Puhehäiriöitä joka 3. `leikki-ikäisellä lapsella. Miksi

mutta ennen lapsille luettiin todella paljon. Siis todella paljon. Nykyään äidit istuu koneella ja isit pelaa.. Kodeissa ei lueta ollenkaan samalla tavalla kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Tuskin tämä ainut syy on, mutta varmasti osasyy,,

Meillä on luettu lapsille tosi paljon, luetaan edelleen, ja ovat tosi kiinnostuneita kirjoista.

Kaikki on alkaneet tosi pienenä puhumaan paljon ja selvästi. Viimeistään 3v synttäreiden tienoilla on osanneet kaikki kirjaimet, ja puhuneet tosi selvästi. Ehkä siitä lukemisesta tosiaan on ollut hyötyä?

hyvinkin puhelias, eli olen jutellut lapselle paljon syntymästä saakka. Ollaan luettu ja loruteltu. Tv tai radio ei ole ollut taustameluna häiritsemässä puheenkehitystä. Silti vielä 1v 2 kk ikäinen ei puhu sanaakaan eikä edes yritä. Eihän tuo ole sinänsä vielä huolestuttavaa, mutta pelkällä lukemisella ja puhumisella yms ei lasta saa puhumaan aikaisin.

Olet ymmärtänyt asia hieman väärin. Tänä päivänä on monia nelivuotiaita joiden mongerruksesta ei saa mitään selvää. ja monia kolmivuotiaita jotka ei pukahdakaan. Tyttöjen pitäis ruveta puhumaan edes yksillä sanoilla 2 v. synttäreihin mennessä ja poikien 2,5 v. päivään mennessä.

että lapsille ei lueta tarpeeksi.

Jotain minäkin sitten olen tehnyt oikein eli lukenut paljon lapselle ja silti kapeealaisia ongelmia kielen kehityksessä.

Ei tarvitse olla dysfasia, että kieli takkuaa.

Monella adhd lapsella kulkee kieli jäljessä ja muillakin erityislapsilla.

Tiedän monia lapsia joille on luettu vähän ja nämä lapset silti puhuvat ja ymmärtävät puhetta hyvin.

Niin esikoisella kehitysvamma ja aloitti puhumisen 7v. vanhana. Kuopus on taas normaalin alarajoilla ja epäillään pragmaattista kielihäiriötä.

Yleensä nämä hitaat on poikia.

Meillä molemmat käyneet puheterapiassa pyynnöstäni. Ei mitään "puhehäiriöitä", mutta äänteitä hakemassa.



Itse menin kouluun ärrävikaisena. En halunnut samaa kohtaloa lapsilleni.

Mä en muuta teekään kun lue. Esikoiselle olen lukenut siitä saakka kun hän oli 3kk. Nyt 3,5v ja monta kirjainta puuttuu, sanoo useita helppoja sanoja väärin ym. Meillä luetaan, lauletaan ja lorutellaan useita kertoja päivässä. Kuopus on nyt 2v eikä sano sanaakaan vaikka kuinka luetaan. Ei se lukeminen takaa lapsen varhaista puheen kehitystä!! Ärsyttää kun aina syyllistetään siitä, ettei lueta.

ja ketä harrastaa kyselyä missä kello on, lamppu jne.ja sitten kysytään vanhemmiten mikä tuolla on ja lapsi sanoisi lamppu(tai jotain sinne päin) eli ne jotka tätä on tai ei ole harrastanut, onko ollut mitään eroa?

niin mitä voidaan odottaa lapsen kielenkehitykseltä?

ja ketä harrastaa kyselyä missä kello on, lamppu jne.ja sitten kysytään vanhemmiten mikä tuolla on ja lapsi sanoisi lamppu(tai jotain sinne päin) eli ne jotka tätä on tai ei ole harrastanut, onko ollut mitään eroa?

niin mitä voidaan odottaa lapsen kielenkehitykseltä?

ja ketä harrastaa kyselyä missä kello on, lamppu jne.ja sitten kysytään vanhemmiten mikä tuolla on ja lapsi sanoisi lamppu(tai jotain sinne päin) eli ne jotka tätä on tai ei ole harrastanut, onko ollut mitään eroa?

Lukeminen ei edistä mitään!

Ei oma S- vika tarhassa ketään kiinnostanut, koulussa sitä opetettiin.

Minua sensijaan kiinnostaa lapsieni puhevirheet. harmi vaan meillä päin ei puheterapiaan pääse jos on vaan toinen s- tai r- vika plus jotain muuta.

