Jos 25-vuotiaana on sitä mieltä, ettei

mä olen 25v ja kahden lapsen äiti ja minä olen sitä mieltä että lisää lapsia kiitos joskus :) Hirvee vauvakuume nyt jo päällä mutta täytyy nyt tässä pari vuotta vielä toppuutella :D

kuis? ajatteletko sterilisaatiota?

Kuitenkin epäilyttää, että jos vaikka 10-15 vuoden päästä haluankin lapsia, vaikka nyt vannon, ettei ikinä enää lapsia lisää.

AP

kuis? ajatteletko sterilisaatiota?

Itse olen tästä hyvä esimerkki. Juurikin tuon ikäisenä yhden lapsen äitinä ajattelin, ettei ikinä enää lisää lapsia. 32 -vuotiaana sain sitten toisen...

25-vuotiaan pitäisi nauttia elämästä, opiskella, tehdä työtä, juhlia ja matkustaa. Elää huoletonta elämää, onnellista nuoruutta.

Olen erittäin vahvasti sitä mieltä ettei enää lapsia mutta minulla on erittäin painavat syyt. Varmasti tulee vauvakuume, mutta siinä pakko jo alkaa ajatella järjellä.

mutta oma mieleni ei muuttunut. Olen nyt nelikymppinen ja steriloitu mitä en ole katunut hetkeäkään!

"25-vuotiaalla ei pitäis vielä olla yhtään lasta.

25-vuotiaan pitäisi nauttia elämästä, opiskella, tehdä työtä, juhlia ja matkustaa. Elää huoletonta elämää, onnellista nuoruutta." Ja kaikki 25 vuotiaat ovat samanlaisia? Entä jos siinä iässä ei kiinnosta juhlia ja matkustaa, opiskelut ovat takanapäin ja elämästä kokee nauttivansa juuri äitinä?

Kauheaa ajatella, mutta voihan käydä niin että menetät lapsesi... Saatat haluta lisää silloin.

mutta 35-vuotiaana lapsia onkin kolme. Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta sterilisoida alle 30-vuotias.

paitsi jos on jo kolme tai enemmän lapsia??mulla olis tällanen mielikuva?paitsi jos on joku sellanen sairaus,että lääkäri suosittelee,ettei enempää lapsia.

mä olen 25v ja kahden lapsen äiti ja minä olen sitä mieltä että lisää lapsia kiitos joskus :) Hirvee vauvakuume nyt jo päällä mutta täytyy nyt tässä pari vuotta vielä toppuutella :D

mutta 35-vuotiaana lapsia onkin kolme. Mielestäni on suorastaan edesvastuutonta sterilisoida alle 30-vuotias.

..kaikella tapaa fiksu ystäväni halusi sterilisaation alle 30 vuotiaana - lapsettomana - ja sai sen. Ei ole katunut, vaikka on nyt yli 40 vee..

paitsi jos on jo kolme tai enemmän lapsia??mulla olis tällanen mielikuva?paitsi jos on joku sellanen sairaus,että lääkäri suosittelee,ettei enempää lapsia.

.. ja hän oli lapseton. Ei ole katunut. Rohkea päätös aikana, jolloin kaikkien pitäisi lisääntyä vaikka maailman suurin ongelma on lisääntyminen -

tiedätkö millä perusteilla alle 30-v lapseton sai sterilisaation?



Viimeksi kun tarkistin niin alle 30-v voi saada sen jos on kolme lasta tai psykologin/psykiatrin arvio, että on pahasti esim. masentunut lapsien/lapsen takia ja ei kykene/halua uusia hoitamaan.



itse olen 23v kahden lapsen äiti ja miehen kanssa mietitty, että kaksi ois sopiva luku meille, enkä jaksaisi e-pillereitä tai kortsua käyttää koko ajan.



Mutta siis ongelma on ettei kummatkaan voida saada sterilisaatiota, koska ikä ja lapsiluku ei riitä

itse voisin sanoa, että nyt (ja jo muutamia vuosia) on ollut olo, että ei ikinä enää lapsia kiitos! 2 jo on ja välillä hajoilen näidenkin kanssa.



Toisaalta sitten mietin, että mitä jos se vauvakuume joskus mullekin iskisi, vielä kun on n. 10 vuotta aikaa saada niitä lapsia?



Toisaalta mietin omalla kohdallani, että mikäli tällaisena pysyn kuin nyt olen mukavuudenhaluni ja tietyn itsekkyyteni kanssa, niin ehkä olisikin vaan järkevää kun mahdollisesta vauvakuumeesta huolimatta en enää voiskaan tehdä lapsia, järkisyistä siis. Eli siis että olisin steriloitu.

tiedätkö millä perusteilla alle 30-v lapseton sai sterilisaation?

Viimeksi kun tarkistin niin alle 30-v voi saada sen jos on kolme lasta tai psykologin/psykiatrin arvio, että on pahasti esim. masentunut lapsien/lapsen takia ja ei kykene/halua uusia hoitamaan.

itse olen 23v kahden lapsen äiti ja miehen kanssa mietitty, että kaksi ois sopiva luku meille, enkä jaksaisi e-pillereitä tai kortsua käyttää koko ajan.

Mutta siis ongelma on ettei kummatkaan voida saada sterilisaatiota, koska ikä ja lapsiluku ei riitä

ei sovi kaikille. Mulle tuli siitä kystia joiden takia jouduin leikkaukseen.

Toinen syntyi ollessani 20.

Siihen mennessä olin reilannut Euroopassa kaksi kertaa ja matkustanut muutenkin joka puolella. Valmistuin ammattiin kun aloin odottaa ekaa ja kerkesin tehdä hiukan alan töitäkin.

Kun lapset olivat pieniä jäin yksinhuoltajaksi, ja silloin päätin että en jaksa kyllä enää lisää lapsia, vaikka pärjäsin hyvin.

Kun lähentelin kolmeaviittä, tapasin elämäni Prinssin ;) joka halusi minun lasteni lisäksi myös oman lapsen.

Nyt olen 37 ja meillä on ihana vauva.

Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

mutta kun ne kasvaa, viimeistään kouluiässä, huomaa miten helpoa elämä jo on kun lapset ovat omatoimisempia.

Silloin usein iskee vauvakuume, haluaa vielä kerran kokea raskauden, imetyksen ja sen ihanan pienen tuhisevan nyytin kainalossa, jota rakastaa vaikka maailma kaatuisi.

Ihmisellä on vain yksi elämä elettävänä ja mulla on ainakin sellainen tunne, että haluan kokeilla "vielä kerran" ennenkuin on myöhäistä.