Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa 7-vuotias polkemaan ilman apupyöriä?
02.04.2010 |
Nyt eskarilainen, juuri 7v täyttänyt ei viime kesänäkään oppinut ajamaan ilman appareita. Apupyörät oli jo nostettu aika ylös kun ajattelimme että se auttaisi. Mutta tulos oli että polki ihan täysin toisen apupyörän varassa, siis aivan vinossa. On toki koitettu myös ilman niitä apupyöriä mut ei onnistunut ollenkaan.
Nyt olisi jo kyllä viimeistään syytä oppia jollain konstilla, onko vinkkejä?
Kommentit (18)
mies viritti vanhasta lätkämailasta työntöaisan eli sahasi lavan pois ja keppi työnnettiin satulan alle tiukasti kiinni. sitten mies vaan juoksi lapsen vierellä ja piti pystyssä ja kun lapsi sai kunnolla vauhtia päästi huomaamatta irti. lapsi ajoi sitten "vahingossa" yksin ja yleensä kaatui siinä vaiheessa kun huomasi ajavansa yksin...
yleensä pyörällä ajamaan oppimisessa on kyse siitä ettei usko pysyvänsä pystyssä eikä siksi uskalla ajaa. kun lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja huomaa että "mähän ajoin jo viis metrii yksin" rohkeus kasvaa. liikkeellelähtö on kaikista vaikeinta mutta kun saa alkuvauhdin niin sitten ajaminen on jo helpompaa.
meidän pojat oppivat oikeastaan parissa päivässä ajamaan, liikkeellelähtemistä piti harjoitella vähän pidempään mutta alle viikossa sekin alkoi sujumaan. kannattaa mennä vaikka läheisen koulun pihalle tms. tyhjään avaraan paikkaan jossa on varaa reilusti kiemurrellakin ilman törmäyksen vaaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laspselle ostetaan potkupyörä ja annetaan harjoitella sillä muutama viikkoo niin osaa ajaa ilman apupyöriä kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan. Jos ei halua siihen sijoittaa rahaa niin sitten tavallisesta pyörästä polkimet ja apupyörät pois niin tule potkupyörä ja eikun tasapainoa potkimaan.
Vaikka pyöräiltiin paljon, niin tasapaino ei ollut tarpeeksi hyvä ennen tuota.
Meillä ihan paras keino oli potkutella pyörällä loivaa alamäkeä alaspäin. Lapsi siis istuu satulan päällä, jalat maassa, kädet ohjaustangossa. Nostaa välillä jalkoja ja pistää taas alas tueksi hetken päästä ja ponnii vauhtia.
Voit myös työntää lastasi, niin että hän istuu satulalla, jalat vähän ilmassa, työnnät vauhtia ja lapsi ottaa kohtapuolin jaloilla maahan. Tätä voi myöhemmin kokeilla myös jalat polkimilla. Loiva alamäki on paras harjoituspaikka, ihan loiva! :)
Tsemppiä, kyllä se siitä! Koita olla stressaamatta vaikka ulkopuolisten paineet olisi kovat. Jokainen oppii omia aikojaan asiat!
tunnin ikkunan alla APUPYÖRÄT TAKAISIN ja kun ei laitettu lähti ajelemaan kavereiden perään -ilman apupyöriä.
siellä sai kiemurrella ilman että oli ojassa. Alkuun minä annoin vauhtia ja pidin satulasta kiinni. Hyvässä vauhdissa sitten irroittelin otetta kehuin hurjasti kuinka hienosti poika ajoi (tuon muutaman metrin jonka ehti ajaa ennen kuin huomasi ajavansa yksin ja iski jalat maahan)
Ajoi siis aivan pienellä pyörällä alkuun. Kehuista rohkaistuneena alkoi uskaltautua ajamaan vaikka huomasi etten enää pidä kiinni. Nopeasti oppi sen jälkeen.
