Lue keskustelun säännöt.
Mä olen tavattoman onnellinen että lapseni on terve
02.04.2010 |
tosin en uskalla sitä ääneen sanoa koska sairaitten lasten äidit pahoittavat mielensä.
Mutta kun sain vaikeuksien kautta ainoan lapseni (ei tule enää muita) iloitsen että sain terveen lapsen.
Lähisuvussani on pari sairasta ja olen nähnyt miten rankkaa sellainen on.
Kommentit (36)
aikuiset uimataidottomat cp vammaisia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan loogista ajatella, että täysin terve oppii uimaan 10-vuotiaana. Samoin 20-vuotiaana tai 30-vuotiaana jne.
uimataidottomia? Tämä ketjujan on vallan kummallinen.
Ei se siihen uimataitoon liittynyt :)
No, se vain kuulosti jotenkin niin erikoiselle: "Ihanaa, että minulla on terve lapsi. Hän oppi uimaan 10 vuotiaana."
Mikä on normaalia ja loogista? Mikä on tilastollinen keskiarvo: ei se, että ihminen oppii uimaan 10/20/30-vuotiaana. Silti se on ihan luvallista...! Iloitkaamme kaikista, jotka ovat uimataidon saavuttaneet kuin myös niistä, jotka eivät osaa uida/ eivät ui, vaikka osaavat/ eivät halua oppia, vaikka oppisivatkin uimaan/ pyörälläajajista/ apupyörillä ajajista jne! Meitä mahtuu monenlaisia tähän maailmaan
On ihan loogista ajatella, että täysin terve oppii uimaan 10-vuotiaana. Samoin 20-vuotiaana tai 30-vuotiaana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin, ettei av:lla kannata paljon iloita...
Sori, ensin toin mukaan sairaan lapseni ja sitten vielä kyselin lisää iloitsemisen aihetta ja menit siitä uimataidosta kirjoittamaan, joka poiki ihan hillittömän keskusteluketjun :D
Ensi kerralla kannattanee iloita hiljaa mielessään!
T:2
Kun en muistanut, mitkä kaverini lapsen vammaisuus-diagnooseista hänelle aiheuttavat tiettyjä asioita. Antakaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä ihan vinha perä. Ei kannata niin hirveästi sitä omaa onneaan suureen ääneen hehkuttaa
a)silloin sillä on taipumus äkkiä hävitä
b)ihan turhaa jonkun toisen mieltä pahoittaa
kyllä se onnellisuus näkyy pröystäilemättäkin.
sairas lapsi, mutta melko paljon sairastanut nyt ensimmäisen elinvuotensa. Jos joku mulle sanoo, että on onnellinen, että hänellä on terve lapsi, ymmärrän sen niin, että hän todella tajuaa arvostaa terveyttä eikä pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ja siten ymmärtää myös, että sairaudet ovat rankkoja usein vanhemmillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei terveys ole mikään pysyvä olotila. Tänään terve huomenna kroonisesti sairas, eikä tämä ole mitään pahanilman lintuilua, vaan ihan inhimillistä ajattelua. Ollaan onnellisia, että tänään on kaikki hyvin, huomisesta ei kukaan tiedä.
sitäpaitsi kyllä ihminen voi elää täyttä ja onnellista elämää sairaanakin.
Miltä kuulostaisi: "Mä olen niin onnellinen, että en ole lihava/ köyhä/ ruma!" tai "Mä olen niin onnellinen, että mun mies ei ole psyykkisesti sairas/ tee yli 20-tuntista työviikkoa ja silti rahaa on kuin roskaa." Mitä tällaisiin voi vastata? Good for you?
Tällaiset lauseet ilman taustaselvitystä kuulostavat oudoille ja omahyväisille.
Mutta... onnea kaikille ja onnea onnesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan typerää keskustella edes aiheesta, oletko tyytyväinen kun olet terve tai kun lapsesi ovat.
Se on vaan niin pienestä kiinni, kun meistä kukaan ei ole enää terve. Eikä edes elossa.
Parempi on herätä jokaiseen päivään niin, että ihan ekaksi kiittää siitä että on elossa.
Eikä tarvitse olla uskovainen, kiittääkseen.
Miltä kuulostaisi: "Mä olen niin onnellinen, että en ole lihava/ köyhä/ ruma!" tai "Mä olen niin onnellinen, että mun mies ei ole psyykkisesti sairas/ tee yli 20-tuntista työviikkoa ja silti rahaa on kuin roskaa." Mitä tällaisiin voi vastata? Good for you?
Tällaiset lauseet ilman taustaselvitystä kuulostavat oudoille ja omahyväisille.
Mutta... onnea kaikille ja onnea onnesta!
Minä kuulen useinkin lauseen: "Onneksi meidän lapsi ei ole allerginen." Minä kyllä olen kokenut sen myötätunnon osoituksena enkä omahyväisenä. Tottakai minäkin toivoisin, ettei oma lapseni olisi allerginen ja olen toisen puolesta iloinen, ettei hänenkin tarvitse kohdata samoja vaikeuksia.
En tiedä voiko tätä verrata vakaviin sairauksiin, kokeeko tilanteen niissä sitten eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nauraa pyrskinyt itsekseni täällä. Puurot ja vellit meni jossain kohdin sekaisin ja keskustelusta tuli tahattomasti koominen! Mutta onnea ap:lle terveestä lapsesta!
ja niihin sopeutuminen vaatii eri asioita lapselta ja vanhemmilta.
Itsekin olin kiitollinen kun esikoinen oli terve, mutta kun kuopus ei ollutkaan, huomasin, ettei se niin kamalaa m i n u l l e ole - olennaista onkin kärsiikö lapsi itse, onko hänellä kipuja tms.
Ei kukaan ole sinun lapsellasi olettanut olevan minkäänlaista vammaa.