Lue keskustelun säännöt.
Äh mikä rasittava vieras taas!
28.03.2010 |
*ISO HUOKAUS* hän lähti kotiinsa!!! Onko kellään muulla rasittavaa riippakivi-tuttua joka tunkee "väkisin" silloin tällöin vierailulle jakkupuvussa, meikissä ja suoraan kampaajalta? Hän voisi olla tätini ikänsä puolesta, meillä ei ole mielestäni mitään yhteistä mutta hän pitää minusta ja lapsistani. Olen toki imarreltu (olemme ex-työkavereita, sieltä tunnemme) kun hän haluaa viettää perheeni kanssa aikaa, mutta kun tämä henkilö on niin teatraalinen, liioittelee, näyttelee, melkein huutaa puhuessaan siitä mitä teki lapsena tai miten kauheita jotkut ihmiset ovat. Hän inhoaa yhtä uskontoa ja kappas, meidän perhe kuuluu tähän. En ole sanonut sitä suoraan hänelle, mutta hän tietää kyllä että mieheni ainakin kuuluu siihen. "Tantta" haukkuu ja pilkkaa tämän uskonnon edustajia suureen ääneen ja minä kiehun. Puolustan kyllä näitä henkilöitä mitä tantta haukkuu. Tantta haluaa juoruilla vierailunsa ajan minun kanssani ex-työkavereistamme jne ja sanoo ihme kommentteja lapsilleni kun nämä yrittävät saada tantan huomion tavalla tai toisella, tantta tykkäisi että lapset istuisivat sievästi rivissä sohvalla eivätkä sanoisi sanaakaan.
En soita koskaan hänelle enkä pyydä kylään enkä kutsu itseäni hänelle kylään, hän soittaa minulle silloin tällöin ja tulee visiitille. Usein kieltäydyn ja sanon ettei ole aikaa tms. mutta joskus on pakko suostua. Noin puolen vuoden välein. Sitten huokaisen suureen ääneen helpotuksesta kun tantta hakee jakkunsa ja lähtee. Olen yrittänyt katkaista suhteen häneen niin ettei minusta kuulu mitään enkä vastaa hänen soittoihinsa. Tantta meinaa saada sydärin ja soittaa miehelleni työpaikalle ja tavoittaa hänet. Joskus mieheni taas sanoo että on aika ottaa tanttaan taas yhteyttä ja soittaa hänelle. Miehenikään ei pidä tantasta, tämän fanaattisuuden ja teatraalisuuden vuoksi, mutta hänestä yhteyttä tulee pitää silloin tällöin. Tantta sanoi kerran, että haluaa että lapseni perivät hänet. En tiedä miten tosissaan hän sitä tarkoittaa, ei ole ainakaan antanut mitään paperia meille, annetaanko sellaista edes? Minä suoraan sanottuna viis veisaan perinnöstä, vaikka toki lapset ilahtuisivat siitä aikuisina, tantta kun on hyvin rikas. Ja elää yksin, ei lapsia. Mutta tuntuu väärältä jos ottaisimme perinnön vastaan kun en suoraan sanottuna rakasta tätä ihmistä. Siksi yritän välttää häntä ja toivon että hän unohtaisi perintöjutut. Onko joku samanlaisessa tilanteessa? Tantta ei ole meille siis sukua.
Mitä te tekisitte? Olisitteko ahneita ja pitäisitte yhteyttä vaikka puolivuosittain siinä toivossa, että tantta antaisi ihan oikeasti perintönsä lapsilleni? Vai katkaisisitteko välit jollain tapaa ihan lopullisesti?
Kommentit (47)
Kysyit miksi emme tykkää hänestä. Se on aika iso asia kun hän vihaa uskontoamme. Se tuntuu pahalta. En minäkään hänen uskontoaan vihaa vaikka en siihen kuulu tai haluaisikaan kuulua.
Se teatraalisuus ärsyttää, hän tekee sellaisia ilmeitä, heiluttelee käsiään kuin tuulimylly, kultakorut vaan kilisevät ja aidot Pradan laukut lentävät.
