Miten saa vauvan laitosunikouluun?

Kyse on vain tottumuksesta. Lapsi voittaa taiston, koska lopulta annat maitoa.

On mielestäni omituista, miksi nykyään ei puhuta ääneen siitä tosiasiasta, että 3-6-kuinen vauva oppii helpommin ja nopeammin nukkumaan yönsä kuin vuoden vanha taapero.



Vielä 15 vuotta sitten kolmekuiset vauvat unikoulutettiin huudattamalla. Huudatus kestää pari yötä, joista ensimmäinen on se pahin.



Voin kuvitella, miten vaikeaa on opettaa iso lapsi nukkumaan yöllä, jos lasta on yöllä ruokittu vuoden ikäiseksi saakka. Tosiasia on se, että jo parikuinen oppii pienellä ohjauksella nukkumaan yhdellä yösyötöllä ja kolmikuinen pärjää ilman ruokintaa 12 tuntia.



Mulla on jo kouluikäinen lapsi enkä olisi aikoinani jaksanut millään, jos olisin valvoskellut yötä myöten monta kuukautta. Jos lapsi on terve, niin itku ei lasta tapa. Korvatulpat korviin ja kova tsemi päälle. Unohtakaa tassuttelut ja antakaa lapsen parkua. Jos uskallatte näin tehdä, olette viikon päästä onnellinen, levännyt perhe.

Tammisaari (sairaala) on lähin unikoulu. Tai ainakin oli 2008, kun tilanteemme oli tismalleen sama kuin teilläkin. Lisäksi ensi -ja turvakodilla toimii rytmiblues, joka tosin ei vastannut tarpeitamme, mutta saimme kuitenkin hyviä näkökantoja ja vinkkejä - soita siis sinne. Tsemppiä teille, tiedän täsmälleen miltä tuntuu valvoa kuukaudesta (ja vuodesta!) toiseen lapsen kanssa. Ja ei paljon naurata ehdotukset tapsutteluista ja tepsutteluista tai muista hyvistä vinkeistä ("muistatte sitten säännöllisen iltarytmin ja päläpäläpälä"). Ja sitten ympäristön kannustus: "no kuka sitä unta kaipaa"? Jatkuvan univajeen tiimoilta perheemme rakenteet hajosivat, ja hyvä ettemme eronneet. LÄhellä oli. Mutta joo, on tutkittu, että jotkut lapset ovat erityisen herkkiä heräämään aina kevyen univaiheen aikana - eli n. 45 min välein - eivätkä kykene itse saattamaan itseään takaisin uneen. Ja tässä kohtaa he tarvitsevat vanhemman apua. Vanhempaa ei taas helpota se, että aikuisen luontainen unirytmi on 90 min. Kun vauva herättää aikuisen juuri hänen syvän unen aikana, on se erityisen haitallista. Itseasiassa tätä menetelmää on käytetty kautta aikojen kidutusmenetelmänä. Lohdutukseksi: meilläkin lopulta aika helpotti, vaikkakin vielä lähes kolmivuotiaana yöt voivat olla levottomia ajoittain. Selvitä kuitenkin se tammisaari+rytmiblues+jos mitenkään saisit lapsiperheiden kotipalvelua arjen avuksi edes kerran vkossa. Tai voisitko palkata jonkun nuoren muutamaksi tunniksi kerrallaan vaikka viemään vauvan kävelylle, jotta saisit levättyä? Koeta keksiä mitä tahansa, että saisit univajettasi pienennettyä. Tsemppiä!

Kiitos asiantuntevasta ja myötätuntoisesta vastauksesta, sait minulle todella hyvän mielen, kiitos siitä. Niin se kai on, ettei oikein kukaan muu voi ymmärtää kuin se joka on kokenut asian itse.

Otan yhteytta noihin paikkoihin joista kerroit. Nyt ajattelen ettei ole mitään väliä vaikka maksaisi kuinka paljon, kunhan kaikki mahdollinen tulee tehtyä, että lapsi saisi nukuttua paremmin- niin ja tietty minä myös.

