***KOTILOT HUHTIKUUSSA***

Tosin ei niin iloisena kumminkaan. Täällä nimittäin vähän huolestunut olo, kun tuo tiputteluvuoto on lisääntymään päin. Näinköhän saammekaan tätä lasta syliin asti. :( Huomenna teen testin ja katsotaan mitä se näyttää. Jos viiva edelleen haalea, niin keskenmeno varmaankin uhkana. Jos viiva tummentunut, niin enpä taida siltikään olla helpottunut, kun tuota tiputtelua kumminkin on, nyt jo 6. päivä menossa eli siitä asti kun plussasin. Pitänee pääsiäisen jälkeen ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysyä vähän neuvoa mitä tehdä. Kohdunulkoistakin kun rupesin miettimään, kun siihen kuulemma voi kuulua tiputteluvuotoa.



Mutta jos kesken menee, niin tietysti paras on, että se tässä vaiheessa jo menisi, eikä vasta myöhemmin. Minulla vain ei ole koskaan aiemmin ollut keskenmenoa, joten vähän hirvittää ajatuskin siitä. Vaikka ei kai se näillä viikoilla niin vaikea kai ole...muuta kuin henkisesti tietysti.



No yritän nyt kumminkin vielä olla täysin heittämättä hanskoja tiskiin, kun kerran kunnon vuoto ei ole alkanut.



Koralli + Pööpöti rv 4+1

Aamun testi oli käytännöllisesti katsoen nega, ja yöllä alkoi jo vuotaa kirkasta verta. :( Ei jaksanu sinnitellä tämä pieni tämän pitempään. Toivottavasti pääsen pian taas tälle puolelle. Parempaa onnea teille muille!

Harmi että kävi noin :(

Jos jotain positiivista halutaan ajatella niin keskenmenon jälkeen hormoonit on koholla eli tärppää tavallista helpommin uudestaan. Toivottavasti pääset ensi kuussa jo takaisin tänne!



Magdaliina rv 12+2

Onko teillä muilla millaisia ajatuksia siitä, miten saatte ajan riittämään kaikille lapsille? Miten ehditte antaa läheisyyttä, läsnäoloa ja huomiota? Mulla on välillä ihan kurkkuakurusitavan ahdistava olo, kun tajuan että tosissaan tämä meidän lapsikaksikko saa pian seurakseen pienen vauvan joka oikeasti laittaa arjen "hieman" sekaisin :/ Pelottaa, mietityttää.. entä jos vauva on itkuinen ja valvottaa koko perhettä? Entä jos oma jaksaminen loppuu kesken kaiken?

Olen toisessakin raskaudessa näitä asioita miettinyt, mutta silloin tietysti suurin pelkoni oli että miten jaksan PIENEN ikäeron kanssa.. ja suoraan sanottuna se oli kamalaa se 1v4kk ikäero!! Vaikkakin onneksi sekin helpotti jossain vaiheessa ja nyt on ihanaa kun ovat niin lähekkäin syntyneitä!! :)



Olemme menossa siihen 4D ultraan vielä, koska haluamme vielä nähdä pienikaisen ja jos saisimme sitten videollekin jota voisi lapsille esittää. Täytyy hyödyntää tekniikka vaikka se kallis lysti onkin. Mutta viimeiseksi tämä meille jää.



Mun Hb oli viime neuvolassa laskenut hurjasti ja rautaa olenkin nyt syönyt. Massu kasvaa ja vauva liikkuu. Kevättä odotellessa.. tällaisin miettein



P & masuvauva rv 28+1

Voi Koralli! Suuret pahoittelut ja voimia! Laitan sormet ja varpaat pystyyn, että olet taas pian täällä odotuspuolella.



Paelle: Mulla on myös käynyt ajoittain mielessä tuo ajan riittäminen kolmelle lapselle. Esikoinen aloittaa koulun ja tarvitsee vielä ekstrahuomiota uuteen tilanteeseen. Tuleva 5-vuotias on ollut pitkään kuopuksena ja saattaa reagoida sen roolin menetykseen. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tuleva pienikään ei nuku päivisin kuin pieniä pätkiä kuten sisaruksensa. Kuitenkin olen luottavaisin mielin. Jos ne muutkin selviää, niin miksei mekin.



