Kysymys teinien vanhemmille

Ero teini-ikäisellä ja uhmaikäisellä on siinä, että se teini-ikäinen voi hyvin olla sinua isompi ja vahvempi. Yritäs kieltää tekemästä sitä ja tätä kun jätkä sanoo "ois hauska nähdä kun yrität."

Eli kodin ilmapiiri kamala. Mistä vaan osallistumisesta seurauksena raivarit. Kotiintulo ajat venyvät, saa olla sydän syrjällään. Tyttöjen kohdalla saa pelätä raiskauksia. Stressi ja huoli nuoresta väsyttää suunnattomasti ja pinna kireällä. Aina mielessä kun teini liikenteessä, ettei vaan ole juomassa tms.Yöllä saa lähteä hakemaan mistä lie, kun päättänyt ettei kotiin tule jne. Vastataan puhelimeen miten sattuu.



Meillä oli tämmöistä vaikka teini ei edes juopotellut.

kuten muidenkin kanssa.

Teinillä elämään vaikuttaa paljon muukin kuin koti. Kaverit ja ympäröivä maailma vaikuttavat mielipiteisiin, vanhempien mielipiteet voidaan jopa tyrmätä täysin.

Arki voi ikävimmillään olla jatkuvaa kinaamista ja haistattelua ja ovien pauketta. Parhaimmillaan taas kivoja juttuhetkiä ja omakin maailmankuva avartuu.



Nuori saattaa kapinoida kaikkea entistä vastaan ja painua omille teilleen estelyistä huolimatta.



Mutta ei sen pakko ole rankkaa olla, voihan olla että asiat menee ihan toisin.

Vanhemmat jopa kasvaa teiniensä mukana ja lapsella ei ole hirveätä tarvetta kapinoida ihan kaikkea vastaan.

Avoimet , kannustavat ja jämptit rajat yleensä toimivat. Luottamus jos pelaa puolin ja toisin, teini-ikä voi olla mukavaakin.

jos teinisi ei edes juopottele, niin miksi olet noin pelokas? Useimpia teinityttöjä EI raiskata. Useimmat pojat ja miehet eivät ole raiskaajia, ihan tiedoksi vaan. Tietysti kaikki vaarat pelottavat vanhempia, mutta onko tuollainen etukäteen krampissa pelkäämisessä mitään järkeä?

siis välillä en voi käsittää, miten rumasti omat lapseni voivat minulle puhua. Siis ei ne edes kiroile kotona, saati että haistattelis mulle, ei mitään sellaista. Mutta lähes jokapäiväistä äksyilyä, tiuskimista, "sä et tajuu mitään" -juttuja. Tavaroiden kovakouraista käsittelyä. Argh, ylitöistä kun tulee kotiin, niin kotona on hiljaista ja kaaos. Tiskit, vaatteet, roskat levällään jne. Sit ne riitelee keskenään ja seuraavassa hetkessä liittoutuu mua vastaan. Jokaviikonloppuista kinaamista kotiintuloajasta, saako ottaa vähän vai ei ollenkaan jne. Raha kelpais joka hetki, mutta kun pyytää johonkin apua "syvä hiljaisuus". Epämääräisiä puheluita ja yhtäkkisiä uloslähtöjä perjantaina keskiyön jälkeen.

Ja samat lapset saavat jatkuvasti kavereiltani kehuja hyvästä käytöksestä ja iloisuudestaan;-)

Siis välillä kaikki on ihan hyvin, ollaan iloisia ja jutellaan, ja joskus kun tulee kotiin ja sanoo moi, saattaa vastaukseksi tulla ihan äksyilyä, ei meilläkään haistatella, mutta kyllä välillä saa kuulla olevansa ihan tyhmä, ettei ymmärrä mistään mitään, eikä edes osaa laittaa hyvää ruokaa eikä ostaa kaupasta hyvää ruokaa, ja joskus kun vaikka sanoo, että onpas kaunis ilma, niin sekin saattaa teiniä ärsyttää..