On mielestäni omituista, miksi nykyään ei puhuta ääneen siitä tosiasiasta, että 3-6-kuinen vauva oppii helpommin ja nopeammin nukkumaan yönsä kuin vuoden vanha taapero. Vielä 15 vuotta sitten kolmekuiset vauvat unikoulutettiin huudattamalla. Huudatus kestää pari yötä, joista ensimmäinen on se pahin. Voin kuvitella, miten vaikeaa on opettaa iso lapsi nukkumaan yöllä, jos lasta on yöllä ruokittu vuoden ikäiseksi saakka. Tosiasia on se, että jo parikuinen oppii pienellä ohjauksella nukkumaan yhdellä yösyötöllä ja kolmikuinen pärjää ilman ruokintaa 12 tuntia. Mulla on jo kouluikäinen lapsi enkä olisi aikoinani jaksanut millään, jos olisin valvoskellut yötä myöten monta kuukautta. Jos lapsi on terve, niin itku ei lasta tapa. Korvatulpat korviin ja kova tsemi päälle. Unohtakaa tassuttelut ja antakaa lapsen parkua. Jos uskallatte näin tehdä, olette viikon päästä onnellinen, levännyt perhe.

Olen yrittänyt elää vähän liiankin vauvantahtisesti, ja välttänyt henkeen ja vereen huudattamista. Mutta oikeassa olet, ei se ota jos ei annakaan, jos sitä kokeilee. Olen valmis kokeilemaan jo ihan kaikkea mahdollista, että lapsi oppisi nukkumaan heräilemättä vajaan tunnin välein, ja olemaan syömättä öisin.

Meillä siis samanlainen julli, nyt 1-vuotias poika. Pariin otteeseen 8 kk:n iästä (sit 10 kk, sit 12 kk) alkaen olen kokeillut kotiunikoulua/tassuttelua, mutta lapsi saa siitä lähinnä raivasit ja vain huutaa, huutaa sängyssään. Meillä onneksi mies samassa kaupungissa töissä ja pystyy välillä yöllä auttamaan jos olen ihan poikki (esim. nyt välillä alkuraskaudessa ja kun poika paljon sairastellut). Meillä myös ongelmia rauhoittua iltaisin. Poika ei ole koskaan huolinut tuttia/rätti/unilelua/äidin paitaa. Nukahtaa syliin, jos umpiväsynyt, muuten pitää pitää sängyssä kiinni. Oppi kävelemään 8 kk:n iässä ja on ollut siitä lähtien kova liikkumaan. Jos ei pidä kiinni, lähtee seikkailemaan. Nukkuu onneksi hyvin päivällä, esim partsilla saattaa vetää 2-3 h. Mä yritän silloin mahdollisuuksien mukaan nukkua. Imetyksen lopetin (tai lapsi lopetti) 4 kk:n iässä. Juo maitoa yön aikana ehkä 4 dl. Ollaan koitettu vähentää, mutta sitten vaan huutaa. Tietää vielä, että molemmilta saa. Nukkuu perhepedissä ja annetaan purkkinannia huoneenlämpöisenä, ettei tarvitse nousta sängystä En siis valitettavasti osaa auttaa. Lähetän tsempitykset ja voimia. Kirjoitan kyllä tälle palstalle, jos jotain keksin. Onko teillä muuten vakuutus? Mä katoin, että Mehiläisessä oli jossain vaiheessa joku unikoulujuttu? Korvaiskohan se?

Ei ole vakuutusta, eikä se käsittääkseni korvaisikaan, saa korjata jos olen väärässä.

Joo 4 dl menee meilläkin huoneenlämpöistä nannia, imetys loppui lapsen itsensä toimesta 4 kk sitten.

Kiitos tsempityksistä, sitä samaa sinnekin!

Nyt sain näistä vastauksista niin paljon voimia, että ensi yönä en anna maitoa lapselle, kävi mitä kävi, en anna periksi. Pakko se on yrittää. Ei se yösyöttöjen lopetus välttämättä heräilyä kokonaan lopeta, mutta ainakin osittain varmasti helpottaisi elämää.

yösyöttöjen lopettaminen vaikuta heräilyyn, joten mun mielestä sitä ei kannata ensisijaisesti tavoitella. Minulla on seitsemän lasta, osa lapsista on alkanut nukkua yönsä siinä vaiheessa kun yöllä ei ole enää annettu ruokaa, mutta osa ei. Oppii kyllä olemaan syömättä mutta heräilyihin ei ole vaikuttanut. Kuopuksen kohdalla kävi niin että yösyöttöjen lopetuksesta 1-vuotiaana vasta ALKOI se yöheräily. Tuosta on nyt aikaa 8 kk.



