Onko sen Oulussa kuolleen perheen kuolinilmoitus ollut jo lehdessä ?

suru muuttaa muotoaan ja kuuluu elämään, eikä ole mikään taakka lapselle, päinvastoin. Ns. normaali-ihmiset sitäpaitsi haluavat pitää lapsen suvussa.

aika usein tuntevat itsensä juurettomiksi ja pohtivat paljon sitä miksi heidät annettiin pois. Joten ei tuo asia ihan niin yksinkertainen ole, että adoptioon vaan, niin ei tule ongelmia.



Mutta toki tuo taakka-ongelma pitää tiedostaa ja suvun pitää työstää surunsa pois, ettei siitä tule lapselle taakkaa. Tuollaisiin asioihin saa ammattiapua.

toivottavasti vauva saa hyvän kodin, eikä kukaan ääliö tule isompana esittämään, että hänet olisi pitänyt sijoittaa kuolinilmoituksessa ekaksi.

Vai onko vauva jotenkin vajaa älyinen?

Lapsi tuskin tuollaisia pohtii, kun hän tietää, ettei ole koskaan isäänsä ja äitiänsä tuntenutkaan, toisin kuin ne jotka siellä ilmoituksessa ensin ovat.

lapsihan voi miettiä, miksei päässyt sukulaisille.

ja vauva leikattiin kohdusta?

Minkähän ikäisiä vanhemmat suurin piirtein olivat? Toivottavasti vauva saa parhaan mahdollisen kodin1

Täälläkin eräs syntyperäinen Outokumpulainen :-)

Mitä vuosimallia olette?

Asia on niin, että vauva on hengissä, muu perhe kuoli, osa heti, joku myöhemmin. Ja naisellakin oli työpaikka.

Mutta en halua teille silti kertoa sen tarkemmin. Vauva on hyvässä hoidossa sukulaisilla. Antakaa omaisille rauha surea menetettyä rakkaansa. Antakaa myös vainajille rauha. En ymmärrä mitä älykääpiöitä täällä on liikkeellä.

vaikka hänet sukulaisperheeseen sijoitettaisiin tai adoptoitaisiin. Niin tai näin, hän joutuu joka tapauksessa käsittelemään juurettomuutta ja sitä ettei saanut tuntea vanhempiaan. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos hänet adoptoidaan suvun ulkopuoliseen perheeseen eikä asiasta kerrota. Suvun sisällä asiaa ei unohdeta vaikka suru kuinka muuttaisi muotoaan. Kaikki adoptiolapset menettävät "oikeuden" myös biologiseen sukuunsa mutta miettiikö jokainen adoptoitu lapsi myöhemmin miksi ei saanut jäädä biosukuun? Tuskin. Itse kasvatan kuolleen siskoni lasta. Hän suree sitä, että hänellä ei ole "omaa" perhettä. Rakastamme häntä kuin omaamme mutta suku ei anna unohtaa vaan äidin muisto pitää kaivaa esille joka käänteessä. Jos olisin tiennyt, kuinka kipeä asiasta lapselle isompana tulee, olisin miettinyt myös muuta vaihtoehtoa. Se ei siis tarkoita sitä, että olisimme päätyneet muuhun ratkaisuun vaan olisimme ehkä pohtineet tarkemmin mitä ratkaisu pitää sisällään ja mitä se merkitsee lapselle. Lapsi oli äitinsä kuollessa 4-vuotias eli tilanne oli kuitenkin erilainen kuin jos kyseessä on vastasyntynyt vauva.

verisukulaisuus ehdottomasti.



Kivapa sitä olisi teininä saada tietää perheensä kuolleen ja sukulaistenkin vielä luopuneen.

kaahaava amies oli kapiainen. Nainen ei vissiin missään töissä kun ei ollut ilmoitusta työpaikásta

Jatkakaa junttiamikset kaahaamista...

kaahaava amies oli kapiainen. Nainen ei vissiin missään töissä kun ei ollut ilmoitusta työpaikásta

Itse asiassa aika harvat laittaa

ihan täysi juntti ollut. Paitsi että autoa ei osannut ajaa.

Kyllä oli. Lauantain 3.4. Kalevassa

ihan täysi juntti ollut. Paitsi että autoa ei osannut ajaa.

ihan täysi juntti ollut. Paitsi että autoa ei osannut ajaa.

mutta 100 m kuluttua ohitus olisi ollut turvallinen (keltainen viiva loppui).

Olivatko Kempeleestä ? Kun kuollut lapsi oli siellä syntynyt kuolinilmoituksen mukaan.. en kyllä tajua miten joku voi syntyä Kempeleessä, eikö kaikki tule ouluun synnyttämään ?

mutta 100 m kuluttua ohitus olisi ollut turvallinen (keltainen viiva loppui).

Ihan se ja sama mitä kuvioita siihen tiehen on piirrelty, jos keli on huono! Silloin ei lähdetä ohittelemaan, oli keltainen viiva tai ei. Ihan turhia kuolemia, onneksi ei vienyt jotain toistakin perhettä mukanaan. Ei sympatiaa kuskille.

Tai jotain muuta, joka körötteli about 40 km/h vauhtia. Muuta en tiedä, enkä ota kantaa tapahtuneeseen.

surijoissa.