Miksei joku ymmärrä hyväntahtosta vinoilua vaikka sen sanoja nauraa?
tse olen hyvin itseironinen ja nauran itselleni, lisäksi pienesti ja hyväntahtoisesti myös muille. Tänään taisin loukata erästä puistomammaa. Hän katsoi vain vakavana vaikka nauroin ja sanoin pari kertaa vielä että vitsi, hei se oli vitsi.
Vitsi oli tyyliin sellainen että puhuttiin maratonista ja heitettiin minun ymmärtääkseni vähän huulta aiheesta huono kunto ja korkeat tavoitteet. Heitin jotain sen tyylistä että kun voittaja ylittää maaliviivan niin "yks" siellä vielä ensimmäistä vesipistettä kohti kurottelee henkitoreissaan ja perässä on vain yksi mummo.
Hän tuntui oikeasti loukkaantuvan ja minulle jäi ihan kamala olo. Tuntuu, että pitäisi seuraavan kerran ottaa asia esille. Eikös tuollainen ole päivänselvää huulenheittoa. En ikinä arvostelisi oikeasti kenenkään kuntoa.
Kommentit (42)
Eri asia on se jos kyseessä olisi joku ihan harmiton aihe. Mutta esim. toisten lapsien taidoista, toisen naisihmisen painosta tai ulkonäöstä en koskaan menisi vitsailemaan tms. Toisen autovalinnasta tai jostain tanhuharrastuksesta vitsailu voi tapauskohtaisesti olla ok..mutta varovainen olisin.
Mä olen kyllä tottunut muden ihmisten kanssa että vastaavaa voi heittää. Tämänkin henkilön kans melkein päivittäin nähdään. Ihan hirvittävää jos joku kokee tuollaisen kiusaamisena. Täytyypä joskus kiinnittää huomiota naurattaako tätä ihmistä itseeni kohdistuva ironia tai ylipäätään mikään huumori mikä naurattaa minua.
Parempi olla tosikko muiden kuin tuttujen seurassa.
ap
pidän ko. aihetta kyllä hyvin harmittomana! Ei ole tämä ihminen syöpäpotilas vaan on manailtu yhdessä että pitäis kuntoilla enemmän jne.
onko sulla itselläsi yhtään arkaa paikkaa? Häiritseekö, jos miehesi vaikka huomauttelee, että "mun 100- vuotiaalla isoäidillä on just samanlaiset tissit kuin sulla, hehheh", "onkohan sussa muuten yhtään selluliititonta aluetta?", "jos tuo lapsi suhun tulee, niin apukouluun joutuu, hoho" jne..
Kannattaa vinoilla vain itsensä ja omien piirteidensä suhteen. Monien "hyvät vitsit" muista ovat usein hyvinkin loukkaavia, eivät mitenkään hauskoja tai älykkäitä.
Yhdessä hänen kanssaan on keskusteltu kunnon parantamisesta tavoitteena. En mielestäni tökkäissyt mitään kauhean arkaa paikkaa, mutta tästä ketjusta opin, että ihmiset ovat aika herkkiä ja tosikoita. Eli jatkossa mieluummin suu viivana vaan menemään.
ap
Eli ei kannata luovuttaa. Taidat olla loukkaantunut loukkaantumisesta?
aivan eri asia keskutella jostakin yhteisestä puutteesta, kuin että toinen heittää tästä läppää toisen kustannuksella. Huono kunto (tai mikä se ongelma nyt olikaan) voi olla vaikka miten iso harmituksen aihe, yleensähän huono kunto viittaa myös ylimääräisiin kiloihin jne. Kannattaa pitäytyä itseironiassa, olisit voinut sanoa vaikka että sinä olet se jonka ohi mummotkin juoksee. Ja jos ette ole todella hyviä ystäviä, niin ei se välttämättä tiennyt, että vittuiletko vai vitsailetko hyväntahtoisesti, yleensä se vittuilukin toteutetaan hymyillen.
kaikessa vitsailussa ja varsinkin ironisessa on aina vähän totuutta mukana.
Voi olla, että sinun vitsisi ovat vihjailevia, mutta äläpä yleistä.