Valitettavasti en osaa ap:ta auttaa mutta halusin vain kommentoida tämän kun osa vastaajista näyttää olettavat että kun vaan yösyötöt lopetetaan niin lapsi alkaa nukkua.

ja kerro tilanteesi ja pyydä apua. Heillä on asiaan perehtynyttä väkeä.

Itse saimme juuri neuvolasta parhaan avun lapsemme unikouluun 9 kuukauden iässä. Itseasiassa neuvolan terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että lapsi tulee laittaa sairaalan unikouluun välittömästi. Oli konsultoinut jo valmiiksi lääkäriä ja tämä oli käskenyt kysyä vielä meidän mielipidettä asiaan. Lähete olisi kyllä välittömästi saatu.

Halusimme yrittää kotona. Minusta tuntui hirveältä ajatus laittaa lapsi vieraaseen ympäristöön vieraiden ihmisten hoteisiin ( vaikka luotankin heidän ammattitaitoonsa ). Ja toiseksi, niin kuin joku aiemmin mainitsi, olen myös kuullut usein kerrottavan, että vauvat nukkuvat hyvin sairaalassa, mutta ongelmat palaavat kotona.



Unikoulu ei missään nimessä ollut helppoa ja usein itkinkin väsymyksestä ja silkasta pahasta mielestä. Ei kai kukaan äiti voi tehdä sitä tunteettomasti ( huudattaa lastaan), mutta tiesin että se oli ainoa keino. 7 yötä lapsemme jaksoi "taistella" yömaitonsa puolesta. Joinakin öinä itki jopa 4 tuntia yhtäkyytiä. Kuten sanoin, välillä jouduin lähtemään etemmäksi itkemään ja mieheni otti vastuun. Se oli raastavaa, mutta olimme johdonmukaisia, emmekä antaneet palveluita. Ja se tehosi. Siihen loppuivat yösyötöt ja lapsikin alkoi nukkua pitempiä pätkiä. Vaikka hän oli kolmeen ikävuoteen asti herkkäuninen, ei hän unikoulun jälkeen enää vaatinut öisin syötävää. Eli se oli vain tapa, ei tarve.



Ilman johdonmukaisuutta on siis aivan turha edes yrittää...

että oletteko kokeilleet lopettaa yöruokailut niin, että laimennatte vähitellen sitä nannia vedellä niin että lopulta tarjotatte pelkkää vettä?



Näin meillä on parilta lapselta "huijattu" tuo yösyöttä pois. Lapsi ei ole sitten lopulta viitsinyt herätä vaatimaan sitä vesipulloa (jostahan ei mitään haittaa olisikaan) ja on alkanut nukkumaan yönsä paremmin.



t. 27

että oletteko kokeilleet lopettaa yöruokailut niin, että laimennatte vähitellen sitä nannia vedellä niin että lopulta tarjotatte pelkkää vettä? Näin meillä on parilta lapselta "huijattu" tuo yösyöttä pois. Lapsi ei ole sitten lopulta viitsinyt herätä vaatimaan sitä vesipulloa (jostahan ei mitään haittaa olisikaan) ja on alkanut nukkumaan yönsä paremmin. t. 27

Eipä ole tuota keksitty, kiitos, hyvä vinkki.

Että ei ne siihen syömisen lopettamiseen meilläkään ole loppuneet. Vielä 3-vuotiaskin herää yöllä ja kömpii viereen nukkumaan(ei tietysti vaivaa enää mua kun tulee itse viereen). Meillä kaksi isompaa ovat kuitenkin ruvenneet itsekseen nukkumaan öitänsä n.2-vuotiaana vähitellen. Ensin yhden yön viikossa, sitten vähän useamman ja lopulta suurin osa öistä nukutaan. Kolmas lapsista on alle 1v ja heräilee oikein ahkeraan tällä hetkellä.