Sori pitkä lause :)

Ehkä olen huolehtinut liikaa. Itseasiassa en ole enää huolissani. Meidän teini on jo aikuinen. Toinen 17v mutta poika. Olen ollut ehdottomasti enemmän huolissani tytöstä.



Olemme asuneet helsingissä. En olisi varmasti ollut niin huolissani jossain pienemmässä paikassa.



Minusta tunteeni olleet aika ymmärettäviä. Mites itse suhtaudutte helsingissä asuvat esim. steissillä yöllä liikkumisesta? Minä henkilökohtaisesti olen ollut eniten mamujen tekemistä seksuaalirikoksista huolissani. Ja heitä paljon keskustassa.

Raiskata ihan kotonakin. Ei tarvi steissille asti lähteä.

Eli kodin ilmapiiri kamala. Mistä vaan osallistumisesta seurauksena raivarit. Kotiintulo ajat venyvät, saa olla sydän syrjällään. Tyttöjen kohdalla saa pelätä raiskauksia. Stressi ja huoli nuoresta väsyttää suunnattomasti ja pinna kireällä. Aina mielessä kun teini liikenteessä, ettei vaan ole juomassa tms.Yöllä saa lähteä hakemaan mistä lie, kun päättänyt ettei kotiin tule jne. Vastataan puhelimeen miten sattuu.

Meillä oli tämmöistä vaikka teini ei edes juopotellut.

Mutta kai tiesit että pojankin voi raiskata. Jos et niin mieti hetki.. käytä mielikuvitustasi.

183cm. Mutta kuitenkin, en ole siitä huolissani yhtään. Itse naisena olen joutunut ahdisteltavaksi lukemattomia kertoja.

Mutta olen kuullut, että myös pojat juovat itsensä tiedottomaan tilaan jolloin ovat puolustus kyvyttömiä.. Mitenköhän se pituus auttaa silloin ? :O

saa olla enemmän huolissaan, kuin pienestä lapsesta tai koululaisesta (ala). Meillä ihana poika, omasta mielestämme poika on sosiaalinen, taitava harrastuksessaan, tykkää käydä koulu, mutta siellä ei menesty kovin hyvin vaan keskinkertaisesti.



Yllätys oli suuri, kun saimme vahingossa tietää hänen harkinneen tosissaan itsemurhaa> aikuistuminen aiheuttaa kuulemma hänelle liikaa paineita.



Hän on ollut aina äidin kiltti poika, joka ei ole vastustellut sääntöihin tai ohjeisiin.

Joten vielä ei kokemusta pahasta murkkuiästä, kolme on sinne vielä kasvamassa.

Ihanaa kun lapsi tekee itse ruokaa, siivoaa jälkensä, järjestää sosiaalisen elämänsä, hoitaa koulunsa jne hommat mitkä ennen pitivät äidin kiireisenä! Kannati kyllä olla käytettävissä niin kauan että lapsi itse haluaa itsenäistyä, nyt sujuu kaikki hyvin.



Tietty äiti on tyhmä eikä tajua mitään mutta mä olisin kyllä huolestunut jos kuustoistavuotias edelleen jumaloisi äitiä! pakko sitä välimatkaa on saada jollain keinolla vaikkei se aina äidin korvaan kivalta kuulostakaan.

Meillä on tällä hetkellä vaihtelevaa, välillä rankkaa ja välillä leppoisaa - elämä on kuin vuoristorata.



Teini ei aina itsekään tiedä miksi meuhkaa, välillä häntä huvittaa oma käyttäytymisensä. Joskus on niin raivoisa että parempi on olla hiljaa ja antaa kohtauksen mennä ohi.



Välillä suuttuu siitä kun kommentoi ja sitten toisinaan suuttuu siitä kun ei kommentoi - nämä tilanteet ovat uskomattomia. Lapsi huutaa älä puutu mun elämään ja toisessa lauseessa sanoo sä et yhtään välitä.



Meillä on haistateltu, kiroiltu, huudettu ja sitten ollaan katuvaisia ja pyytää anteeksi.