Olen alkanut tuntea jo päivittäin pikkuisen liikkeitä ja on ne vaan niin ihania :)



Aurinkoa odotellessa!



kinuski 15+4

Keskiviikkona ois neuvola, että sitä odotellessa. Itse en kyllä tunne mitään liikkeisiin verrattavaa vielä, tosin kakkosestakin taisin tuntea vasta joskus 18 tienoilla.



Olen kärsinyt tästä flunssasta ja nyt menossa toinen antibioottikuuri. Pistää toiseen kylkeen (mahd. murtunetita kylkiluita johtuen pitkään jatkuneesta yskästä). tosin yskä alkaa hellittää, jospa se tästä.



Olen menossa sokerirasitukseen parin viikon päästä, ois pitänyt jo käydä, mutta aamupahoinvointi on jarruttanut tilannetta. Mulla ekassa ollut diabetes ja siksi ois pitänyt jo käydä. Tokassa juoksin niissä rasituksissa ja mitään ei kuitenkaan koskaan ollut.



Aurinkoisia päiviä kaikille



äipätys 15+4

Korallille halaus. Toivottavasti saamme sinut pian takaisin tänne!!!! Kun helpottaa, niin nenä kohti uutta.



Ihanalta kuulostaa Kinuskin vaavin liikkeet. Niitä odottelen itse kovasti!!!



Äipätykselle jemppistä rasitukseen. Alatko jo olla yskästäsi terve?!?! Mulla jatkuu nyt kolmatta viikkoa tämä flunssa. Huomenna pitää mennä lääkäriin ja jos tää olis välkky nainen olisi reippaasti sairauslomalla, jotta saa taudin levättyä pois. Töissä vaan on nyt just niin hektistä...



Mun on nyt "noyrryttävä" ja siirryttävä äitiyshousuihin. Ei auta muu. Farkuista ei voi enää pistää nappia kiinni. Tai voi, mut sit ei voi istua. Tää maha on pullahtanu ihan yhtäkkiä. Ei muuten, mut kun mulla ei ole enää kuosissaan olevia äitiyshousuja olemassa. Pitäis raahautua kaupoille, mutta kun ei viitsis. Ei sit millään. Ehkä nettikaupat pelastaa mut. Sit on vaan se sovitus ja palautus. Monet housut kun on ihmeellisen kapeita. Mulle ei TODELLA sovi pillihousut...



Voikaa hyvin,



minnis 12+3

Korallille pahoittelut ja voimia:(



Oliko Paelle kun mietiskeli ajan riittämistä. Olen itse pähkinyt ihan samaa, välillä tuntenut ihan piston sydämessä tehdäänkö ihan väärin esikoista kohtaan kun vauva syntyy juuri pari kuukautta ennen koulun alkua. Vaikka toisaalta esikoinen vauvaa jo pitkään "pyydellyt". Kuopus ei vieläkään sulata vauvan tuloa ollenkaan, taitaa ottaa koville "isoksi kasvaminen", eskari alkaa syksyllä ja kohta ei ole enää kotonakaan se pienin.

Sukulainen tuossa juuri muistutteli kuinka kauheeta vauva-aika on, mutta onkohan aika kullannu muistot kun en muista sen niin kauheeta olleen, edes silloin kun oli vauva ja vuoden ikäinen. Ehkä se on ihmisestä kiinni. Ehkä tämä auttaa ajattelemaan, että kyllä pärjätään nytkin.



Minni, mullekkaan ei todellakaan sovi pillihousut ja tuntuu, että suurin osa äitiyfarkuistakin on nykyisen muodin mukaisesti juuri noita. Tosi vaikea ollut löytää sopivia housuja, varsinkin nyt kun vatsa on jo tosi iso. Ulkoiluhousuja olen etsinyt koko raskausajan, mutta ei löydy. Olen ratkaissut ongelman pistämällä toppiksiin henkselit, mutta nyt kevääksi pitäisi saada jotkut ohuemmat kun ei ole napillisia.



Mulla oli sokerirasituksessa yksi arvo raja-arvo, nyt sitten pitää ruoka-valiota noudattaa ja neuvolassa seuraillaan.

Alkaa tuntumaan, että mulla on KAIKKI raskauden vaivat mitä voi olla! Siis ihan uskomatonta. Supistukset, issiakset, suonenvedot, kaiken mitä voi keksiä.



Mukavaa päivää kaikille!



Mammatus 29+6

Korallille pahoittelut!