Mun mielestä ne unikoulut olis meillä olleet ihan yhtä tyhjän kanssa. Pienillä tulee hampaita, on räkätauteja yms. koko ajan jotain vaivaa tai muuten vaan uusia taitoja oppivat ja se tekee heistä levottomia. Mun mielestä kannattaa antaa ajan kulua. Nuku päivällä kun vauva nukkuu! Jos sulla on mies niin jätä sille kotityöt! Meillä tehdään niin että viikonloppuisin kun mies on meillä kotosalla niin saan nukkua aamusta pidempään. Muista että tämä on tilapäistä. Ekan kanssa olin tosi ahdistunut ja itkin sitä neuvolassa. En tiennyt ketään kenen lapsi heräilisi tunnin välein pitkin yötä itkemään. Mietin mitä teen väärin. Nyt kolmannen kanssa tiedän. Tämä on vaan tätä ja taas jaksan tämän ajan ja se menee ohi. Meillä on tosin kaikki lapset allergisia enemmän tai vähemmän, silti uskon että huonounisuus on jotenkin lapsessa, jotkut allergisetkin nukkuvat kohtuullisen hyvin mutta meidän allergiset eivät...

Annat puuroa tai velliä iltapalaksi ennen nukkumaan menoa ja sit yöllä annat vain pelkkää vettä kuten se edellinen kirjoitti. Meillä kävi sama juttu, ei jaksanut herätä huutamaan vettä. Joskus jätetiin vedellä täytetty venttiilinokkamuki sänkyyn ja sai sit itse juoda.

Lisäksi meillä käytettiin unipussia sekä tein vauvahierontaaa iltaisin.

Tassuhoidettiin meilläkin joskus 9 kk ikäisenä.

Tsemppiä!

Oma esikoiseni oli myös huono nukkuja. Ensimmäinen unikoulu oli 6kk iässä, ja viimeinen 8kk. Kolme unikoulua siis ehti olla. Viimeinen hieman tehosi, mutta heräily 3-5krt yössä jatkui yhä. Lopulta päätimme pitää "huudatuksen". Jos vauva ei rauhoittunut tutille omaan sänkyyn, otimme hänet syliin ja laskimme takaisin itkun vaimennuttua tai joskus jopa kesken itkun, jotta saimme levähtää edes pariminuuttia. Tämä tuotti tulosta, ja laspi alkoi nukkua kokonaisia tai 1-2krt herättyjä öitä n.11kk:n iässä.



Myös tuttavani kokeili " huudatusta" 8kk:n ikäiselle, monta kertaa yössä heräävälle lapselleen. hän otti lapsen syliinsä huutamaan, jotta lapsi ei tuntisi oloaan turvattomaksi itkiessään. Lapsi itki tunteja, ja äiti ajatteli monta kertaa yön aikana luovuttavansa. Hän kuitenkin jaksoi sen yhden yön, ja seuraavana yönä lapsi ei herännyt KERTAAKAAN.



Mielestäni vanhemman tehtävä on turvata lapselleen riittävä yöuni, ja koska "lempeämmät keinot" joillekkin eivät tehoa, on vanhemman vastuu käyttää muitakin keinoja. Mielestäni huudatuskoulu on hyvä silloin, kun vanhempi jaksaa pitää huutavan lapsen lähellään juuri turvallisuuden tunteen takaamiseksi lapselle. Lapsi ymmärtää että öisin ei tule ruokaa, mutta ei koe oloaan hyljätyksi.

En usko, että 8-12 krt yössä herääminen johtuu parista yösyötöstä. Lapsi on jostain syystä muuten huono nukkumaan. Joillakin menee kauan unirytmin löytämiseen, muutama vuosikin. Ihmiset ovat erilaisia nukkujia jo pienenä, niin se vain taitaa olla. Ei se huudattaminen asiaa auta. Lapsi, jolla ei ole univaikeuksia, alkaa kyllä nukkua yönsä vaikka tissi olisi aina nenän edessä (tai maitopullo). Oma poikani ainakin lopetti yösyömiset joskus vajaa puolivuotiaana, ja itkin sitä, että iso lapseni ei enää tarvitse äitiä... :) Eikä rinnasta tarvinnut vierottaa, lopetti ensin itse päivätissit, sitten aamutissinkin ja lopulta 13 kk iässä iltatissinkin.



Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Koeta etsiä se tie, mikä on teille yksinkertaisin, eli takaa parhaat unet. Oli se sitten kainalossa nukkuminen tai mikä hyvänsä. Kyllä lapsi itse tekee sitten muutoksia asioihin, kun on siihen kypsä.



Niin, kannattanee vielä kerran tarkistuttaa, ettei ole korvatulehdusta varmasti. Ja jos meno ei aina ole ollut ihan noin villiä, niin esim. poskihampaat saattavat tehdä tuloaan muutaman kuukaudenkin ja vaivata joitakin lapsia kovasti.

*

Ollaan annettu pelkkää vettä välillä. Rauhoittuu - mutta vain herätäkseen huutamaan kahta kauheammin 15-20 minuutin kuluttua. Ehkä laimennus toimisi.

Joku kirjoitti, että ilman johdonmukaisuutta on turha yrittää. Niinhän se on. Jotenkin monen kuukauden univeloissa kun herää miljoonannen kerran kesken unien, on niin paljon helpompaa antaa se maitopullo ja jatkaa unia, kun alkaa huudattaa tuntitolkulla. Erittäin lyhytnäköistä, tiedän.

Mustä on tuntunut, että mun voimat ei tällä hetkellä riitä monen yön usean tunnin huudattamiseen. Jos saisi vaikka pohjille edes 5 tunnin yhtäjaksoisen pätkän.

Lapsesi on sairaana huutanut yöllä 5 h putkeen, sitä ennen ja sen jälkeen nukkunut 1,5 h. Olin seuraavana päivänä erittäin sekainen, itkuinen ja väsynyt. Että ihan pelottaa jos monta huutaa täyttä kurkkua yötä - peräkkäin. Että onko turvallinen hoitaja ollenkaan seuraavina päivinä.

että oletteko kokeilleet lopettaa yöruokailut niin, että laimennatte vähitellen sitä nannia vedellä niin että lopulta tarjotatte pelkkää vettä? Näin meillä on parilta lapselta "huijattu" tuo yösyöttä pois. Lapsi ei ole sitten lopulta viitsinyt herätä vaatimaan sitä vesipulloa (jostahan ei mitään haittaa olisikaan) ja on alkanut nukkumaan yönsä paremmin. t. 27

Eipä ole tuota keksitty, kiitos, hyvä vinkki.

En osaa varsinaiseen kysymykseen vastata, mutta kommentoin vaan tuota unikoulua, kun on meilläkin nyt ajankohtainen. Voi olla että ap:ta ei auta tämä yhtään, mutta kerron nyt miten meillä on tämä onnistunut. Saman ikäinen lapsi kuin ap:llä, ja olen ekan vuoden nukuttanut aina rinnalle ja yöt on nukuttu enimmäkseen perhepedissä. Tämän suhteen ei mitään erityistä ongelmaa ole ollut, mutta rupesin kuitenkin miettimään, mitenkäs saan nukkumisen onnistumaan, kun imetys loppuu. Jatkan vielä nyt imettämistä, mutta nukahtamisrutiineja olen alkanut muuttaa niin, että nukahtaminen onnistuisi mahd. itsenäisesti pinnasänkyyn.



Olin kauan sitten tassutteluista lukenut, mutta yksityiskohdat oli jo painuneet unholaan. Sovelsin kuitenkin sitä ideaa, että haluan lapselle omasta sängystä mukavan mielleyhtymän, ja sitä varten huuto pitää saada katkeamaan nopeasti. Seuraava juttu on siis ihan minun omaa keksintöä ja omasta kokemuksesta tavaksi muodostunut, ja voi olla että ei vastaa "virallisia suosituksia".

1) Jos poika seisoo laitaa vasten ja itkee, alan heti leikkiä kukkuuta ja jutella hänelle, kutittelen pinnojen välistä tai halaan ja pussailen ja heiluttelen häntä nostamatta kuitenkaan sängystä. Yleensä itku loppuu nopeasti ja vaihtuu vaikka nauruunkin, jolloin päästään taas eteenpäin.