Minustakin tuntuu kyllä vähän pahalta hänen puolestaan, mikäli hän on todella niin yksinäinen kuten saattaa olla. Hänellä on kyllä pari ikäistään ystävätärtä, yhtä rikasta ja hyvästä perheestä ja asuvat melkein palatseissa jne. Ja äitinsä on elossa.
Hän on ollut naimisissa kerran mutta ei saanut lapsia vaikka olisi toivonut, sitten he erosivat.
Tantta on aina niin ylipukeutunutkin. Minua ihan nolottaa matala majani. Asun kerrostalossa ja huonekalut ovat melkein halvinta mitä löytyy eikä sovi yhteen. Tantalla on tietenkin omakotitalo jonka hänen vanhempansa lahjoittivat hänelle kun hän meni naimisiin silloin kun minä synnyin, samana vuonna siis.
Hänellä on upea puutarha ja hienot huonekalut.
Mutta silti hän käy meillä eikä ainakaan meille sano mitään että olemme "köyhiä". Ulkonöistämme kyllä huomaa heti, että olemme eri kastia, hän kalliissa erikoisliikkeiden jakuissaan ja minä halpisfarkuissa ja henkkamaukan paidassa. Onhan meillä kyllä ikäeroakin mutta hän on sellainen rikkaan tantan näköinen.
Tantta ei osaa olla lasten kanssa. No eihän hänellä olekaan omia. Mutta hän sanoo pitävänsä lapsista mutta ei sitä oikein huomaa. Hän puhuu lapsille kuin aikuisille ja odottaa niiden käyttäytyvän kuin aikuiset vaikka lapsemme eivät ole edes vielä koulussa.
Yritän kyllä kasvattaa lapseni kunnolla mutta eivät he ole sieviä nukkeja.
Tantta pyytää minua usein oopperaan kanssaan ja nyt pyysi viikonlopuksi Pariisiin. En ole suostunut, vetoan lastenhoidon järjestysongelmiin.
Tantta sanoo aina että kyllä sun miehes voisi hoitaa lapsia jne mutta kun en minä halua lähteä mihinkään oopperaan tai hienoon hotelliin, olisin kuin norsu posliinikaupassa tai kuin joku ruma ankanpoika joutsenten joukossa :D
Ajatuskin on ihan naurettava, en minä ole kiinnostunut ollenkaan hienoista illallisista iltapuvussa, meikeistä, hänen hienoista seurapiirituttavuuksistaan tai oopperasta.
*Huokaus*.
t. ap narisija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlaista kummallista alemmuutta tunnet. Vaikka olet köyhä ja hän on rikas, so what? Vaikka olet nuori ja hän on vanhempi, so what? Vaikka hänen luonteestaan löytyy erilaista temperamenttia kuin sinulta, so what?
Vaikka hän ei ymmärrä henkisiä asioita samaan tapaan kuin sinä, so what?
Mutta jos et todellakaan siedä häntä, älä teeskentele ystävyyttä. Älä anna miehesi soittaa hänelle perintörahat mielessään. Älä älä. Hän keksii luultavasti innostuneemman ystäväperheen jostakin, kun ei tuhlaa aikaansa teihin.
tämä tantta. Haluaisi matkustaa, mutta hänellä ei ketään kaveria.
joskus vihapäissäni puhun hänestä tanttana. Voihan sitä sanoa "tuttu". Ystävänä häntä en pidä.
Ehkä minulla on alemmuudentuntoa, sangen mahdollista, mutta en tunne kuuluvani hänen joukkoonsa, emme ole kiinnostuneita samoista asioista. Ja pelkään aina hänen möläytyksiään lasteni kuullen.
Viime kerralla (ei tänään) hän huusi niin lujaan ääneen solvauksia miehelleni (uskonasioista) että pahastuin todella sydänjuuriani myöten. En sitten kertonut "tantalle" edes että muutimme pian tapahtuman jälkeen mutta puhelinnumerot pysyi kyllä samoina ja hän sai meidät kerran kiinni ja oli ollut todella huolissaan.