Mulla kans se raskausdiabetes ja kävin jo ajois rasituksessa, kun oli tarkotus mennä vuoden kuluttua synnytyksestä ja olin jo ajan varannut, joten tulikin sit pari kärpästä yhdellä iskulla ;)



Tääl kans tuntuu, et maha on jo paisunut, mut on vissiin turvotusta, ilmaa tuntuu olevan mahassa ja niin kipeenäkin maha välillä.. en muista nuista pojista olleen.

Mammahousut jo käytössä, kun on vaan mukavat ja niitä kun kahet vie on tuon kuopuksen raskausajalta, kun tuo siis vasta vuoden, niin on tuossa vie ollut kaapis. Uudet tarvis kyl hommata, on hiukan sen näköset, et on jo käytössä ollut ;)



Mulla on nyt tullut semmonen olo, et miten ihmeessä jaksan kolmen lapsen kaa.. et pärjäänköhän sittenkään.. Oon niin puhki vieläkin, kun nuo lapset herättelee ja koittelee mun hermoja.. No eiköhän asiat jotenkin lutviudu ja tarvii vaan pyytää apua, kun tuntuu siltä! Kuopuksen syntymän jälkeen en kauheesti kyselly, yritin vaan jaksaa ja yritän edelleen :/ On meinaan hirvee väsy tän raskauden ja herättelyn myötä :( Mutta kait tää tastä iloks muuttuu, kun pääsee ultraan ja tää heikko olo helpottais!



Emmuli rv 9+3

Kotona olen sairauslomalla. Kyllä mä alan olla jo ihan kypsä tähän sairastamiseen. Keho huutaa jo liikuntaa. Ärsyttää ihan vietävästi.



Mutta kuulkaas naiset...meillä oli alku vuodesta suunnitteilla etelänloma matka alkukesään. Olenk mä ihan pöllö, jos lähden bulgariaan sunnu beachille?!?! Viikkoja olis kasassa silloin 20. Onko kellään mitään kokemuksia. Mun pitäis ottaa A-hepatiittirokotus, suosittelivat sitä neuvolasta, kun kyselin. Ootteko matkustellu raskaana ollessa? Mä olen kyllä lentänyt suomessa kuopusta odottassani. Ihanalta tuntuis lähteä, mutta pikkusen mua arveluttaa.



minnis 12+6 (pääsiäinen on sekoittanut mun viikon päivät...nyt on tosiaan jo keskiviikko ja huomenna JEEE 13 täynnä!!!)

Minnis: Mä olen niin tarkka kaikesta raskausaikana, että me ollaan valkattu hepatiittivapaita maita, jonne lähdetään JOS lähdetään. Toisaalta kun Suomessakaan en oikein uskalla syödä ravintoloiden salaattipöydistä mitään niin en tiedä kannattaako mun lähteä ulkomaille ollenkaan kun en varmaan uskaltais syödä mitään...



Ja tuohon lapsille riittävyysasiaan kommentoin sen verran, että mulla oli tuo tunne silloin kun toista tehtiin (tytöillä ikäeroa 2v4kk), mutta nyt kun ovat vauvan syntyessä jo 10v ja 7v niin uskon, että ennemminkin mulla on paremmin aikaa lapsille vauvan synnyttyä. Tuntuu, että työ on imenyt kaikki mehut viime vuosina ja toki tytötkin viihtyvät suurimman osan kotona olo ajasta kavereidensa kanssa ulkona. Odotan niin, että saan keskittyä vain omaan kotiin ja perheeseen!



Magdaliina rv 12+5

Tervehdys rouvat!



Mä täällä ehdin luuhata, kun olen kotona makailemassaa. Nyt tuntuu siltä, että kyllä se lääkäri vaan tiesi, kun käski mun olla koko viikon kotona ja lapset hoidossa. Mun unirytmikin alkaa palautua normaaliin. Se tuntuu niin hyvältä. En enää ole lopen väsynyt seitsemän aikaan, enkä herää aamuyöllä ylös. Mahtava fiilis. Flunssakin vähän helpottaa. Nyt mä haluun terveeksi ja LIIKKUMAAN!!!



Ihana ystäväni pelasti mut äitiysvaateostoksilta. Hän kantoi mulle 2 kassia hyviä housuja ja paitoja. Osa on vielä aika isoja, mutta mikäli vanhan kaavan mukaan mennään, mun vatsasta tulee valtava muuhun kokoon nähden...ei siis tartte raahautua masentumaan pillifarkkujen pariin :-)!



Jokos neptunus on tositoimissa?!?! Olikos muita viimeisillään?