2) Sitten pitäisi saada seisova lapsi vaakatasoon. Juuri se makuuasentoon asettaminen on meidänkin pojan mielestä tosi raivostuttavaa. Sen voi tehdä hyvänä päivänä enintään kerran, ennen kuin pinna palaa niin sanotusti, ja silloinkin sen täytyy tapahtua leikin lomassa, niin että kaappaan hänet halaukseen ja kutitellen ja omia kasvoja lähellä pitäen lasken hänet alas. Yleensä kuitenkin sen sijaan että laskisin pojan alas, annan hänen seistä tai istua tai mitä haluaakaan tehdä, mutta itse taputtelen ja silittelen patjaa, ja juttelen ai-ai, aa-aa, istupa alas, pää tyynyyn, ja kehun kovasti rauhallisella äänellä, jos poika painaa itse pään alas tai edes istuutuu. Usein tekeekin niin ihan mielellään, jos nukuttamisaika osuu siihen kun hän jo alkaa olla väsynyt, mutta ei yliväsynyt.

3) Kun poika on vaakatasossa ja jos hän ei heti rauhoitu, silittelen häntä. Olikos tassuttelussa idea että pidetään käsiä vaan lapsen päällä, vai saiko silitelläkin? Huomasin, että ärtyneenäkin poika rauhoittuu silittelyyn, jos silitän toisella kädellä päätä ja toisella tarpeeksi voimakkaasti ja nopeassa rytmissä selkää/mahaa/reittä, tai yhdellä kädellä pitkiä vetoja päälaelta poskea ja rintakehää pitkin mahan yli jalkoihin asti. En pidä häntä alhaalla, vaan saa nousta jos haluaa, jolloin palaan taas 1. tai 2. kohtaan riippuen siitä itkeekö hän. Hän hiljenee "kuuntelemaan" silitystä, ja sen jälkeen hidastan tempoa ja vähennän painetta rauhoittavaan sykkeentahtiseen sivelyyn.

4) Kun poika alkaa rauhoittua, hidastan sivelyä ja etenkin sitä uuden "vedon" aloittamista niin että voin lopulta jättää käden paikoilleen tai lopettaa kosketuksen kokonaan. Aluksi häntä rauhoitti se, että käsi jäi lepäämään esim. reiden päälle, josta nostin sen hänen nukahdettuaan pois, mutta nykyisin lopetan kun näyttää siltä, että poika alkaa rauhoittua ja pysyy sängyn pohjalla.

5) Sitten käyn viereiselle sängylle pitkälleni, ja kuulostelen vauvan ääntelyä. Annan hänen hetken itkeskellä jos häntä itkettää, kuuntelen jatkuuko itku parin nyyhkytyksen jälkeen ennen kuin puutun siihen. Yllättävän hyvin hän on jäänytkin sänkyyn rauhallisena, jos tuo alkurauhoittelu onnistuu. Jos hän jatkaa mönkimistä, vastaan välillä aa-aa, pää tyynyyn, tai tarvittaessa, jos rauhoittuminen näyttää vaikealta, menen hetkeksi takaisin silittelemään. Tai jos hän nousee ylös eikä laskeudu itsekseen takaisin alas, voin hetken päästä käydä taputtelemassa patjaa ja silittämässä hetken aikaa häntä, kunnes taas jätän nukahtamaan yksin. Jos hän ihan tosissaan alkaa itkeä, palaan kohtaan yksi. Yleensä joka kerran jälkeen hän on edellistä väsyneempi ja rauhoittuu nopeammin silittämiseen.

6) Näin pikkuhiljaa on päästy siihen, että vien lapsen sänkyyn, hän yleensä seisoo laitaa vasten, hali ja pusu, patjan taputtelu ja hän käy makuulle, ja hetken silittely, jonka jälkeen lähden pois huoneesta. Ja sinne jää nukkumaan, saattaa hetken ynistä ja hakea sopivaa paikkaa, mutta en mene rauhoittelemaan häntä jos hän ei ala itkeä, vaikka sieltä välillä kuuluisikin ÄITIII. Sängyssä on pari tuttua lelua, joilla hän saattaa viihdyttää itseään jos ei heti nukahda.



