Työpaikkani äidit ovat hirveitä uraohjuksia. En sovi joukkoon.
Huokailevat mukatrendikästä kiirettään joka käänteessä kun ei ole ehtinyt nähdä Jani-Petteriään kolmeen päivään, on niiiiin kiire töissä. Ja mummo hakee päivähoidosta, tilataan ruokaa kotiin (kuka hullu enää ehtii tehdä itse ruokaa?) jne.
Minä tarvitsen aikaa lasten kanssa, haluan pitää niitä sylissä, lukea iltasadun, leikkiä, tehdä yhdessä ruokaa. Ei näe mitään hienoa siinä, että olisi jatkuvasti kalenteri täynnä menoja - OMIA menoja. Mukamas saadaan hirveästi aikaan, vaikka on lapsia. Ja sitten niiden lasten kanssa ei ole kukaan - korkeintaan se puolikuollut mummo.
Pomo on pahin, ei ikinä suostuisi ensimmäiseenkään neuvola-, puheterapeutti- tai kevätjuhlakäyntiin. Perhe pitäisi hoitaa kokonaan omalla ajalla niin, ettei vain työ siitä millään tavalla häiriinny. Perhe on kirosana.
Lopen kyllästynyt.
Kommentit (11)
Oletko kenties eräässä suuressä IT-pörssifirmassa töissä?
Olen alalla, jossa tehdään lähes kaikki työt projektiluonteisesti ja elämä jaksotetaan sen mukaan. Pomon mukaan on ihan ok sanoa lapsille, että nyt seuraavat kolme kuukautta on niin kiireistä, ettei ehdi viedä harrastuksiin, mutta että sen jälkeen on luultavasti pari viikkoa ihan leppoista loppuraporttien vääntämistä.
Mä en ymmärrä, miten Suomessa on työttömiä ja työllistetyt ajetaan näin piippuun. Kuka tästä hyötyy?
Voi lapsi-parkoja!
Näitä lukiessa olen tyytyväinen omaan "uraani" kotiäitinä neljän rakkaan lapseni kanssa!
Tsemppiä!
Ainakin minun kollegoilla on miehinä "ala-asteen opettajia", jotka hoitavat kotia ja lapsia isovanhempien lisäksi. Ja työpaikan miehet, joista monilla on myös pieniä lapsia, roikkuvat työpaikalla klo 20 asti, ja paheksuvat niitä jotka lähtevät kotiin klo 17. Tämä johtaa siihen, että meillä voi hyvinkin alkaa joku parin-kolmen tunnin kokous klo 15. Ja sieltä kun lähtee pois klo 16.30, niin voi tuntea kuinka fiilis on jäätävä.
Mutta tätä se on nykyajan työnteko. Itse en lähde tuohon 9-20 rumbaan mukaan, vaan jos minun panokseni ei riitä, niin irtisanokoon sitten. Tosin eipä tässä ylennyksiäkään ole ollut kuten samanikäisillä miehillä / työllensä omistautuneilla naisilla. Mutta loppupeleissä olen kuitenkin valintani tehnyt, eikä mikään firman tilanne saa minua luopumaan oikeudestani viettää aikaani lasten kanssa.
Mä en ymmärrä, miten Suomessa on työttömiä ja työllistetyt ajetaan näin piippuun. Kuka tästä hyötyy?
No niin, ainahan sitä voi jakaa työt toisen kanssa...
Mutta oletko valmis jakamaan myös nykyisen palkkasi?
kirjoitettaisi, eli menee johonkin projektihommiin..
Mutta joo, tuota se työelämä tuntuu nykyään olevan. Tee töitä 12h/pv tai irtisanoudu.
Mutta joo, tuota se työelämä tuntuu nykyään olevan. Tee töitä 12h/pv tai irtisanoudu.
ollaan niin pullamössöjä. Ennen oltiin 12 tuntia töissä, käytiin sotimassa, tultiin ikkunattomaan torppaan ja lypsettiin 50 lehmää, ennen kuin haettiin pellolta lapset.
ollaan niin pullamössöjä. Ennen oltiin 12 tuntia töissä, käytiin sotimassa, tultiin ikkunattomaan torppaan ja lypsettiin 50 lehmää, ennen kuin haettiin pellolta lapset.
ennen emännällä oli ainakin 2 piikaa kotitoitä auttamassa.
talonpojat olivat valmiita tekemään tyotä jos palkka oli lautasellinen ruokaa
Vain rikkailla oli 50 lehmää. Perus maatila oli aika pieni ja siitä puristettiin elanto hinnalla millä hyvänsä
ollaan niin pullamössöjä. Ennen oltiin 12 tuntia töissä, käytiin sotimassa, tultiin ikkunattomaan torppaan ja lypsettiin 50 lehmää, ennen kuin haettiin pellolta lapset.
ennen emännällä oli ainakin 2 piikaa kotitoitä auttamassa.
talonpojat olivat valmiita tekemään tyotä jos palkka oli lautasellinen ruokaa
Vain rikkailla oli 50 lehmää. Perus maatila oli aika pieni ja siitä puristettiin elanto hinnalla millä hyvänsä
Ennen vanhaan työt myös jaoittuivat inhimillisemmin. Sadonkorjuuaikaan painettiin töitä kuin pienet eläimet ja talvella tehtiin pirtissä tuohiropposia. Suomalaisilla pientiloilla oli 1-3 lehmää, joita pidettiin kuin aarteita. Noissa 50 lehmän taloissa taas oli sitä palvelusväkeä.
Minä luovuin eräästä työstä sen takia, että olisin joutunut olemaan perheen luota pois liian paljon. Lapset on pieniä niin vähän aikaa, ja minä haluan olla sitä kokemassa!