Avun saaminen on aina parempaa mitä aikasemmin asiaa voidaan käsitellä.



Ja tämä on syynä kasvaviin lukuihin: vanhemmat on itse aktiivisempia havannoimaan virheitä, pyytämään apua ja käymään näitä lapsen kanssa läpi.

Ei 80- luvulla mammoja kiinnostanut. Eikä silloin ollut nettiä (tai harvalla tietokonepelejä) syynä.

Aikasempina vuosina asenne TERAPIAAN on koettui nolona, päinvastoin nykyisin se on tukitoimi.



Tämän päivän äidit/isät vaan tarkkaavaisempia ja tekee enempi lapsiensa kanssa.

että 2,5v ei puhu. siis sanoo jo sanoja, mutta niistä ei saa selvää kuin vanhemmat, eikä oikeastaan puhu muutakuin kotona jossa vain äiti ja isä. muuten pitää kauheeaa meteliä. ja pelkää kaikkea ja varsinkin ihmisiä. tuntuu ettei kuuntele mitään yms.

ei muuten, mutta lapsi tuntuu ihan vammaiselta..

Minusta tuo ei kuulosta mitenkään epätavalliselta. Minkälainen äiti sanoo lapsestaan että tämä "tuntuu ihan vammaiselta"? Jos olet huolissasi niin ota yhteyttä neuvolaan.

että 2,5v ei puhu. siis sanoo jo sanoja, mutta niistä ei saa selvää kuin vanhemmat, eikä oikeastaan puhu muutakuin kotona jossa vain äiti ja isä. muuten pitää kauheeaa meteliä. ja pelkää kaikkea ja varsinkin ihmisiä. tuntuu ettei kuuntele mitään yms.

ei muuten, mutta lapsi tuntuu ihan vammaiselta..

ei saa kivittää..

mutta pointti on että jos kaikki muut ihmettelevät lapsen käyttäytymistä, niin miksi äidin mielestä kaikki on ok ja huomaataanko se neuvolassa jos äiti ei itse mitään sano?

ja tiedän että vammais-sana saa osan ihmisistä inhoamaan minua.

onhan tähän asiaan monia syitä.

- Yksi syy on se, että lapsille ei lueta enää niin paljon

- Lapset katsovat nykyisin paljon enenmmän telkkaria

- Nykysin aletaan pelaamaan tietokoneella yhä nuorempina

- Perheen yhteisiä aterioita ei juuri ole, jolloin tulisi vuorovaikutuksellista keskustelua

- Telkkaria katsoessa ja pelejä pelatessa lapset ovat pääsääntöisesti yksin, eivät keskustele kenenkään kanssa, eivätkä kuule hyvää äidinkieltä

Näistähän se pohja puheongelmiin yms tehdään, sorry vaan.

mitään meedioita ole. Jos äiti on sitä mieltä, että nassikka juttelee kotona, ei th:n kai auta kuin uskoa. Moni lapsihan on ujo neuvolassa, eli ei voi olettaa, että siellä puhuisi kuin papupata. Siinä mielessä voisi ajatella, että puheongelmaiset lapset ovat päiväkotihoidossa paremmassa asemassa, koska vain äidin sana ei paina.



Ja sitten toisesssa ääripäässä ovat vanhemmat, jotka ovat koko ajan huolestuneita jostain ja vaativat kaikki tutkimukset.



Minulla on kaksi lasta, joista isompi puhui 1,5-vuotiaana pitkin virkkein, mutta nyt eskari-iässä on kurkku-r eli puhevika kai tavallaan. Mutta silti pidän tuota vikaa enempi kosmeettisena. (Pääsi eskarin kautta puheopetukseen ja mielellään ärrää harjoittelee kyllä.) Pienempi on kohta 3 ja puhe paljon heikompaa. Mutta hänellä taas on ollut korvatulehduksia ja liimakorva eli kuulo ei ole ollut hyvä. Sai putket korviin, mutta ehtihän siinä monta kk olla puolikuurona, juuri kriittiseen aikaan ehkä puheenkehityksen kannalta.



