Lapseni saavat sisaruksen, miten suhtautua?

Ja sain pikkusiskon isän uudesta liitosta juuri kun olin täyttänyt kahdeksan. Pikkusisko on mulle tosi rakas ja läheinen.

Oma tyttöni on juurikin tuon ikäinen. Toivon vaan, että isän juttu kestää ja lapset saavat pitää sisaruksen jos siihen ehtivät kiintyä...

kun käytiin äidin kanssa yhdessä ostamassa mekko pikkusiskolle ja vietiin se sitten veljen kanssa pikkusiskolle kun päästiin ensimmäistä kertaa häntä tapaamaan (isä vei meidät laitokselle). Minua auttoi se, ettei äiti näyttänyt omia tunteitaan vaan tuki meidän suhdetta siskoon, vaikkei varmasti ollut äidille helppoa.

eikä syytäkään ole lasten kuullen arvostella isän tekemisiä. Tuntuiko sinusta siltä, että isä hylkäisi sinut tai jotain kun uusi vauva syntyi?



-ap

Riippuu kai siitäkin, että miten ero tapahtui. Minut jätettiin kun olin raskaana. Isä on ollut lapsen elämässä hyvin vähän, tapaavat harvoin. Isä sai pian uuden naisen kanssa lapsen. Järkytys oli hirveä, ja piinasin kavereitani pitkään ja hartaasti purkamalla vihaa miestä kohtaan. Illalla nukahdin vitutukseen, ja aamulla heräsin vitutukseen. Ihan hirveää.



En tajua miten pystyin tähän, mutta kehotin tyttöä tekemään veljelleen kortin ja laittamaan terveiset meiltä kaikilta.

Tekikö ex-mies tämän uuden raskaaksi jo silloin kun oli sinun kanssasi?

Älä hehkuta liikaa. Isähän voi itse tutustuttaa sitten lapset uuteen vauvaan. Kerrot vaan että saatte sisarpuolen ja että sillä on eri äiti.

vanhempien hylkäämältä kun pikkusisarus syntyy, se on sisarkateuden ja mustasukkaisuuden perusjuttu. Ydinperheessä sitä ei vain ruokita tuolla lailla, vaan keskitytään positiivisiin puoliin...

Tuntuiko sinusta siltä, että isä hylkäisi sinut tai jotain kun uusi vauva syntyi?

erostamme on aikaa kohta 2 vuotta. Aloitti uuden suhteen heti pian eron jälkeen ja aika tuulistakin on välillä ollut. Itse en samaan olisi pystynyt ja tuntuu ettei mies ole käsitellyt eroamme. Vuosi sitten sen myönsikin. Pystyn varmaan ottamaan lunkisti, koska olen sinut tilanteeni kanssa ja päässyt erosta yli, lucky me! =)



-ap

mutta on niitäkin, joille ei mitään välejä edes koskaan tule. Meillä tuttavaperheen äiti kielsi miestään olemassa yhteydessä ensimmäiseen perheeseensä, siis siitä syntyneisiin lapsiin. Mies on nyt jo kuollut, uuden avioliiton lapsetkin jo kohta 40v - eivätkä ole koskaan tavanneet sisaruksiaan tästä isänsä ensimmäisestä liitosta, koska äiti ja isä olivat päättäneet, että heihin ei pidetä mitään yhteyttä.

ja mieluummin puhun heille siskosta tai veljestä kuin mistään puolikkaasta. Ehkä sekin auttaa selviämään asian kanssa, että mulla on aika laaja sydän...

erostamme on aikaa kohta 2 vuotta.

siinä tapauksessa neutraalin positiivinen suhtautuminen on sopivaa, ja varmaan siihen pystytkin. Voit ostaa lastesi kanssa jonkin pienen jutun viemisiksi vauvalle, lapsesi varmaan tykkäävät. Itselläni ei ole tilanteestasi kokemusta, mutta pikku lahjat on ostettu serkkuvauvoille ja lapseni ovat olleet todella tohkeissaan ja tärkeinä asiasta.

mistä pitää "selvitä"? Eikö se ole luonnollista, että pariskunnat saavat lapsia?

Millaiset välit teillä on? Entä miten olet "jakanut" lapset isänsä kanssa? Mä kiemurtelen näiden asioiden kanssa. Vaikeaa.

olen tavannut uuden avokin lasten vaihto tilanteissa. Välit on ihan asiallisen lämpimät/ystävälliset. Ei siis mitään kavereita olla mutta vaihdetaan muutama sana vaikka kuluneesta viikonlopusta. Lapset isällään joka toinen viikonloppu, vaihtelevasti eli ei tiukasti kalenterin mukaan vaan sovitaan menojen mukaan. Viikolla voisi nähdä lapsia useammin mutta on yleensä väsynyt/kiireinen töissä... Se tässä kuviossa mietityttää kun uusi vauva tulee, jääkö "vanhat lapset" paitsioon?

Se tässä kuviossa mietityttää kun uusi vauva tulee, jääkö "vanhat lapset" paitsioon?

Miksi asia olisi nyt sen mutkikkaampi? Teet karhunpalveluksen lapsillesi, jos siirrät tuon asenteesi heille.

Koska sisaruksen äiti, ei ole ap:n lasten äiti.

isän tuntien pelkään vaan, ettei sillä aika ja hermot kestä. Kun ei ennenkään ollut perheelle paljon aikaa. Tottahan tilanne on eri kuin ydinperheessä, jossa ollaan aina yhdessä. Nyt vauva saa olla isän kanssa aina, isommat lapset eivät.

vaikka isäni ja äitini saivat molemmat vauvan parin päivän välein.



Olin itse kolmentoista, kun sain ensin veljen (äidiltä) ja pari päivää myöhemmin isältä siskon..



Olin lievästi mustasukkainen; istuin koulussa ja mietin elämää, sillä lopputuloksella, että ope piti minua valehtelijana, kun kerroin saaneeni sekä siskon että veljen... Oli pieni selityksen paikka...

Mun 5-vuotias tyttö saa myös pikkusisaruksen kesällä. Erosin puolitoista vuotta sitten ja eksäni on nyt vuoden seurustellut itseään 13 vuotta nuoremman parikymppisen tytön kanssa. Menivät naimisiin äskettäin. Tyttö oli neljännellä kuulla raskaana, kun menivät naimisiin. Olen eksäni kanssa todella huonoissa väleissä. Liitomme oli hirveä (mm. väkivaltaa, sekä henkistä että fyysistä) ja nyt meillä on kesken pitkään jatkuneet tapaamisoikeusriidat oikeudessa. Vihaamme toisiamme. Haluan kuitenkin olla suvaitsevainen tulevan pikkusisaruksen suhteen lapseni vuoksi. Mikä teidän mielestänne olisi oikea suhtautumistapa tähän asiaan ja tässä tilanteessa? Miten huomioida pikkusiskon/veljen syntymä?