Mies vaihtoon vai?

No eipä ole edes komea. =) Lasten kanssa leikkii ja käy töissä siinä on kaikki. Ei edes lumia kolaa pihalta.. =(

ainutkertaisesta elämästä on kuitenkin kyse. Eli jos homma ei parane, mies vaihtoon. Miksi tuhlata elämäänsä tuollaisen kanssa?

olen puhunut ja olen tehnyt myös väärin ja rikkonut suhdettamme pettämällä. En haluaisi sellaista vaan haluan miehen jota voisin kunnioittaa. Mies sai pettämisen tietoon ja nyt emme oikein ole sitä käsitelleet. Jos yritän puhua niin mies ei halua käsitellä asiaa. Tai toinen vaihtoehto etsii minusta vikoja. Ei kestä kritiikkiä tai sanoo kypsästi että erotaan sitten. Nyt on pariterapia aika sovittu mutta jännittää miehen käyttäytyminen, joko hän on täysin lamaantunut että minä olen syypää ja olen rikkonut perheemme jne. tai sitten on hyökkäävä. En usko mihinkään välimuotoon että pystyy käsittelemään kypsästi asioita, jos edes saapuu.

Siis jos yritän puhua niin yleensä kieltää oman ongelmansa ja etsii vikoja minusta. Ja jos puhun erosta niin sanoo erotaan sitten ja sinä huolehdit lapsista, ei halua kuulemma olla vk-loppu isä. Yrittää tehdä itsestään korvaamattoman koska tietää että helposti uuvun.

kyllä aika itsekkäältä. Ok, olet pettänyt, mutta eikö se jo kerro karun totuuden, että jonkun toisen kanssa olisi parempi. Sellaisen jota ei pettäisi, ja joka kunnioittaisi sinua.



Älä välitä miehesi vedätyksestä tuon vk-isyyden kanssa, jos hänessä on vähääkään miestä, hän päästää sinut lähtemään ilman mitään lapsellista uhkailua.



En usko, että suhteenne tulee enää toimimaan.

Kirjoitit ihan kuin minun elämästäni 5 kk sitten. Miehesi on just kun mun mies ja mä olen just kuin sinä 100%sti siis mitä kirjoitat.

Puhuimme viime kesänä pariterapiaan menosta, ei sinne kuitenkaan kumpikaan saatu lähdettyä. Tilanne ei muuttunut miksikään ja yhtenä päivänä 5 kk sitten sain vain lopullisesti tarpeekseni ja kerroin sanoavani erota. Nyt sitten ollaan asuttu erillään helmikuun alusta asti ja olen siis niin onnellinen. Paljon olen itkenyt ja surrut tätä eroa, oma syyllisyys pettämisestä, kysymykset onko lapselle oikein. Summasummarum: mies löysi heti uuden, ei enää syyllistä minua mistään. Lapsi kertonut kuinka onneton oli kun aina riitelimme, 2 kotia (viikko-viikko) ei ole hänestä huono juttu ( siis 5 v poika). Itsellä on niin hyvä olo, olen löytänyt taas oman itseni. Miehellä taisi olla masennus, en tiedä, mutta ei ollut mua rakastanut vuosiin, nyt on hänkin onnellinen. Mulla on kanssa orastava suhde, jossa haluamme edetä hitaasti kun oma itse pitää löytää ensin ennenkuin pystyy uuteen suhteeseen...mut ajatuskin siitä, että tää mies voisi olla joskus mun oma mies tekee mun maailman onnellisimmaksi. Siis mies on vapaa, mutta edetään hitaasti kun molemmat vastaeronneita ja lapsia kuvioissa molemmin puolin.

Kannatti ehdottomasti.



P.S. Miehessäni ei ollut omasta mielestään koskaan mitään ongelmaa, ei edes eron jälkeen.

Itsekin olen epäillyt, että mies kärsinyt jonkun aikaa masennuksesta, oli jollain tapaa jo suhteemme alust asti ollut hiukan vetäytyvä ja sen takia ei käyty missään koskaan. Häpesi itseään.Olenkin paljon pohtinut myös sitä, että myös minä jollain tapaa häpeän häntä. Ongelman ydin on myös osittain minä,koska olen sanonut erosta miehelle monta kertaa,mutta en ole toteuttanut,en ole pystynyt taloudellisesti ottamaan sitä askelta enkä myöskään lapsia ajatellen vaikka tuntuu hurjalta elämä 32v ja ei juuri seksiä, vaikka elämä tässä iässä pitäisi vasta alkaa. Myöskin uusi suhde pelottaa, että mies löytää heti uuden ja kadunkin tai sitten minä jostain kumman syystä otan pahemman nahjuksen kuin nykyinen.

Jaksatte marmattaa olemattomista asioista... katsokaa peiliin ja tehkää muitakin johtopäätöksiä kuin "mulle lisää kaikkea".

