Lue keskustelun säännöt.
2-v tytöllä karmeatt puheet
03.04.2010 |
Kaksivuotias tyttöni kammottaa minua välillä hirveillä ja tosi pahansuovilla puheillaan ja jopa teoillaan. Ihan tahallaan satuttaa pikkuveljeä tai minua tai miestäni ja nauraa ilkeästi päälle. Puheetkin on tosiaan karseaa tavaraa ajoittain, ihan outoja juttuja tyyliin minä haluan rikkoa laseja että tulee lasinsirpaleita ja sitten minä satutan jalan niihin ja minä haluan satuttaa jalat niihin tms, ihan pimeitä stooreja.
Tuntuu vaan niin oudolta enkä tiedä miten suhtautua. Muutenkin tuntuu että kun pikkukakkonen tuli, niin olen jotenkin ihan etääntynyt esikoisesta eikä tilanne ole korjaantunut siihen mitä se ennen oli. Onko kellään mitään samansuuntaisia tuntemuksia ja kokemuksia? Välillä tuntuu että pelkään koko tyttöä.
Kommentit (16)
Jaa-a, en ole lässyttäjätyyppiä mutta en kyllä tuommoisia juttele. En tiedä. Kirjoistakin hän haluaa monesti lukea uudestaan ja uudestaan jotkut kohdat, joissa ilkeillään toisille. Tuntuu omituiselta. Rajoja yritetään kyllä pitää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on kanssa vaikea kuvitella, että 2-vuotias olisi pahansuopa. Uhmalta ja mustasukkaisuudelta tuo kuulostaa.
Mitä ihmeen kirjoja te luette 2-vuotiaalle, jos niissä ilkeillään toisille ihmisille?
...vuodelta 1945. Monni on erittäin ilkeä ollut siihen aikaan! :)
...miksi kirjoitin 2-vuotias kun onhan se jo härregyyd lähempänä kolmea. Mutta jorinaa tytöltä tulee kyllä ihan solkenaan joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kyllä kun oma 2-vuotiaani kiusasi pikkuveljeä; kaatoi vauvan kopan. pissasi tahallaan lattialle housujen läpi, vaikka oli jo kuiva! Keksi kaikenlaista kiusaa.. Niihin juttuihin ei vaan saisi lähteä mukaan. Mutta ei tuokaan vaihe loputtomiin kestä!
mutta tuli ihan mieleen Nancy :s
anteeksi jos pelottelen, se ei ole tarkotus...
Mutta luin jonkun aikaa sitten sen kirjan ekan kerran ja jotenkin tuo vaan toi kirjan heti mieleen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa suuttuessaan kyllä lyödä minua tai tönäistä toista lasta esim. pihalla, mutta tuollainen johdonmukainen mietintä mitä tehdä satuttaakseen itseään (ja vielä ymmärtäen, että se satuttaisi henkisesti vanhempia?) ei mielestäni ole normaalia tämänikäiselle lapselle :(
Ja varmaan kannattaa nyt miettiä mitä kirjoja, piirrettyjä jne toistaiseksi luette/katsotte, ettei tule lisää agressiivisia malleja.
Toki poikamme puhuu ihan pitkiä lauseita ja tarinoita, mutta ei siis ole agressiivisia puheita tai sellaista ilkeilyä, vaan silloin vain huitaisee (eikä tätäkään tapahdu mitenkään päivittäin) ja saattaa sanoa "en tykkää susta" (tarkoittaen yleensä varmaankin ettei tykkää siitä mitä hänelle on sanottu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3 lasta ja ei kyllä kukaan ikinä puhuisi tommoisia.....
rajua tuon ikäiselle ja mullekin tuli Nancy mieleen. Tosin pikkusisaren tulo varmasti on laukaisuut lapsessa rajua mustasukkaisuutta?! Minäkin alkaisin miettiä tarkkaan mitä lukisin tai mitä antaisin katsoa telkkarista. Yrittäisin ohjata pois tuollaisesta, tosin taitaa olla vaikeammin tehty kuin sanottu... Tsemmppiä ap, yritä antaa lapselle myös paljon kahden keskeistä aikaa, toivottavasti tämä on jokin kausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nancystä.
Luulisin muutaman kirjoittajan viitanneen tähän Nancyn tarinaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nancy_Spungen
tuli tuosta mieleen naapurissa asuva 'erityistä tukea tarvitseva' lapsi.
Hän silminnähden nauttii nähdessään jonkun toisen satuttavan itsensä ja myös puhuu samantyyppisiä asioita kuin kuin ap:n lapsi. Hän myös lyö, puree ja potkii perheenjäseniään .. ja toisinaan myös tuttuja lapsia.
Tämä lapsi saa monenlaista terapiaa ja tukea.
Iän myötä ja terapian tukemana hän on jonkin verran rauhoittunut, mutta käyttäytyy edelleen aggressiivisesti ja impulsiivisesti.
Jos ap olet oikeasti huolissasi lapsestasi, niin hae apua ..vaikka neuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomionhakuisuutta vaan. Meillä 2v2kk ja kyllä osaa puhua ja päätellä jo asioita.
Helposti kääntyy puheet suussa, kun esim sanotaan, että varo ettei lasi mene rikki, tulee sirpaleita ja niihin voi satuttaa itsensä.Uhma hetkellä helposti voisi sanoa mitä ap mainitsi.
Ei niihin kannata sen enempää kiinnittää huomiota. Muista vaan ap antaa esikoisellekkin omaa aikaa äidin kanssa kaksin (se erittäin tärkeää)ja kehua hyvästä käytösestä. :)
Unohda Nancy.
Mielestäni ihan normaalia 2-3v käytöstä. Älä kiinnitä puheisiin huomiota, menee nopeammin ohi. Se on vain vaihe ja yksi keino saada äidin huomio.
Kuten jo mainittukkin, anna esikoiselle tarpeeksi kahdenkeskeistä aikaa, leikkien ja lukien niin välit lämpiää taas.
100 varmasti.
Toistaa kaiken mitä kuulee. Mutta kyllä varmasti 2-vuotiaalla on uhmaa ja jos vasta saanut pikkusisaruksen niin uhmaa sitäkin enemmän.
Ole aikuinen ja aseta rajat. 2v on toisaalta vielä vauva!