Ärsyttää äidit, jotka kutsuvat tyttäriään neideksi
On tosi ärsyttävää, kun tyttöjen äidit puhuvat, että meidän neiti sitä ja meidän neiti tätä. Lapsesta saa heti sellaisen kuvan, että se on oikea nirppanokka prinsessa.
Kommentit (98)
on neiti ja mun äiti kutsuu mua neidiksi. Tai kutsuu rouvaksin, mut korjaan aina, et neiti, koska en ole naimisissa. Ja kutsun tuttavien poikalapsia joskus herroiksi. Eikös ennen vanhaan "hienompia" lapsia kutsuttu pikkuneideiksi ja pikkuherroiksi? Mun mielestä kaikissa lapsissa on vaan joskus havaitavaissa pikkuaikuisuutta ja neiti tai herra sopii kuvaamaan lasta ja tilannetta. Jos joku ymmärtää mitä yritän selittää...
Meillä kans puhutaan neidistä, ja kyllä, pikkuisen hän on välillä nirppanokka :D Se sallittaneen, kysymys on kuitenkin 3-vee tytöstä, joten täytyy vasta opetella näitä asioita.
Jos hän vaikka haluaa itse laittautua hienoksi (mekko, tukka kiinni jne) saatan esim. sanoa, et näytätpä sinä hienolta neidiltä. Tuttaville puhuttaessa käytän välillä myös sanaa "meidän neiti".
Tässä on kyseessä vaan tapa erotella asioita! Joku rasavilli, kiukutteleva kakara ei voi mielestäni sillä hetkellä olla neiti! Eli lapsi ymmärtää erilaisten roolien erot!!! Eli että neidit osaa käyttäytyä ja olla mukavia, ja ihmisillä voi olla monenlaisia rooleja tilanteen mukaan!
Ja samoin käytän muuten tuttavien lapsista pikkuherra sanaa!! Vetäkää vaan siitäkin herneet nenään ja menettäkää yöunet! :D
Toivottavasti meidän neiti ei saa traumoja siitä, että kutsun häntä neidiksi tai pikkuneidiksi! Ja varmaan jos olisi poika, kutsuisin häntä pikkuherraksi tai herraksi.
En ole ikinä ajatellut, että tämä viittaisi hienosteluun tai nirppanokkaisuuteen. Onpa nyt vain käyttämäni hemmottelunimi toiselle.
ja reippaita ja harrastivat urheilua, ihan lätkää. Työkaveri kauhisteli teinejä, jotka olivat tuollaisia valuvia ja löntystäviä ja puhumattomia. No, nyt hänellä on kaksi teiniä, jotka eivät enää harrasta mitään, toinen on toistuvasti jäänyt kiinni tupakanpoltosta ja kerran tuotu poliisiautolla kotiin, kun oli yrittänyt varastaa kaljaa kaupasta. Toisen keskiarvo on kutosen pintaan. Jne. Nyt työkaveri harmittelee, kun silloin joskus kehui jälkikasvuaan urakalla ja paheksui muiden nuoria.
ja reippaita ja harrastivat urheilua, ihan lätkää. Työkaveri kauhisteli teinejä, jotka olivat tuollaisia valuvia ja löntystäviä ja puhumattomia. No, nyt hänellä on kaksi teiniä, jotka eivät enää harrasta mitään, toinen on toistuvasti jäänyt kiinni tupakanpoltosta ja kerran tuotu poliisiautolla kotiin, kun oli yrittänyt varastaa kaljaa kaupasta. Toisen keskiarvo on kutosen pintaan. Jne. Nyt työkaveri harmittelee, kun silloin joskus kehui jälkikasvuaan urakalla ja paheksui muiden nuoria.
Toivottavasti tämänkään ketjun äideiltä ei koskaan livahda suustaan neiti tai herra. ;o)
Prinsessa -YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK
Painu nyt jo peilin eteen urpottelemaan.
Kuulostaa raskaalta elämältä jos noinkin pikkuasia herättää noin voimakkaita negatiivisia tunteita.
joita ärsyttää tuollaiset asiat. Meillä on neiti ja prinsessa, toki häntä puhutellaan oikealla nimelläkin. Jos teitä se vituttaa, niin siitä vaan:)
Hänellä on myös melkein aina päällä vaaleanpunaista ja hörhelövaatteita, vituttaa varmaan sekin.
Nimikikin tarkoittaa prinsessaa.
Ei elämä kovin raskasta voi olla, jos tällaiset pikkuasiat ärsyttää. Kun sitten tulee vastaan joku oikea vastoinkäyminen, läheisen kuolema, vakava sairaus yms. niin menevät nämäkin asiat oikeaan pespektiiviin...
t, neidin ja pikkuherran äiti
Työkaverini nnitä kehumisiaan harmittelee.
tietynlaista suhtautumista omiin lapsiin. Eikä se suhtautuminen ainakaan mun arvoasteikossa ole mitenkään kovin positiivista.
että käytän heistä erilaisia lempinimiä, myös neitiä ja pikku-herraa. Nimiäkin väännellään hellittelynimiksi. Kasvatan muutenkin tytöstä naista ja pojasta miestä (hellittely sanoissa vilisee siksi maskuliinit ja feminiinit), se ärsyttää muita varmaan eniten.
tai tytsi, tyttönen, tai likka. Tai kutsutaan ihan tytön omalla nimellä tai nimestä väännetyllä lempinimellä (useita)... rakkaalla lapsella monta nimeä?
mutta "pikkuisäntä" ja pikkuemäntä" saavat niskakarvani pystyyn!
Yleensä kertomus menee niin, että "meidän neiti kun se ei saa edes kenkiä itse jalkaan". Eli puhutaan ylisanalla, mutta todellisuudessa vähätellään.
no ollaankin luova perhe eikä tuijotella jotain ihme karsinointeja...