Pakko sanoa edes jonnekin... olen niin ihastunut.
Niin älyttömän ja täysin ihastunut!
Huokaus. Ja ei, tämä ei ole oikeastaan kivaa, kun hyvin toimiva ja turvallinen elämäni "järkkyy" näin :/ Tosin se järkkyminen tapahtuu oman pääni sisällä vaan.
Kommentit (2)
Täällä täysin samat tunnelmat. Ja miten kauheaa tää onkaan; välillä olen onnellinen ja leijun pilvissä: oon varma että tää on molemminpuolista ja mieskin on ihastunut muhun. Ja sitten sekunnin päästä olen ihan epätoivon vallassa ja varma siitä että olen vain kuvitellut miehen kiinnostuksen! Mikään muu ei merkitse enää mitään, kuin se että saan olla hänen lähellään ja odottaa katsetta tai kosketusta tai hymyä tai sanaa.. ihan mitä vain, joka osoittaa että hän huomaa mut.
Onneksi huomenna taas näen hänet, mutta pian tulee piinaava pääsiäisenaika, jolloin en saa hänen seurassaan olla :(
Tai sitten ei :D