Lue keskustelun säännöt.
tajuaako teidän lapset itse lopettaa herkkujen syönnin (naperosta kyse) ?
19.01.2009 |
Oltiin anoppilassa ja meidän kohta 3v poika on todella perso herkuille. Anoppi on mielissään ja antaa jätskiä,karkkia,keksiä,piirakkaa,pullaa,mehua ihan niin paljon kuin toinen syö. Päätin kerrankin olla hiljaa ja katsoa kuinka paljon anoppi syöttää ja osaako lapsi lopettaa syömisen itse vai onko tosiaan ihan pohjaton tuo halu... no kumpikaan ei lopettanut eli mun oli pakko puuttua tilanteeseen,mutta jäi vaivaamaan,että miten lapselle ei tule huono olo ja tajua itse lopettaa syömistä.
Kokemuksia
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v. osaa, 3v. ei, vaan vahtaa pöydässä, karkkikipon äärellä jne. niin kauan että loppuu tai nostetaan herkut pois...
Esikoinen ei ole ikinä syönyt kuin maks. 10 karkkia, eikä niistäkään oikeasti välitä kovinkaan paljon. Lapsi ei edes koe herkuttelua mitenkään miellyttävänä.
Nuoremmalla ei ole rajaa. Rakastaa makeata tolkuttomasti, ja ikinä ei ole raja tullut vastaan. Kerran testasimme tätä, ja annoimme kahvilassa lapselle ison suklaakakun palan (sellaista oikein täyttävää paksua suklaakakkua). Pala hupeni meidän 3-vuotiaaseen 10 minuutissa. Ei tosin pyytänyt mitään sen jälkeen (kuten yleensä jää mankumaan keksejä tms.), mutta ei valittanut pahaa oloakaan. Tämän lapsen takia meillä ei ole koskaan kotona mitään herkkuja.
ja kuopuksesta en voi vielä sanoa, kun on vasta 9kk, joten ei herkkuja syö.
Mutta tämä trendi on ollut selvä jo ihan pienestä, eikä tässä ole takana mitään sellaista, että keskimmäinen olisi saanut herkkuja aiemmin kuin esikoinen. Meilläkään ei juurikaan herkkuja ole juuri siitä syystä, että keskimmäisellä ei raja tule vastaan.
Itse olen myös lapsena ollut täysin kyltymätön makean suhteen, isoveljellä taas ollut homma hallussa. Mistähän lie johtuvaa.
Tulee tosi huono olo ja lopuksi oksentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai no, kotona ollaan tiukkoja (makeita hedelmiäkin pitää rajoittaa, kun niitä menisi muuten kymmenen päivässä) mutta kylässä saa kyllä muutaman keksin tms. ottaa.
Esim joulun aikaan oli monta päivää konvehtirasiat, karkkikupit, sipsit yms pöydällä ja saivat vetää niitä niin paljon kun halusivat. Yksikään ei oksentanu ja alkuinnostuksen jälkeen kupit vajosivat aika hitaasti.
Ihmettelinkin kun uutena vuotena oltiin veljeni perheen kans yhtä aikaa mummulassa ja siellä myös oli koko ajan karkkia tarjolla. Veljen vaimo kaiken aikaa vaahtosi lapsilleen ettei saa syödä enempää kun tulee huono olo. Mielessäni ihmettelin että onko se niin vaarallista jos lapselle kerran vuodessa tuliskin herkuista huono olo. Mitä järkeä on pilata koko porukan juhlafiilis turhalla voukaamisella ja yrittää piilotella herkkuja kun muut niitä haluaa syödä(aikuiset ja lapset).
Ja varmaan niistä lapsistakin tuntui epäreilulta kun meidän lapset saivat herkutella rajoituksetta.
Meilläkään ei kotona herkkuja syödä synttäreitä ja erilaisia juhlia lukuunottamatta. Mutta siihen on syynä herkkujen epäterveellisyys jatkuvassa käytössä ja äidin painonhallinta. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuorin lapsista on 2,5v eikä hänenkään kohdalla ongelmia ole. Yleensä synttäreillä lähtee ekana pois herkkupöydästä.
ainkaan meidän 4-vuotias ei vielä ole osoittanut merkkejä, että ymmärtäisi itse lopettaa. Nykyään tosin jätskiä ei enää vedä äärettömästi, lieneekö kiintiö täyttynyt. Mutta harvassa ovat tilanteet, että olisi oma-aloitteisesti lopettanut makean syönnin, jos siis pöydässä istuu ja tarjolla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta äitinsä ei osaa itse lopettaa
:D
Karkkipussi syödään kerralla. Lettuja vetävät älyttömät määrät. Jäätelö litra saadaan tuhottua kolmistaan.
Jos eka syödään kunnon ruoka, niin silloin eivät ahmi liikaa. Jos nälkäänsä syövät herkkuja, niin siitä ei näytä loppua tulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sain kerrankin jouluna syödä suklaata niin paljon kuin mahtui. oksentamisen jälkeen pyysin lisää. ite en muista, mut äiti on puhunu siitä moneen otteeseen
On nyt 4v. ja on aina osannut lopettaa myös herkkujen syömisen. Jos ei ole nälkä, ei syö oli sitten kyse tavallisesta ruuasta tai jostain herkuista. Olen kiinnittänyt tähän huomiota, koska itselläni on taipumusta mässäillä.