Hyviä vointeja toivotellen



minnis ja tiuhti 13+1 (jokos kohta sais tuntea ensimmäiset muksahdukset...)

Hei kaikki! Ihanaa lueskella teidän raskausjuttuja, kun oma nyytti tuhisee tuossa vieressä tyytyväisenä. Korallille pahoittelut, jos tätä vielä luet. Onnea uuteen yritykseen!



Lupailin kertoa synnytyksestäni, ja kirjoitinkin yksi päivä pitkästi -ja koko juttu katosi bittiavaruuteen. Plääh! Koitan nyt uudestaan!



Synnytys käynnistyi lopulta, kun viisi yötä olin herännyt supisteluun ja saanut aina pettyä. Nyt asiasta ei ollut epäilystä; verinen limatulppa ilmestyi kolmen maissa, neljältä alkoi lapsivesi valua. Ihmeen rauhallinen olo kuitenkin! Herätin mieheni viideltä, ja hän alkoi heti hössöttämään, itse toppuuttelin mutta soitin kuitenkin Kättärille. Neuvoivat tulemaan tunnin sisällä, kun on jo kolmannesta kyse.



Kävin kotona kylvyssä ja riemuitsin, kohta meillä on se kaivattu kolmas!



Puoli seitsemältä Kättärillä, suoraan synnytyssaliin. Sain ilokaasua tueksi. Vakuuttelin että kyllä tämä sen pahimman terän kivulta vie... kunnes huusin tuskasta, puolentoista tunnin kärvistelyn jälkeen. Arvatkaas mitä? Kätilö olikin unohtanut laittaa kaasun päälle :). Pelkkää maskia siinä olin hengitellyt. Nauratti, vaikka samalla kyyneleet valuivat jo poskilla. Pyysin epiduraalin, peläten pitkää synnytystä kun arvasin että iso vauva tulee.



Epiduraali saapui yhdeksältä. Vähän boostia piti laittaa kun meinasi jäädä toispuoleiseksi -mutta sitten rauha laskeutui. Ihanaa. Mies kävi nopeasti kahvilla kun minä huilasin.



Kymmeneltä paikat auki ja käsky ponnistaa tosi kovasti, sillä vauvan sydänäänikäyrässä oli paljon vaihtelua (?). Ponnistinkin, puoli-istuvassa asennossa ja jalat telineillä, mitä en ikinä olisi toivonut. Aikaisemmat synnytin jakkaralla, mutta kätilöpä ei suostunutkaan tähän. Halusi olla auttamassa parhaalla mahdollisella tavalla.



No, sehän sujui. Pari ponnistusta ja sitten kätilö jo toppuutteli vain hengittämään -ja pian parku täytti huoneen, 10.15. Vastoin kaikkia ennustuksia vauva oli kuin olikin yli nelikiloinen (4200/53) ja saivat taas lääkärit ja kätilöt pitkän nenän.



En revennyt lainkaan, enkä kerennyt muutenkaan väsyä liikaa. Olin ihan hämmästynyt kuinka helposti kaikki sujui! Kyllä se taitaa olla niin että kerta kerralta helpponee -mies sanoikin että seuraava on jo ihan pikameininkiä. Kehtasikin. Olen itse sitä mieltä että tämä poikamme on viimeinen.



ALku oli vauvan kanssa itkuista ja hieman sekavaa. En oikein muistanut enää miten kaikki kuului mennä... mutta nyt sujuu oikein mainiosti. Pieni kasvaa kohisten ja maito virtaa, paitoja vaihdetaan monesti päivässä! Kestovaipat ovat jo käytössä ja hyvin sekin sujuu.



Tsemppiä kaikille, ja ihanaa kevätaurikoenergiaa! Olimme eilen ensimmäisellä kärryajelulla tuliterillä vaunuilla, tuntui aivan majesteettisen hienolta ja rinta pullistui ylpeydestä -minä, kolmen lapsen äiti tässä menen!



Terkuin



Berenike ja "Keke"

Itse olen metsästänyt synnytyskertomuksia sen minkä vain löydän, sillä alkaa toden teolla jo hieman mietityttämään milloin lähtö tulee. Vielä ei oireita mihinkään suuntaan.



