Onko muitakin jotka ovat seisseet oman lapsensa

puolestanne. Oman lapsen kuolema on pahinta, mitä ikinä voin kuvitella.



Voimia!

Olen aina miettinyt miten ihmiset selviää siitä?

Sen täytyy olla rankinta mitä voi tapahtua.

en ole onneksi oman lapsen haudalla seissyt, mutta 4vuotiaan kummilapsen haudalla jouduin seisomaan ja oman veljen. Muistot vain lohduttavat!

Multa kuoli poika juuri ennen synnytystä.



Lapsen kuolemasta ei selvitä. Sen kanssa oppii elämään.

Se laittaa ihmisen polvilleen, on valmis tekemään ihan mitä vain saadakseen lapsensa terveeksi.



Loppuhetkinä kuitenkin sitä jo rukoili kuolemaa, koska elämä oli liian tuskallista pienelle kestää. Siinä tilanteessa kuolema oli helpotus.



Tapahtuneesta on 4v aikaa, mutta ei se arpi koskaan parane.

Multa kuoli poika juuri ennen synnytystä. Lapsen kuolemasta ei selvitä. Sen kanssa oppii elämään.

ap

Minulle tarjottiin rauhoittavia. Onneksi en ottanut, vaan kestin sen tuskan. Turha sitä on puuduttaa tai tukahduttaa, se on vain käytävä läpi. Muuten sitä voi olla suljetulla osastolla.

Minulle tarjottiin rauhoittavia. Onneksi en ottanut, vaan kestin sen tuskan. Turha sitä on puuduttaa tai tukahduttaa, se on vain käytävä läpi. Muuten sitä voi olla suljetulla osastolla.

Osanottoni!



Aina kun lukee tai kuulee jotain tollaista niin asiat saa oikeat mittasuhteet.

Meillä murkku joka kapinoi todella ankarasti ja luultavasti tulee asumaan lastenkodissa, sitä on surtu, mutta kyllä pistää miettimään että on meillä aika "pienet" murheet niiden rinnalla jotka ovat lapsensa joutuneet hautaamaan.

Pienet ne on murheet meilläkin.

onko teille kuoleman jälkeen syntynyt lapsia?

pieni saga tytär, 2kk. Usein käymme isonveljen haudalla. Kuvia Roopesta on esillä. Eli sanomme kaikille että meillä on 2 lasta, vaikka toinen heistä on kuollut.



ap, 6&8

Otan osaa suruusi.

Täytyy sanoa että nimenomaan ilman ihmisten myötätuntoa ja ihan käytännön apua, olisimme hukkuneet suruun.



Pahimman jälkeen sitä vasta ymmärsi että menetys koski muitakin kuin vain meitä.



Meille käytiin tuomassa ruokaa ja siivoamassa.

Vuosi meni pimeässä, ei paljon muistikuvia.



Nyt pienen tyttären äitinä pelkään koko ajan, vahdin lastani ehkä liikaa. Kätkytkuolema pelottaa tällä hetkellä.

Älä ap stressaa mistään kätkytkuolemista, vaan nauti vauva-ajasta!Meilläkin täällä kotosalla nyt kolmas pikkuneiti, ikää nyt tasan viikon verran.

käyn tyttäreni haudalla usein,todella tärkeä paikka minulle.pieni enkelini

Toivottavasti elämänne on kuitenkin onnellista ja pärjäätte asian kanssa. En voi kuvitellakaan mitä se on. Melkein olen täällä itku silmässä kun katson omaa pientäni riehumassa hyppykiikussa...



Aurinkoista kevättä ja toivotaan että se paistaa kauniisti niille pienille haudoillekin!

Toki nautinkin tästä kaikesta , kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.



Mutta se menetyksen pelko varjostaa kaikkea.

Osanottoni täältäkin. =(((

Voin vain kuvitella miltä se tuntuu. Pikku Roope on minunkin ajatuksissani nyt. Voimia.