Jos poikasi ehti oppia viime vuonna vinon ajoasennon, pitäkää vielä apupyöriä hetki (ja aivan alhaalla että oppii uudelleen suorassa ajamisen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apupyörät laitettiinkin syksyllä takaisin ihan alas jotta oppisi ajamaan taas suorassa.
Tosiaan vaikutti siltä ettei se tasapainoa silloin viime syksynä ainakaan ollut - isommilta sisaruksilta on otettu apparit pois ( n 4-vuotiaina) siinä vaiheessa kun ovat tosiaan ajelleet suurimman osan ajasta apparit ilmassa. Mutta tämä tapaus ei tosiaan ajanut yhtään niin et molemmat apupyörät olisivat olleet ilmassa. Ihan vinossa könötti sen toisen apupyörän varassa.
Ja ehkei me nyt kuitenkaan enää tässä vaiheessa osteta potkupyörää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi oppi viime kesän loppupuolella vasta ajamaan ilman apupyöriä, juuri eskarin kynnyksellä.
Jos apupyörät oli korkealla tai eripari-korkeudella, ajoi vinossa ja oppi vinon ajotyylin. Oli pakko laittaa ne maahan takaisin.
Ensin pitää oppia tekniikka, se pyöräily itsessään. Sitten saada jostain rohkeutta, että vauhdin kautta se pyörä pysyy pystyssä, oikeasti, ja jos kaatuu, niin sitten nouset pystyyn ja jatkat.
Meillä tilannetta auttoi ihan Biltemasta ostettu pikkulasten pyöriin asennettava metallinen työntöaisa.
Se, ja apurattaat samoille tasoille ylös, ja sitten vaan opeteltiin. Pidin pyörää pystyssä ja lapsi polki. Kun vauhtia oli tarpeeksi, löysäsin kättä kahvasta ja juoksin rinnalla ja kehuin jokaista metriä minkä meni ilman minun pitämistä.
Olen itse ajanut moottoripyörällä, joten osasin sanoa että kaatuu, jos ei ole vauhtia, ja kun on vauhtia, pysyy pystyssä. Sitten kun on tarpeeksi taitava, osaa pitää pyörän psytyssä vaikkei ole vaihtia, mutta ....
Sitten se vaan kloksahti...
Jatkan vielä..
kun lapsi jännitti ja pelkäsi kaatumista, hän ajoi pyörällä ihan tikkujäykkänä. Eihän se silloin pystyssä pysy, pitää olla tavallaan rento ja mukailla pyörän selässä..
Ja lapsi oppi sitten, miten ohjaustangosta pystyi "ohjaamaan" sivuttaissuunassa, että kun pyörä kallistui, osasi oikaista. Mutta se edellytti, että laskin apparit takaisin alas, ja aloitettiin sen tekniikan opettelu uudelleen ja sen myötä rohkeuden hakeminen.. ja sitten vasta se tasapainottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen oppi tasapainon potkulaudan kanssa. Pari viikkoa kun potkuttlei, oppi pyöräilyn ihan tosta noin vain.
Ja oikeasti oli ollut ihan onneton silloin paria viikkoa aikaisemmin. Ei pysynyt yhtään pystyssä ja kiljui, jos pyörä vähän kallistui... En jaksanut pyöräilynopetusta, joten pistin pyörän jäähylle ja lykkäsin vahingossa meille tulleen potkulaudan kulkuvälineeksi.
Viime kesänä/syksynä yritettiin myös tuota potkulautailua sen tasapainojutunkin vuoksi muttei sekään onnistunut. Mutta äsken huomasin et lähti viipottamaan potkulaudalla kun kaverikin sellaisella meni tuossa pihassa.