Berenikellä on jo nyt ihanat ajat, kun saa jo nauttia vauvelista. Onnea! Tuo ilokaasumoka kuulosti kyllä aika hurjalta, kun olen itse kaavaillut sitä ainoaksi lievitykseksi omalle kohdalleni. Kamala, jos hengittelisi vain lumetta. :)



Anoppi alkanut ahdistella (oma äitini kuollut jo vuosia sitten) ja tänään mm. kehotti ostamaan kertiksiä jo varalle. Siis mitä peeveliä, kun juuri olen sanonut ommelleeni kestoja. Olen papattanut miehelle, että mulle alkaa riittää tuo anopin hössötys, että pysykööt siellä kotonaan ja ilmoitetaan vasta, kun vauva on maailmassa. Minä en halua ketään sukulaista tänne meille lastenvahdiksi ja itseäni ahdistamaan. Varmaan tulee sellaisten lastenvaate/lelukassien kanssa jo ensivisiitille, että ärsyttää. Meillä on jo kaikkea entuudestaan, kun en ole mitään hävittänyt. Hyvässä lykyssä kaikki on ohi muutamassa tunnissa, joten miksi ottaa sukulaisia yövieraiksi ja riesaksi moneksi päiväksi.



Tässä saattaa mennä vielä vaikka se parikin viikkoa, joten täytyisi vain keksiä mielekästä tekemistä. En yhtään tykkää siitä, että meillä majailee joku sukulainen, kun haluan keskittyä vauvan imetykseen ja hoitoon enkä jakaa koko ajan kommentteja alituiseen kysymyksiä tekevälle anopille. Kiehuu, kiehuu tämä täti..

rv 39+4

Aivan ihanan kuuloista Berenike! Itse niin odotan jo aikaa kun vauva syntynyt, kirjoituksesi saa vielä odottamaan enemmän:) Suht nopeasti vauva syntyi ja hienoa ettei tullut repeämiä tms. Tuo kuulostaa lohduttavalta, että kerta kerralta helpottuu:) Ilkeeltä kuulostaa tuo ilokaasumoka! Onnea teille kovasti ja nauti!!



Neptunus, pystyisikö anopille sanomaan suoraan että haluat päästä ensin "arkeen" ilman vieraita, loukkaantumisen uhallakin? Ei ole kivaa ottaa vieraita vielä hoidettavaksi pakolla kun pienokaisen kanssa kotiin pääsee:(



Aurinkoista päivää odotellen

Mammatus 30+3

Mulla oli neuvola torstaina ja kaikki oli hyvin. Aika vähissä tuntuu nämä kolmannen odotuksen neuvolakäynnit olevan. Seuraava aika on vasta kesäkuussa. Nytkin olin hädintuskin 15 minuuttia huoneessa. No onneksi asiat on tuttuja. Pienen sydänäänet on kyllä aina se kohokohta neuvolakäynnissä.



Onko teillä ollut päänsärkyä raskauksissa? Mulla särkee hyvin harvoin päätä ja tällä viikolla yhtenä päivänä ilta meni ihan harakoille, kun makasin vaan sohvalla kivuissani. Aamulla oli jo ollu sellainen ihmeellinen heitätysolo ja sitten iltapäivällä yltyi päänsäryksi. Seuraavana päivänä oli ohi.



Mä olen ollut kohta jo viikon oksentamatta. Ja pystyn jo juomaan teetä ja syömään kalaa ja kanaa, jotka ei oo uponnu yhtään. Eiköhän tää ala tästä helpottaa :)



Minni: Me oltiin Teneriffalla, kun odotin kakkostani. Viikkoja oli jo matkalle lähtiessä 28, joten pyysin lääkäriltä lentoluvan. Kaikki meni upeasti. Rokotuksia ei tarvinnu ottaa.



Bereniken vauvantuoksuinen kertomus kuulostaa ihanalta. Ilokaasujupakka jopa huvittavalta. Itsellä ei ole kaasuista eikä muistakaan lievityksistä kokemusta, kun kuulun niihin synnyttäjiin, jotka kiidätetään saliin ponnistamaan suoraan, kun sairaalaan päästään. Saas nähdä pääseekö mies kätilöksi tällä kertaa :)



Neptunus: Mä en myöskään haluais ketään hössöttäjiä meidän vauva-arjen alkuun. Voihan anopille kertoa myös sen tosiasian, että suositushan on, että vauva olisi ensimmäiset viikot oman perheen kesken ihan kaikkien pöpöjenkin takia.



