Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa!!
30.03.2010 |
Minulla on 1 v 9 kk vanha tytär. Ihana lapsi kaikin puolin. Oli 7 kk päivähoidossa minun käydessä töissä. Olen viimeisilläni raskaana ja tyttö on ollut kanssani kotona nyt muutaman vkon. Tyttö on kk:n ajan nukkunut "isojen tyttöjen" sängyssä, jotta pinnasänky vapautuisi vauvalle. Alku meni hyvin.
Nyt kun jäin kotiin, tyttö roikkuu minussa 24/7 ja nukkumaanmenot on yhtä helvettiä. Hän syö iltapalan, tehdään iltapesut, luetaan iltasatu ja sitten alkaa se maraton-juoksu... Tyttö karkailee sängystä kaiken aikaa, tätä saattaa jatkua 2,5 tuntia! Eräänä iltana olimme aivan loppu mieheni kanssa ja otimme matkasängyn esiin.
Tyttö saa valita kummassa nukkuu (omassa tietenkin), mutta päätyy aina matkasänkyyn, koska karkailee. Äidin pitäisi olla koko ajan halimassa. Nyt matkasängyssä huutaa kurkkusuorana tunnin, pari ennen kuin nukahtaa. Sylittely auttaa, mutta heti kun joutuu takaisin sänkyyn, huuto alkaa alusta. EN JAKSA ENÄÄ!
Aamuyöstä herää ja huuto alkaa taas. Ei rauhoitu, ei sitten millään. Ollaan luovutettu ja otettu viereen nukkumaan. Nukahtaa heti. Viime yönä tosin minä en saanut vessassa käydä, kääntää kylkeä tms. koska tyttö aloitti heti huutamisen.
Onko kenelläkään vinkkejä miten tästä eteenpäin?! En jaksa, jos kohta minulla on kaksi kiljukaulaa enkä saa itse nukkua koskaan!!!!
Kommentit (2)
aluksi tytön sänky ihan minun sängyssä kiinni. vähän kuin sivuvaunu. Nukutin aina siten, että itse makasin sängyssäni, käsi tytön kädessä/silitin poskesta ja hipsin pois siitä kun nukahti. Yöllä jos heräsi laitoin vain käden sinne hänen sänkyynsä, se riitti. Ei tietenkään ole hyvä opettaa siihen, että äidin käsi oli siinä sängyssä, mutta en minäkään enää jaksanut. Näin kaikki saivat nukuttua yönsä paremmin. Tätä kesti ehkä puoli vuotta ja siirtyi isoveljensä kanssa samaan huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika (samanikäinen) nukkuu mun vieressä lastensängyssä. Pysyy siellä ihan hyvin vaikka poiskin pääsee. Opetin hänet nukkumaan siellä samalla tavalla kuin koiranpennuille opetetaan että omalla paikalla nukutaan, ja toimi. :) Eli järjestin makarin niin, ettei siellä ollut lapselle mitään vaarallista tai mielenkiintoista, eikä mitään mitä voi hajottaa. Pistin oven kiinni niin ettei lapsi saa sitä auki. Sitten vaan mentiin tavalliseen tapaan nukkumaan. Kun lapsi lähti kömpimään, en reagoinut mitenkään. Lapsi teki kaikki temput päästäkseen pois huoneesta ja saadakseen mut reagoimaan siihen mitä hän teki. Mä en reagoinut mihinkään, lauleskelin vaan päässäni lastenlauluja ja luotin siihen että hyvä tästä tulee. Lapsi tosiaan kokeili kaikkea karjumisesta ja tavaroiden heittelystä itkuun, mut tuli sit mun kainaloon lopulta. En puhunut mitään mut otin lapsen kainaloon ja silittelin kunnes nukahti. Aikaa meni ekana iltana n. 40 minuuttia.
Seuraavana iltana sama juttu, lapsi kömpi sängystään suurieleisesti rämpyttämään ovenkahvaa ja päästi pienen pettyneen tekoitkun. Tuli kainaloon vartin päästä. Kolmantena iltana hän kömpi sängystä pois, seisoi hetken lattialla, päätti että tää ei nyt etene, ja tuli kainaloon. Aikaa meni pari minuuttia. Sen jälkeen on pysynyt sängyssä. Jos joskus haluaa kainaloon, otan heti, mut hän siirtyy siitä itse sitten omaan sänkyynsä. Nukahtaa nopeasti, joskus tosin saattaa mennä jopa 20 minuuttia että on riittävän syvässä unessa, yleensä riittää viitisen minuuttia. Haluaa kyllä että mä olen hänen lähellään kun nukahtaa, ja koska toi on mulle päivän parhaimpia hetkiä (lapsi tykkää silitellä mun hiuksia kun nukahtaa, ja mä saan siinä levähtää jotta jaksan olla virkkuna miehen seurana vielä pari tuntia) niin mä en koe sitä ongelmaksi.
Toivottavasti teillä tilanne selviää!:)