Toivon että tuo teinitauti menee pian ohi. En olisi uskonut jos minulle olisi joku sanonut viisi vuotta sitten minkälaista meillä on tänään.



Tyttö on aina käyttäytynyt mallikelpoisesti vieraille ja kouluyhteisössä ja niin tekee edelleen, äidilleen ja siskolleen mesoo. Eli me rakkaimmat ja läheisimmät olemme tulilinjalla.

Vanhin on jo 22, seuraava 19, sitten on 16- ja 13-vuotiaat, tavallisia teinejä ja nuoria. Hoitavat koulunsa hyvin, eivät juopottele, noudattavat kotiintuloaikoja, eivät äksyile kotona ylenpalttisesti, kuuntelevat neuvoja, jos niitä kysyvät. Ei ole kenestäkään tarvinnut vielä mitään ylimääräistä huolta kantaa.

Nämä av-hullut eivät vain tule toimeen itsensä eikä lastensa kanssa, oli lapset sitten minkä ikäsiä hyvänsä.

Ikävuodet 1-8

Tenien kanssa elo on tuohan aikaan verrattuna ollut ainakin tähän asti ihan helppoa.

t. tenien 16 ja 13 v äiti

missä iässä olette kokeneet nämä teiniongelmat hankalimmiksi? Toki tiedän, että se on hyvin yksilöllistä ja vaihtelee paljon, mutta kaipaan vähän osviittaa siitä, onko odotettavissa vielä paljon pahempaa... Nyt esikoiseni on nimittäin hiukan alle 13v ja tunteiden ailahtelua ja "teiniangstia" on esiintynyt 11-vuotiaasta alkaen. Kauankohan joudun tätä vielä kestämään?? Lapsi on tyttö ja voimakasluonteinen, ei varmasti vielä ihan pahimmassa teini-iässä, uhma on kuitenkin vielä "kohtuullista", mutta selvää kapinointia sääntöjä ja kotitöitä vastaa joka tapauksessa. Nimittelyä, haukkumista, kiroiluakin, mutta oikeastaan vain äidille ja sisaruksille. Ja onneksi kausiluonteisesti. Mitähän mahtaa ollakaan vielä odotettavissa?

Meillä on jääty kiinni tupakasta ja yhdestä kerrasta kaljan maistelusta. Ollut osallisena murtautumiseen siten että mennyt tilaan sisälle johon murtauduttu. Koulusta pinnaamista. Koulu ei kiinnosta -> huonoja numeroita. Ovien paiskomista ja riitelyä asioista jonka seurauksena kodin kireä ilmapiiri. Vastaan sanomista eli tulkuttamista. Enään ei voi vain sanoa kuten pienemmille että nyt lähdetään esim mökille vaan siitä tulee hirveä haloo että minä en lähde. Rahaa palais enemmän kuin tienaa. Yleensäkin aina välillä on sellainen tunne että voi en jaksa taas tätä kireää ilmapiiriä tai jollekin "huutamista" jostakin asiasta.



Koska lapset ovat kasvamassa pikkuhiljaa aikuisiksi eli he ottavat etäisyyttä vanhempiin he kokeilevat monia asioita ja mielestäni tätä tilannetta voi osittain verrataa siiheen että taloudessa asuu esim 4 aikuista ja kaikki menot ja mielihalut pitäisi yrittää sovittaa yhteen. Se on paljon helpompaa kahden aikuisen ja pienten lasten taloudessa kuin tilanteessa jossa on useampi aikuinen joilla on on oma mielipide mitä haluaa.



Ja miellä siis kilttejä lapsia. Vaikeaa kuvitellakaan mitä se on kun todella vaikeuksia perheessä.



Mutta on ollut tilanteita että kun on kuullut jostain ikävästä asiasta muualta että mä en jaksa kun taas täytyy kotona riidella ja antaa rangaistusta ja sen seurauksena on mykkäkoulua tai kireää ilmapiiriä.