Mukavaa viikonloppua!



kinuski 16+2

Berenike onnea! Aivan ihana lukea synnytyksestä ja vauva-ajasta, oih! :)



Mullakin jo kaksnumeroiset rv:t, ihanaa ja nyt kait ei oo enää alkio vaan sikiö :) Mutta vielä varovaisin mielin pari viikkoa, kun ultra, jota odotan jo niin etten meinaa housuissa pysyä!



Kiva, et Kinuskilla olo helpottaa jo! Ja mulla ainakin tuota päänsärkyä.. ei nyt enää kuin satunnaisesti, mut sillon kun plussasin ja ehkä ennenkin särki noin viikon verran joka päivä ja kunnolla, ei kiva :(



Mulla kans huonoa oloa ja heikotusta. Oon syöny 1,5-2 tunnin välein ja se helpottanut, onneksi! Ja siltä osin ei oo tehnyt mieli hyviä, joka hyvä, kun mulla se rd.

Väsy ois vaan, mut ei oikein oo kerenny päivisin nukkuun ja yöt on vähän huonoja tuon 1 v kuopuksen kaa. Ja nyt vielä esikko kipee, et saas nähdä miten täs tautien keskel nukutaan.. tää äiti silmät ristis loppuviikosta :/



Emmuli rv 10+1

Kuulostipa varsin hyvältä Berniken tarina, ilokaasu sekoilusta huolimatta. Mukavaa kuulla, että helpottaa kerta kerralta. Jospa mun seuraava synnytys menisi loppuun asti paremmin kuin aiemmat. Ja ihanaa vauvan tuhinaa sinne! Rinta rottingille vaan!!!!



Mulla on pari päivää ollut lähes normaali olo!!! Ihan mahtava fiilis. Olen voimani tunnoissa saanut aikaiseksi vaikka mitä. Selkäni sain lauantaina vähän kiepäksi...mutta se on lihassärkyä ja vertyy kyllä siitä. Pieni nuha vielä vaivaa, mutta se voi tosin johtua siitä, että siitepölykausi on alkanut.



Vatsaa ei enää toinna piilotella. Saas nähdä, mitä asiakkaat töissä sanoo...työkaverit nyt melkein kaikki tietävätkin.



Mä en kyllä myöskän sulattais omaa anoppia, enkä edes omaa äitiäni heti synnytyksen jälkeen kotiini. toivottavasti tilanne neptunuksella ratkeaa. jemppistä!!!



Aurinkoista viikkoa toivoen



minnis 13+3

Oij, ihana Bereniken synnytyskertomus! Meilläkin jo niin kovasti odotetaan ihanaa vauvaa!!



Tosin olen kyllä ajatellut nauttia raskauden joka vaiheestakin ihan täysillä. Niin kauan olen tästä haaveillut ja tiedän, että tulen tätä aikaa haikeudella muistelemaan tämä kun on varmasti meidän viimeinen odotus.



Huomenna pitäis lähteä työreissuun ja johtuneeko sitten äitiyshormooneista kun jotenkin on jo valmiiksi kova ikävä lapsia. Olen lohduttautunut, että onneksi mulla on sentään yksi lapsukainen (massussa) mukana :)



Vointi on hyvä ja alkaa olla aika lähteä mammavaateostoksille. Jotkut täällä parjasivat pillimammiksia, mutta minä taas olen aivan onnessani niistä! Isompia tyttösiäni odottaessa kun ei kovin häävejä mammavaatevalikoimia täällä keskisessä Suomessa ollut niin nyt olen varma, ettei minun ylläni tulla haalareita näkemään ;)



Ihanan keväistä odotusta!



Magdaliina rv 13+4

Tuttuja täältä jo löytyykin! Maanantaina plussasin ja laskureiden mukaan viikkoja nyt tasan 5 mut myöhäisen oviksen takia on luultavasti vasta viikkoja tasan 4 eli hurrjan vähän. Vapun jälkeen varaan ajan varhaisultraan. Toivottavasti sinne asti päästään! Vähän esittelyä vielä eli esikoinen syntynyt 10/04 ja toinen 10/08. Minä 23, mies 35. Läntisellä uudellamaalla asutaan ja talon rakennus alkaa viikonpäästä. Ens keväänä toivottavasti päästään muuttamaan. Eipä tässä muuta. Vatsaa jomottelee ja selkä sattuu. Koko ajan nälkä ja vessassa saa juosta, hirvee närästys varsinkin kun menee nukkumaan, ihanaa:)



äitykkäinen rv 4