- Samaan aikaan mies on muutaman kerran yrittänyt nukuttaa tuota poikaa sillä metodilla, että laskee hänet päättäväisesti kerta toisensa jälkeen makuulleen, ja istuu itse sängyn vieressä. Eli mielestään osoittaa että itkemällä ei pääse välttämään yöunia, ja että mitään hätää ei ole kun isä on kuitenkin ihan vieressä ja juttelee välillä rauhoittavasti, ja näin lapsi oppii itse rauhoittumaan. Kuitenkin se on ihan joka kerta johtanut paniikkihuutoon tikahtumiseen asti, muutaman kerran se on päättynyt oksentamiseen jolloin tietysti on keskeytetty, ainoastaan parina kertana on onnistunut lopulta saamaan väsyneen pojan unten maille. Ja joka kerta päivä tai pari tuon jälkeen, poika alkaa itkeä jo valmiiksi kun huomaa että häntä ollaan viemässä sänkyyn. Nyt olen miehelle perustellut tämän minun "metodin", eli että itku pyritään lopettamaan vaikka hassuttelemalla, ei ärsytetä lasta pakottamalla makuulle, ja autetaan rauhoittumisessa alkuun silittelemällä, uni voittaa lopulta ja vähitellen myös vähennetään rauhoittumisapua, jolloin lapsi tosiaan oppii että sänky on mukava nukkumapaikka ja osaa rauhoittaa itsensä.

"Mun mielestä kannattaa antaa ajan kulua. Nuku päivällä kun vauva nukkuu! Jos sulla on mies niin jätä sille kotityöt! Meillä tehdään niin että viikonloppuisin kun mies on meillä kotosalla niin saan nukkua aamusta pidempään. Muista että tämä on tilapäistä. Ekan kanssa olin tosi ahdistunut ja itkin sitä neuvolassa. En tiennyt ketään kenen lapsi heräilisi tunnin välein pitkin yötä itkemään. Mietin mitä teen väärin. Nyt kolmannen kanssa tiedän. Tämä on vaan tätä ja taas jaksan tämän ajan ja se menee ohi."



Eiköhän se ole jokaiselle päivänselvä asia, ettei nämä ikuisuuksia kestä. Ja toiseksi tuo "nuku silloin kuin vauva nukkuu". Onnea oikeasti sille joka jaksaa ajatuksella, että kyllä minä sitten joskus saan nukkua. Tai jos kykenee saamaan unenpäästä kiinni vauvan nukkuessa. Aina asiat vain eivät ole näin mustavalkoisia. Minulle ei riittänyt 1 1/2 tuntia unta/yö. Menin aika pian ylikierroksille, enkä silloin saanut nukuttua vauvan päiväuniaikaankaan. Tosin niillä 20 minuutin unilla ei pitkään olisi lepäiltykään. Joka tapauksessa olin neljän kuukauden jälkeen niin sippi, että oma elimistökin alkoi kääntyä minua vastaan ( tuli hirveät ihottumat, kaatuilin rappusissa, unohdin läheisteni nimiä jne.). Hain todellakin apua ( olisi pitänyt jo aiemmin hakea), enkä suostunut enää kuuntelemaan juttuja tyyliin: "kyllä se ajan kanssa helpottaa tai et vain ole tarpeeksi väsynyt jos et saa nukuttua..."



Kuuntele siis itseäsi; jos tuntuu että jaksat näillä eväillä niin mikä ettei. Mutta jos on pienikään vaara siitä että uuvut, niin äkkiä kokeilemaan näitä täältä saatuja vinkkejä!