Sun kannattaa miettiä päätöksesi kanssa sitä, että olisitko onnellisempi yksin verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Minä tiesin olevani, koska en halunnut enää tulla viimeiseen vuoteen kotiin töistä vaikka minua odotti siellä ihana poika - mies vaan haukkui ja mollasi minua kaikki illat. Nyt herään hymy huulilla joka aamu ja olen äitinäkin parempi ja läsnäolevampi.

Minun miehelläni oli myös jonkintyyppinen masennus, mutta ei ihme, kun ei ikinä tehnyt mitään muuta kuin pelasi illat ja litki viiniä - mut tila parani kun tapasi uuden naisen. Laiska ja itsekäs tapaus miehenä, mutta isänä onneksi hyvä.

Eli minä kyllä en halua töissäkään olla ylimääräistä,koska en töistäkään saa nautintoa.

Teen rutiinit ja haen lapset tarhasta,mutta sitten odotan kyllä ettämies tulee kotiin ja saa hengähtää itsekin vähän. Eli auttaa lasten kanssa mutta kun lapset menee nukkumaan niin hädin tuskin puhummekaan mitään.

Ilman miestä arkeni olisi 100% hankalampaa ja jaksaminen 6v ja 4v kanssa koetuksella kun riitoja koko ajan ja uhmaa. Eikä mihinkään olla tyytyväisiä ja 6v:tä saa koko ajan olla viihdyttämässä tai keksimässä tekemistä tai muuten rutisee.

että AP:n taitaa olla kuitenkin parasta eroa.



Olen samaa mieltä kuin eräs aiempi kirjoittaja, että meillä on vain yksi elämä ja jos ulonpääsyä tilanteesta ei ole, ero olisi ehkä paras ratkaisu.

Koska teillä on ollut viimeksi yhteistä aikaa esim. miniloma kahdestaan? se voisi kannattaa, ainakin voisitte jutella - tuskin teistä kumpikaan on tilanteessa tyytyväinen.



Kuulostatte molemmat arkeen väsyneiltä ja uupuneilta - mä en ollut sitä lainkaan meillä -- ainoa asia mikä ahdisti oli se mies - nyt huomaan jälkeenpäin että en edes pidä koko ihmisestä.

Koska teillä on ollut viimeksi yhteistä aikaa esim. miniloma kahdestaan? se voisi kannattaa, ainakin voisitte jutella - tuskin teistä kumpikaan on tilanteessa tyytyväinen.



Kuulostatte molemmat arkeen väsyneiltä ja uupuneilta - mä en ollut sitä lainkaan meillä -- ainoa asia mikä ahdisti oli se mies - nyt huomaan jälkeenpäin että en edes pidä koko ihmisestä.

AP:n tapauksessa miniloma olisi ratkaisu. Ehkä mies on vain väärä sinulle.

eli tällä hetkellä olen lisäksi masentunut ja lääkityksellä,miten ero vaikuttaisi siihen. tod. näköisesti olisin ehkä masentuneempi,mutta olisi sitten mahdollisuus löytääkin jotain.

ns kurjuuksien kautta voittoon juttu tässä on todennäköisin. Aluksi varmaan ero olisi kova paikka, mutta sitten helpottaisi.

Olen todella kiitollinen kaikesta avusta mitä olen jo nyt saanut!

Olemme molemmat uupuneita kyllä, viimeksi olimme vuosi sitten minilomalla laivalla. Mies halusi melkein nukkua syömisen jälkeen. Halusin itse mennä yökerhoon ja kuuntelemaan live musiikkia. Sanoi mene yksin. Itse kuitenkin tuntuu orvolta olla ilman seuraa.

Sitten Tukholmassa ei halunnut kauaa olla kanssani kaupoissa vaan palasi hyttiin nukkumaan. Itse jatkoin shoppailua.

meillä uusi talokin joka juuri valmistunut, jotain kesken. mm piha. Mutta en ole jaksanut enään niin miettiä niitä tai olen miettinyt mutta en ole ottanut askelia minkään tekemiseksi koska en tiedä miten käy. Vaikea suhde ja jos tästä ei tulekaan mitään niin hirveä panos laitettu taas kankkulan kaivoon.

Miksi elämäni on vain tälläistä liitoa, enkä saa kiinni tai juurruttua mihinkään. En voi ajatella pysyvyyttä vai onko se juuri huonon suhteen merkki?

Oliko asiat kunnossa ennen lasten syntymää ja talon rakennusprojektia? lapsien ikäero on aika pieni + siihen taloprojekti niin olette varmaan molemmat väsähtäneet siihen. Pariterapia voisi olla järkevää juttu teille jos avioliitto oli kunnossa ennen.

Lisäksi olen menettänyt naisellisuuden eli pelkään pukeutua niin että herätän huomiota. esim. korollisiin kenkiin tai minihameeseen tai paitaan jossa kaula aukko tai jotain mikä merkitsee naisena olemista ja sen korostamista. Pelkään, että kontrasti mieheen suuri ja miehellä enempi itsetunto ongelmia sitten. Myöskin hävettää jos huomaan että joku mies katselee minua. En tiedä miten saisin oman itsetunnon kuntoon!