Mun vitseissä ei ainakaan oo mitään piilovittuilua mukana. Mä sanon asiat suoraan ja vitsit on vitsejä. Kuivaa huumoria, mutta ei todellakaan mitään vihjailua.
Olen kyllä elämän varrella oppinut, ettei kaikkien seurassa kannata vitsailla. Yleensä kyllä vitsailen itsestäni, mutta herkkisihmiset käsittävät senkin niin, että heille yritetään nyt viestittää jotain. Ei helmiä sioille.
Taas muutaman Suomen vuoden jälkeen olen oppinut pitämään suuni kiinni. Ja samasta syystä varmaan muutkin ovat enimmäkseen hiljaa, ellei sitten olla sydänystäviä.
esimerkkejä semmoisesta hassunhauskasta hassuttelusta, mitä harrastatte, ja jota seipäännielleet suomalaiset ei pysty pikku aivoillaan käsittämään, kun eivät oo syntyneet ameriikkaan?
Jos anopin äiti sanoo jotain "hauskaa" ja nauraa päälle, niin se ei ole vitsi. Nauru on oikeen paskanen ja tyyppi on tyytyväinen kun saa loukattua. Anopin äiti on minulle aina ilkeä, koskaan ei ole minulle mitään mukavaa sanonut.
Miksei voi vitsailla sellaisista aiheista mitä toinen ei voi ottaa henkilökohtaisesti? Itseäni ainakin kyllästyttää sellainen huumori, jossa mollataan toista, vaikkakin vitsimielessä. Enkä ole tosikko.
oon ottanut sen linjan että itestäni voin vitsiä heittää mutta toisista en. Hyvin on toiminut ja monesti hyvät naurut saatu.
Niin, mun mielestä toi sun otsikko paljasti. Piilovittuilu ei ole sama asia kuin hyväntahtoinen hauskanpito. Piilovittuilu on huumoriin puettua ilkeilyä.
Jos olet itseironinen, niin miksi et käytä itseäsi esimerkkinä noissa vitseissä? Itselleen nauraminen toimii monesti.
niin on että vitsissä on aina puoli totuutta, seurailkaa ihmisten puheita tarkkaan ja omia ajatuksia. aina se vitsi jostain oikeasta asiasta alkunsa saa.
ap:n tapaukseen en ota kantaa. ei kuulosta pahalta mut ehkä vähän oudolta. riippuu NIIIN paljon tilanteesta.
21 tarkoitti, että vinoilu on kuitenkin piilovittuilua, vaikka mikä olisi alunperin tarkoitusperä.
Kun itse ekalle maralle harjoittelin, se oli tosi arka paikka. Se oli niin iso haaste, että jännitti ja hirvitti. Kunto oli heikko ja hävettikin lähteä sinne juoksemaan parempiensa joukkoon. Suorastaan pelotti, ettei selviä siitä 6 tunnissa, mikä on raja, että poistetaan kisasta.
Siihen jos joku olisi tullut ivailemaan ja nauramaan, että olen niin hidas, että rämmin jossain vesialtaassa vain joku mummo perässä, ei ehkä olisi nauru revennyt.
Ap on typerä.
kaikessa vitsailussa ja varsinkin ironisessa on aina vähän totuutta mukana. Jos vitsailit, että tuolla naisella on helvetin huono kunto, ja hän on vaikka sairastanut syövän puoli vuotta sitten, eikä jaksa tehdä mitään, vaikka on entinen kilpaurheilija, ja mieskin huomauttelee, että ei jaksa suihinkaan ottaa, niin kyllä se voi kirpaista, vaikka miten olisit yrittänyt olla humoristinen. Itsekin jos kerron jollekin kaverille vaikka että tein jonkin kamalan mokan töissä ja sain haukut ja hävettää kauheasti, niin monesti ne kaverit naureskelee sille, mikä on musta tosi ikävää, eikä tee mieli enää kertoa niille mitään muuta kuin tyhjänpäiväisiä asioita. Ei kukaan mene nauramaan sillekään, jos toisen äiti on juuri kuollut liukastuttuaan banaaninkuoreen.