi hyvä harjoitella lapsen kanssa.

materialismin, minä ensin -kulttuurin, kaltoinkohtelun ja ylenmääräisen lasten preppauksen lisäksi se, että lapsen pitää nykyään monien mielestä tulla pärjääväksi ja itsenäiseksi jo pienenä, aivan liian nuorena.

mistäs tuo väli tuohon tupsahti. Täytyy kai tästä painua jo nukkumaan..



Mutta vielä:pitäkäähän niistä lapsistanne huolta, ja katsokaa vähän naapurinkin lasten perään. Kun osaa arvostaa niitä oikeita asioita, sujuu lastenkasvatuskin pitkälti itsestään. Jos arvostaa ensisijaisesti ulkoisia asioita, kuten nyt vaikka merkkivaatteita tai hulppeaa asemaa, menee kasvatuskin vähän vikateille. Kuten myös silloin, jos omat riennot ovat lasta tärkeämpiä.

Ja tuo väli tuli kun edellinen kommentoija löysi enter napin ;)

mistäs tuo väli tuohon tupsahti. Täytyy kai tästä painua jo nukkumaan..

Mutta vielä:pitäkäähän niistä lapsistanne huolta, ja katsokaa vähän naapurinkin lasten perään. Kun osaa arvostaa niitä oikeita asioita, sujuu lastenkasvatuskin pitkälti itsestään. Jos arvostaa ensisijaisesti ulkoisia asioita, kuten nyt vaikka merkkivaatteita tai hulppeaa asemaa, menee kasvatuskin vähän vikateille. Kuten myös silloin, jos omat riennot ovat lasta tärkeämpiä.

on viettää lapsen kanssa PALJON aikaa. Etenkin kouluikäisten kohdalla tätä asiaa väheksytään.

oli kyse sitten lapsesta tai vanhemmista. Monesti tuntuu että vanhemmuus on joku kilpailu jossa se joka paiskii eniten töitä voittaa vaikka puolet töistä olisi turhia.

- Lapsille haalitaan kaiken maailman harrastuksia, vauvauintia, balettia, jääkiekkoa, kuoroa... Kuskataan koko ajan kisoihin eikä koskaan olla rauhassa kotona

- Ei liikuta luonnossa ja opita eläimistä ja kasveista mitään

- Ei haluta olla lasten kanssa vaan on aina jotain omia airobikkejä ja sählyjä

- Tehdään lapsista materialisteja. Kaikkee kallist ja hienoo pitää olla ja aina parempaa kuin naapurilla

- Erotaan ja pompotellaan lapsia

Lapset eivät jää ilman yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Äiti shoppaa, kun lapset nukkuu.

Siis onko se lapsilta pois jos äiti vaikka kerran "kuussa" käy kaupassa??!!!

vaan yhteiskunnassa, ja yhteiskuntarakenteessa.

Kyse on asioista, jotka on muhineet pitkään, ei mistään tämän sukupolven asioista suoranaisesti. Ja vaikea näitä asioita on tämän sukupolven korjatakaan!

Isona ongelmana näen yhteisöllisyyden puutteen. Isovanhemmat rakentaa ura, tai nauttii vapaudesta, ei haluta olla enää osa suurta perhettä. Korostetaan yksilön vapautta, unohtaen että ihminen on laumaeläin, ja tarvitsee kehittyäkseen myös sen lauman ympärilleen. Vastuu perheestä jätetään liikaa yksin vanhemmille, ja jos jotain sattuu syyttävä sormi osoittaa vanhempia. Vanhemmat väsyy.. koko yhteisön, siis myös naapurien ja kyläläisten pitäisi välittää lapsista ja nuorista. Yrittää ataa jos näkee että lapsi tai nuori voi pahoin. tai on joutumassa väärälle tielle. Ei saa ohittaa ja ajatella, että "onneksi ei ole minun lapseni, millaiset vanhemmat tuollakin on?". Kaikilla tulisi olla velvollisuus puuttua!

heti eläkkeelle tai potkia ulos työelämästä kun minä saan lapsen. Isovanhempien tehtävähän on auttaa minua lapsenhoidossa, eikä tehdä uraa (käydä duunissa leipänsä edestä). Yhteiskunnan vika, että koko kylä ei kasvata kun niiden kyläläisten pitää kulkea töissä.

Tämä asia on muhinut pitkään. Jos asiat menisi oikein niin kun minä saan lapsen, isovanhemmille potkut ja koko kylä vauhtimaan minun lapsiani kun minä hoidan vauvaa ja vien isommat virikehoitoon.

Hei haloo. Missä on ne isovanhemmat, jotka kulkee töissä vain tekemässä uraa, eikä keskity lapsenlapsiin. Olen vain nähnyt tavallisia, väsyneitä naisia ja miehiä, jotka painaa töitä vain tienatakseen leipää itselleen ja maksaakseen laskuja. Monesti vielä niin, että lapset ovat muuttaneet toiseen kaupunkiin ja isovanhemmat jääneet tietenkin kotiinsa ja omaan työpaikkaansa.

Mitä näiden isovanhempien pitäisi tehdä kun lapsi muuttaa Helsinkiin ja isovanhemmat jää Ouluun. Yhteiskunnan vikako se on, että isovanhemmilla on duunipaikka Oulussa. Pitäiskö heidän sanoa itsensä irti ja muuttaa Helsinkiin siksi kun on syntynyt lapsenlapsi. Kuka heidät elättää sitten? Yhteiskuntako on ennenkin elättänyt isovanhemmat?

vaan yhteiskunnassa, ja yhteiskuntarakenteessa.

Kyse on asioista, jotka on muhineet pitkään, ei mistään tämän sukupolven asioista suoranaisesti. Ja vaikea näitä asioita on tämän sukupolven korjatakaan!

Isona ongelmana näen yhteisöllisyyden puutteen. Isovanhemmat rakentaa ura, tai nauttii vapaudesta, ei haluta olla enää osa suurta perhettä. Korostetaan yksilön vapautta, unohtaen että ihminen on laumaeläin, ja tarvitsee kehittyäkseen myös sen lauman ympärilleen. Vastuu perheestä jätetään liikaa yksin vanhemmille, ja jos jotain sattuu syyttävä sormi osoittaa vanhempia. Vanhemmat väsyy.. koko yhteisön, siis myös naapurien ja kyläläisten pitäisi välittää lapsista ja nuorista. Yrittää ataa jos näkee että lapsi tai nuori voi pahoin. tai on joutumassa väärälle tielle. Ei saa ohittaa ja ajatella, että "onneksi ei ole minun lapseni, millaiset vanhemmat tuollakin on?". Kaikilla tulisi olla velvollisuus puuttua!

te muutatte lähelle isovanhempia. Kyllä ne on lapset, jotka korostaa itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä, eikä halua isovanhempien sekaantuvan elämään. Raha kelpaa, mutta muu ei.



Ja siinä vaiheessa yksilöllisyys vielä enemmän korostuu kun isovanhemmat vanhenee ja tarvitsisi apua. Isovanhemmat unohdetaan kotiin yksinään kunnan avun varaan ja toivotaan vain, että heidät saataisiin äkkiä työnnettyä vanhainkotiin.