Meidän esikoinen oppi tasapainon potkulaudan kanssa. Pari viikkoa kun potkuttlei, oppi pyöräilyn ihan tosta noin vain. Ja oikeasti oli ollut ihan onneton silloin paria viikkoa aikaisemmin. Ei pysynyt yhtään pystyssä ja kiljui, jos pyörä vähän kallistui... En jaksanut pyöräilynopetusta, joten pistin pyörän jäähylle ja lykkäsin vahingossa meille tulleen potkulaudan kulkuvälineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kesänä/syksynä yritettiin myös tuota potkulautailua sen tasapainojutunkin vuoksi muttei sekään onnistunut. Mutta äsken huomasin et lähti viipottamaan potkulaudalla kun kaverikin sellaisella meni tuossa pihassa.
Meidän esikoinen oppi tasapainon potkulaudan kanssa. Pari viikkoa kun potkuttlei, oppi pyöräilyn ihan tosta noin vain. Ja oikeasti oli ollut ihan onneton silloin paria viikkoa aikaisemmin. Ei pysynyt yhtään pystyssä ja kiljui, jos pyörä vähän kallistui... En jaksanut pyöräilynopetusta, joten pistin pyörän jäähylle ja lykkäsin vahingossa meille tulleen potkulaudan kulkuvälineeksi.
Mainitsenpa vielä, että esikoisemme oli n. 6½ v kun oppi pyöräileen.
Monella tuo potkulautailu auttaa tasapainon oppimisessa. Sitten pyörällä on myös hyvä alkuun potkutella (sitä varten ei tarvitse irrottaa edes polkimia), kunhan pyörä vain sopivan pieni että jalat ylttää maahan.
Kun lapsi on saanut tarpeeksi harjoitella tasapainoa, niin aikanaan onnistuu se pyöräilykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi täytti juuri 7 eikä osaa kunnolla ajaa edes appareilla. Nojaa toiselle sivulle ja jos sen puoleinen apupyörä osuu kuoppaan niin kaatuu.
Potkupyöräkin oli (nyt on jo liian pieni) eikä hiffannut tasapainoa silläkään.
Pelkään ettei ikinä opi.
Lapsi täytti juuri 7 eikä osaa kunnolla ajaa edes appareilla. Nojaa toiselle sivulle ja jos sen puoleinen apupyörä osuu kuoppaan niin kaatuu. Potkupyöräkin oli (nyt on jo liian pieni) eikä hiffannut tasapainoa silläkään. Pelkään ettei ikinä opi.
Ja anna aikaa opettelemiselle. Kun oppii hallitsemaan itse pyörän, sitten voi alkaa nostella apupyöriä ylöspäin ja asettaa sen työntöaisan jolla saa pidettyä ja autettua pysymään pystyssä kun apparit on ilmassa... mutta tuo vasta loppukesällä. Nyt laskette ne apupyörät maahan takarenkaan tasolle ja annatte rauhan oppetella pelkkää pyörän hallintaa.
Eikä se lapsi ikinä opikaan, jos otat tuon asenteen, ettei opi.
Lapselle tukevahko takki päälle ja sitten nyrkillä riuska ote selästä. Sitten menoksi vierellä juosten. Pari kolme kymmenen minuutin sessiota riittää.
Ja ihan rauhassa on saanut harjoitella (jo 7-vuotta).
Ongelma ei ole asenteessani vaan jossain ihan muualla.
Luuletko että 7-vuotias HALUAA pyöräillä koko eksän apupyörillä? Hän on mieluummin pyöräilemättä ollenkaan kuin näyttäytyy kavereille appareilla.
eli lapsella yltää kunnolla jalka maahan istuttaessa satulalla. Liian isolla pyörällä harjoittelu turhauttaa, sillä se vaatii tasapainolta enemmän. Sitten vaan apparit pois ja kunnon vauhti + vanhempi juoksemassa perässä pitäen kiinni pyörän satulasta tms. Alussa vauhdin tulisi tosiaan olla suht nopea, sillä hitaalla vauhdilla tulee taas tasapaino-ongelmia. Ja nyt olisi tosiaan hyvä aika harjoitella, kun on vielä reilusti vaatetta päällä, joten kaatuminen ei satu niin paljon.
Ja kunnon porkkana eli lahjus, kun taito on opittu!