Lue keskustelun säännöt.
Ylioppilas ostaa lyyran äidilleen mutta
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osto- ja myyntiliikkeestä. Pitää muistuttaa pikkuveljeä, että lähtee lyyrakaupoille, kun me kaksi vanhempaakin ollaan semmoiset hankittu.
vanhan patriarkaalisen yhteiskuntaidean mukaan äiti saa tässä tunnustusta, kun on niin hyvin kasvattanut lapsensa, että on oikein ylioppilaaksi tullut. Isä ei saa mitään, koska hänellä on omiakin saavutuksia. Isoäidille lyyra voidaan tietysti ostaa jos halutaan, mutta yleensä vähän pienempänä.
Ja eihän niillä tietenkään mitään TEHDÄ. Ne on koristeita. (sinänsä mä en koskaan tehnyt mitään ylioppilaslakillakaan. Typerä traditio sekin, jäänne ties mistä yhteiskunnallisesta luokkavaiheesta.
Kultakoru on sijoitus jo sellaisenaan. ;)
Äiti ei ole sitä kertaakaan käyttänyt eikä edes tiedä missä se on.
No kyllä te olette hieno perhe: "Kukaan ei ole mitään"-menttaliteetti onkin oikea ja ainut rehellinen tapa kasvattaa lapsia! Se periytyy polvesta polveen! Ylioppilaaksi pääseminen ei ole mikään saavutus, no ei ole ei. Näin se menee ja sitten ihmetellään miten mihinkin on tultu. Ehkäpä rahastakin voi olla tiukkaa ja sen voi pukea sanoiksi noinkin. Lapset voivat olla pihejäkin, sekin saattaa olla kasvatuksen tulos. Ostin äidille lyyran ihan vaan muistoksi. Saako joku äiti äitienpäivälahjan? Onko äitiys varmasti saavutus ja siksikö se lahja ostetaankin? Tai saatatko saada korvikset joskus puolisoltasi tai ystävältäsi. Miksi ihmeessä korvikset, oliko ne pitänyt ansaita, saavutitko ne sitten? Lyyra on lyyra, ei siis palkinto mistään vaan ihan jotain muuta. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis kyllähän sellainen äidille kuuluu ostaa, mutta oikeastiko joku pitää sitä, muulloin kuin silloin lakkiaispäivänä?
mutta se lyyrakoru rintapielessähän on kiva lähteä sitten kiertämään muitten ylioppilasjuhlia (anoppi aina ylpeänä laittoi rintaansa 6 lyyran korunsa, varmaan edelleenkin)...
Äitini aina haikaili niiden lyyrojen perään. Ei saanut yhtäkään kun ei meistä kummastakaan tullut ylioppilaita.
Samoihin aikoihin kun luokkakaverit kotopuolessa antoi äideilleen lyyrat, minä annoin omalle äidilleni ensimmäistä kertaa syliin hänen ensimmäisen lapsenlapsensa. Kyllä se lopulta taisi siitä enemmän tykätä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ylläoleva viesti oli selvästikin vastaus viestiin: "Minä taas olen suvusta jossa ylioppilaita on monessa polvessa"
perinteet on useimmiten ihan kauniita ja kivoja, mutta jotenkin en ole tätä äidin lyyra -ajatusta ihan ymmärtänyt.
Meillä on ylioppilasjuhlat tulossa, ja sanoin pojalleni, että en halua hänen ostavan minulle lyyraa. (Sivumennen sanoen poikani oli tosi hämmästynyt, hänelle ei varmaan olisi moinen tullut mieleenkään.) Olen itsekin ylioppilas.
Jotenkin en osaa kuvitella itseäni juhlissa lyyra rinnassa, huh. No saa nyt nähdä, korulaatikosta yksi ylimääräinen lyyra kyllä löytyisi, äitini (kuollut jo) aikoinaan rinnassa pitämä. Saa nyt nähdä käytänkö vai en.