Masentaa, miksi aina minulla menee huonoiten?

Minulla on kaveri, jolla on ihan samanlainen tyyli. Jokaseista asiasta ajattelee, että vain hänelle sattuu ja vain hänellä on näin huono tuuri ja vain hänellä menee huonosti. On niin itseensä suuntautunut ja itsekäs, että ei edes näe ympärilleen ja siihen, että ei kaikilla muillakaan asiat välttämättä niin hyvin ole. He vaan osaavat ottaa sen paremmin ja nauttia siitä, mitä on!

Täytyy yrittää muuttaa asennetta. Mutta vituttaa kun on oikeasti lapsesta asti huomannut että muilla menee paremmin...



:\ Eläminen on niin hankalaa.

Aina ei asenne auta; mun kaveri on nelikymppinen lapseton sinkku, jolla krooninen sairaus ja raskas työ jonka palkka riittää hädin tuskin elämiseen. Hän on kiva tyyppi mut totuus on sekin että elämässä ei aina käy hyvä tuuri ja yksinäisyys, tahaton lapsettomuus ja köyhyys ei lähde mihinkään pelkästään sillä että on positiivinen. On helppo muuttaa asennettaan niin kauan kuin elämässä on terveyttä, rakkautta ja turvallisuutta + sen verran rahaa että pärjää, mut kaikilla ei ole asiat näin hyvin.

Jotenkin rasittavaa kuunnella aina sitä valitusta, osa niistä aiheista on vielä ihan itse keksittyjä. On 30-vuotias lapseton, hyvässä työpaikassa. Valittaa koko ajan väsymystään, kuinka joutuu tekemään sitä ja tätä ("mä oon niin väsynyt kun mun TÄYTYI siivota keskellä yötä, TÄYTYI tehdä toistenkin työt työpaikalla kun kukaan muu ei osaa mitään" tms. älytöntä), eikä tajua ollenkaan että kaikilla on ne omat murheensa.

Muut ovat rikkaampia, kauniimpia ja fiksumpia.



Ärsyttää kun jotkut saavat kaiken pienemmällä vaivalla kuin minä...´:( vetää matalaksi.