Äh mikä rasittava vieras taas!

*ISO HUOKAUS* hän lähti kotiinsa!!! Onko kellään muulla rasittavaa riippakivi-tuttua joka tunkee "väkisin" silloin tällöin vierailulle jakkupuvussa, meikissä ja suoraan kampaajalta? Hän voisi olla tätini ikänsä puolesta, meillä ei ole mielestäni mitään yhteistä mutta hän pitää minusta ja lapsistani. Olen toki imarreltu (olemme ex-työkavereita, sieltä tunnemme) kun hän haluaa viettää perheeni kanssa aikaa, mutta kun tämä henkilö on niin teatraalinen, liioittelee, näyttelee, melkein huutaa puhuessaan siitä mitä teki lapsena tai miten kauheita jotkut ihmiset ovat. Hän inhoaa yhtä uskontoa ja kappas, meidän perhe kuuluu tähän. En ole sanonut sitä suoraan hänelle, mutta hän tietää kyllä että mieheni ainakin kuuluu siihen. "Tantta" haukkuu ja pilkkaa tämän uskonnon edustajia suureen ääneen ja minä kiehun. Puolustan kyllä näitä henkilöitä mitä tantta haukkuu. Tantta haluaa juoruilla vierailunsa ajan minun kanssani ex-työkavereistamme jne ja sanoo ihme kommentteja lapsilleni kun nämä yrittävät saada tantan huomion tavalla tai toisella, tantta tykkäisi että lapset istuisivat sievästi rivissä sohvalla eivätkä sanoisi sanaakaan.

En soita koskaan hänelle enkä pyydä kylään enkä kutsu itseäni hänelle kylään, hän soittaa minulle silloin tällöin ja tulee visiitille. Usein kieltäydyn ja sanon ettei ole aikaa tms. mutta joskus on pakko suostua. Noin puolen vuoden välein. Sitten huokaisen suureen ääneen helpotuksesta kun tantta hakee jakkunsa ja lähtee. Olen yrittänyt katkaista suhteen häneen niin ettei minusta kuulu mitään enkä vastaa hänen soittoihinsa. Tantta meinaa saada sydärin ja soittaa miehelleni työpaikalle ja tavoittaa hänet. Joskus mieheni taas sanoo että on aika ottaa tanttaan taas yhteyttä ja soittaa hänelle. Miehenikään ei pidä tantasta, tämän fanaattisuuden ja teatraalisuuden vuoksi, mutta hänestä yhteyttä tulee pitää silloin tällöin. Tantta sanoi kerran, että haluaa että lapseni perivät hänet. En tiedä miten tosissaan hän sitä tarkoittaa, ei ole ainakaan antanut mitään paperia meille, annetaanko sellaista edes? Minä suoraan sanottuna viis veisaan perinnöstä, vaikka toki lapset ilahtuisivat siitä aikuisina, tantta kun on hyvin rikas. Ja elää yksin, ei lapsia. Mutta tuntuu väärältä jos ottaisimme perinnön vastaan kun en suoraan sanottuna rakasta tätä ihmistä. Siksi yritän välttää häntä ja toivon että hän unohtaisi perintöjutut. Onko joku samanlaisessa tilanteessa? Tantta ei ole meille siis sukua.

Mitä te tekisitte? Olisitteko ahneita ja pitäisitte yhteyttä vaikka puolivuosittain siinä toivossa, että tantta antaisi ihan oikeasti perintönsä lapsilleni? Vai katkaisisitteko välit jollain tapaa ihan lopullisesti?