En usko, että 8-12 krt yössä herääminen johtuu parista yösyötöstä. Lapsi on jostain syystä muuten huono nukkumaan. Joillakin menee kauan unirytmin löytämiseen, muutama vuosikin. Ihmiset ovat erilaisia nukkujia jo pienenä, niin se vain taitaa olla. Ei se huudattaminen asiaa auta. Lapsi, jolla ei ole univaikeuksia, alkaa kyllä nukkua yönsä vaikka tissi olisi aina nenän edessä (tai maitopullo). Oma poikani ainakin lopetti yösyömiset joskus vajaa puolivuotiaana, ja itkin sitä, että iso lapseni ei enää tarvitse äitiä... :) Eikä rinnasta tarvinnut vierottaa, lopetti ensin itse päivätissit, sitten aamutissinkin ja lopulta 13 kk iässä iltatissinkin. Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtiin. Koeta etsiä se tie, mikä on teille yksinkertaisin, eli takaa parhaat unet. Oli se sitten kainalossa nukkuminen tai mikä hyvänsä. Kyllä lapsi itse tekee sitten muutoksia asioihin, kun on siihen kypsä. Niin, kannattanee vielä kerran tarkistuttaa, ettei ole korvatulehdusta varmasti. Ja jos meno ei aina ole ollut ihan noin villiä, niin esim. poskihampaat saattavat tehdä tuloaan muutaman kuukaudenkin ja vaivata joitakin lapsia kovasti.

Lapsi on heräillyt ihan koko ajan paljon, alusta asti, ehkä alle 5 yötä on heräillyt alle 8 kertaa itkemään.

Taidanpa tilata ajan allergialääkärille vielä kerran, jospa aiemmin eivät ole huomanneet.

Sen kyllä olen todennut myös, että lapsi on huono nukkumaan, kyse ei ole pelkästään yösyötöistä. Mutta katson mitä tapahtuu jos tuota aiemmin kerrottua vedenantamisvinkkiä kokeilisin myös.

Menen syksyllä töihin ja mies jää hoitovapaalle. Työni on fyysistä ja rankkaa, pakko yrittää kaikkensa lapsen unen parantamiseksi ennen sitä.

"Mun mielestä kannattaa antaa ajan kulua. Nuku päivällä kun vauva nukkuu! Jos sulla on mies niin jätä sille kotityöt! Meillä tehdään niin että viikonloppuisin kun mies on meillä kotosalla niin saan nukkua aamusta pidempään. Muista että tämä on tilapäistä. Ekan kanssa olin tosi ahdistunut ja itkin sitä neuvolassa. En tiennyt ketään kenen lapsi heräilisi tunnin välein pitkin yötä itkemään. Mietin mitä teen väärin. Nyt kolmannen kanssa tiedän. Tämä on vaan tätä ja taas jaksan tämän ajan ja se menee ohi." Eiköhän se ole jokaiselle päivänselvä asia, ettei nämä ikuisuuksia kestä. Ja toiseksi tuo "nuku silloin kuin vauva nukkuu". Onnea oikeasti sille joka jaksaa ajatuksella, että kyllä minä sitten joskus saan nukkua. Tai jos kykenee saamaan unenpäästä kiinni vauvan nukkuessa. Aina asiat vain eivät ole näin mustavalkoisia. Minulle ei riittänyt 1 1/2 tuntia unta/yö. Menin aika pian ylikierroksille, enkä silloin saanut nukuttua vauvan päiväuniaikaankaan. Tosin niillä 20 minuutin unilla ei pitkään olisi lepäiltykään. Joka tapauksessa olin neljän kuukauden jälkeen niin sippi, että oma elimistökin alkoi kääntyä minua vastaan ( tuli hirveät ihottumat, kaatuilin rappusissa, unohdin läheisteni nimiä jne.). Hain todellakin apua ( olisi pitänyt jo aiemmin hakea), enkä suostunut enää kuuntelemaan juttuja tyyliin: "kyllä se ajan kanssa helpottaa tai et vain ole tarpeeksi väsynyt jos et saa nukuttua..." Kuuntele siis itseäsi; jos tuntuu että jaksat näillä eväillä niin mikä ettei. Mutta jos on pienikään vaara siitä että uuvut, niin äkkiä kokeilemaan näitä täältä saatuja vinkkejä!

Joo minun elimistöni ja pääni on alkanut antaa myös noita hälytysmerkkejään, johtuen unen puutteesta. Lapsi on erittäin vilkas ja ehtiväinen, vähän jo huolestuttaa miten pärjään tässä kondiksessa hänen kanssaan. Olen tosiaan jo aika loppu. Siksipä onkin nyt ihan pakko koittaa viimeisillä voimillaan saada keksittyä tapa jolla lapsi alkaisi nukkua paremmin.