Yksinäinen aikuinen, mistä ystäviä?

Olen kahden pienen lapsen äiti, ja tällä hetkellä kotona 5 kk ikäisen vauvan kanssa. Olen hieman yli 30-vuotias. Vähitellen olen huomannut, että minulla ei enää ole ystäviä. Opiskelin pitkään, valmistuin viime talvena maisteriksi n. 9 vuoden opiskelun jälkeen (sain siinä välissä lapsen, kävin töissä jne, joten opiskeluaika venyi). Minulle ei jäänyt opiskeluajalta kavereita, sillä tein opintoja niin omaan tahtiini, tentin mahdollisimman paljon jne. Siis ei yhtään opiskeluaikaista ystävää, mikä on ehkä melko harvinaista. Joitain sellaisia tuttuja jäi, jotka ehkä saattaisivat tunnnistaa, jos tulisivat kadulla vastaan. En edes yrittänyt tutustua ihmisiin opiskeluaikana, sillä kärsin masennuksesta ja sosiaaliset tilanteet olivat välillä vaikeita. En kuitenkaan ole mikään täysin sosiaalisesti estynyt, vaan osaan olla mukavaa seuraa niin halutessani.



Nyt olen huomannut, että minulla ei ole enää juuri vanhojakaan, nuoruudenaikaisia ystäviä. Tai on niitä muutama, mutta kaksi heistä asuu ulkomailla, ja näemme muutaman kerran vuodessa, yksi asuu monen sadan kilometrin päässä Suomessa. Juttelemme puhelimessa, mutta emme näe kovin usein.



Olen niin yksinäinen. Minulla ei ole ketään, jonka kanssa käydä vaikkapa elokuvissa, tai lenkillä tai ketään, kelle jutella. Siskoni kanssa olen läheinen ja näemmekin usein, hänelläkin on lapsia. Mutta en haluaisi olla pelkästään siskoni kanssa, vaan muutakin seuraa. Tuntuu niin toivottomalta, kun olen kuitenkin kotona vielä luultavasti pari vuotta lasten kanssa, hukun tähän yksinäisyyteen. Mistä ihmeestä aikuinen ihminen voi saada ystäviä?