Luettu meillä on paljon. Jaksan höpöttää arkipäiväisyyksiä lapsille "Jaahas, otetaanpa lusikat pöytään" jne. mikä kai on sitä ns. parasta puhetta lapselle. Kaupassakin huomaan, että jotkut katsovat vinoon, kun sanon lapselle, mitä hyllystä otetaan...

just teen koulutyötä ja esim. synnytyksessä pelastetaan yhä pienempiä jopa 500 g.!!!!

puheen kehityksen viive on harvoin seurausta siitä, ettei lapsi olisi saanut tarpeeksi virikkeitä (siis vuorovaikutuksellista puhetta, lukemista ja loruttelua jne). Joten syy olisi siis yleensä muissa tekijöissä.



Mitähän ne voisivat olla? Saavatko lapset liian vähän motorisia virikkeitä, sillä motoristen taitojen ja kieleen ja puheeseen liittyvät aivoalueet kehittyvät synkronisesti, toinen toisiaan tukien. Vai ovatkö nämäkin sellaisia virikkeitä, joita lapset saavat riittävästi ja joilla ei ole merkitystä puheen viivästymien yleistymiseen?



Entä riittävä uni? Liian suuret päiväkotiryhmät? Nehän tutkitusti ovat yksi syyllinen tilanteeseen.



tälläkin hetkellä suuri osa viiveistä ja ongelmista jäävät huomaamatta ennen kouluikää, milloin ne voivat näkyä oppimisvaikeutuksina. Aiemmin tällaisia lapsi pidettiin vain tyhminä tai laiskoina, vaikka syyt olisivatkin olleet muualla. Kyllähän näitä puheen kehityksen ongelmia on varmasti aina ollut, ne vain tulevat diagnosoiduiksi oikein.

mutta yleistyminen johtuu kyllä suurelta osin siitä, että kaikkiin ongelmiin kiinnitetään nykyään enemmän huomiota.



Meidän 2-vuotias puhuu epäselviä sanoja, vain muutama ihan oikea sana, ei lauseita. Me molemmat vanhemmat olemme oppineet puhumaan varhain ja olemme kielen ammattilaisia, eli kiinnostusta kieleen löytyy "geeneistä". Meillä luetaan paljon ja televisiota ei katsota kuin ehkä kerran viikossa. Vaikea sanoa, miksi lapsen puhe on myöhässä. Se kuitenkin kehittyy koko ajan, joten en jaksa olla asiasta huolissani. Yksilöllinen vaihtelu on niin suurta.

En ole jaksanut lukea lapsille kovin paljon, tai muutenkaan leikittää. Telkkaria katsovat aika paljon. Silti 1 v 8 kk puhuu lausein, ja usein luullaan ikäistään vanhemmaksi. Varmaan enemmän geneettinen seikka kuin ympäristöstä johtuva.

esikoiselle luettu aina ja paljon,(sekä loruteltu/laulettu/leikitty) oppi kyllä aikaisin puhumaan, ja puhetta riitti. R- kirjain tuli silti oikein 4,5v iässä.

Kuopukselle tehty ed. mainittuja asioita paljon vähemmän, mutta silti puhuu todella hyvin ja paljon. Nyt ikää 1,9v. Monet ihmiset ihmettelevät hänen puhetaitojaan. Minusta ihan normaalia että pian kaksi vuotias höpöttelee ja puhuu. Toki puheessa on vielä paljon opittavaakin!

Yksilöllistä siis.

rikastuttaa kieltä ja tukee kielen kehitystä, sinä et voi muuttaa tätä faktaa mihinkään. Ei se äännevirheisiin vaikuta, mutta rikastaa kieltä. Kieli ja puhe ovat muuten 2 ei asiaa.

29

Lukeminen ei edistä mitään! Ei oma S- vika tarhassa ketään kiinnostanut, koulussa sitä opetettiin. Minua sensijaan kiinnostaa lapsieni puhevirheet. harmi vaan meillä päin ei puheterapiaan pääse jos on vaan toinen s- tai r- vika plus jotain muuta. Avun saaminen on aina parempaa mitä aikasemmin asiaa voidaan käsitellä. Ja tämä on syynä kasvaviin lukuihin: vanhemmat on itse aktiivisempia havannoimaan virheitä, pyytämään apua ja käymään näitä lapsen kanssa läpi. Ei 80- luvulla mammoja kiinnostanut. Eikä silloin ollut nettiä (tai harvalla tietokonepelejä) syynä. Aikasempina vuosina asenne TERAPIAAN on koettui nolona, päinvastoin nykyisin se on tukitoimi. Tämän päivän äidit/isät vaan tarkkaavaisempia ja tekee enempi lapsiensa kanssa.