En haluaisi olla hänelle ilkeäkään, mutta hän ei oikein tunnu ymmärtävän että vierailut ovat minulle sellaisia todella epämiellyttäviä pakkopullia. En vain osaa sanoa sitä hänelle. En halua todellakaan loukata. Jos hän oikeasti pitääkin meistä...
Ajatus katkeaa koko ajan, aivan kuin alakoulun näytelmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinähän sinulla on mahdollisuus siirtyä sosiaalisesti vähän rikkaampien tasolle.
Ärsyttää nämä kielipuolipoliisit jotka viis veisaa sisällöstä kunhan muoto on oikein.
t.se jota pilkotut kappaleet häiritsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja useampi jaksaa lukea. Kun on pitkiä pötköjä, niin moni ei viitsi lukea.
Arvelen, että täti yrittää tehdä hyvää, kun haukkuu uskontoanne. Arvelee, että teidän uskonnollaan ei pääse taivaaseen ja siksi yrittää saada teidät oikealle tielle. Eli hyvät on aikeet siinäkin.
Minua kovin säälittää tuo rikas ja yksinäinen ihminen. Varmaan olisi halunnut lapsia ja miehen pitää, muttei sitä hänelle suotu. Onneksi edes äitinsä elää vielä.
Ole sinä hänelle ystävä. Hänellä ei ehkä ole ketään muuta läheisempää. Älä suotta tunne huonommuutta. Meidän lähellä on ihan pieni omakotitalo, jossa on vain huone ja keittiö. Siellä asuu mummeli, joka aina tuntee huonommuutta pienestä talostaan. Se tuntuu kauhealta. Ei kehtaa edes kunnan kotiapua sinne pyytää, vaikka tarvitsisi ehdottomasti sitä jo.
Älä anna varallisuuseron häiritä. Hän on todellinen ystävä sinulle ihan selvästi kaikin puolin.
katsokaa hyvät ihmiset sitä sisältöä, eikä sitä miten huonoa suomea kirjoitan tai miten kauheat kappalejaot on :D Kaipasin erilaisia näkökulmia tähän asiaan, en ole puhunut tästä tuttavuudesta kenenkään kanssa.
"Tantta" haluaisi tutustua vanhempiinikin mutta ei ole vielä tutustunut. Luulen tai olen aika varma, että vanhempani eivät tulisi hänen kanssaan toimeen, olisivat vain kohteliasuudesta ystävällisiä tälle. Tantta on sen verran erikoislaatuinen ihminen.
Minusta tuntuu monessa suhteessa pahalta. Jos tantta oikeasti välittää meistä ja haluaa antaa jopa perintönsä (iso) lapsilleni, on aivan väärin häntä kohtaan, ettemme pidä hänestä. Lapset toki pitävät hänestä emmekä puhu mieheni kanssa tantasta mitään negatiivista lasten kuullen.
Tulisiko minun pitää yhteyttä tanttaan ihan lasten takia? Että saisivat pitää tämän henkilön ystäväpiirissään vaikka hän onkin hieman erilainen kuin me. Ja ehkä he perisivätkin tämän kun aika koittaa. Kauhea ajatellakaan tuollaista, mutta meillä jokaisella on määrätty aikamme maan päällä ja jos tantteli elää vielä vaikka 30 vuotta, niin lapseni olisivat aikuisia ja ehkä heillä olisi jo omat perheet. He ilahtuisivat varmasti kun rahavaikeudet katoaisi. Meillä vanhemmilla taas ei ole rahaa.
Mutta tuntuu väärältä pitää häneen yhteyttä vain sen takia, että tantta ilahtuisi. Tai että saisimme perinnön. Eikä se perintökään ole mikään varma, tanttahan saattoi vain sanoa niin että pitäisimme häneen yhteyttä :)
Saattaisi vähän ärsyttää jos pitää ensin vuosikymmenet yhteyttä ja sietää hampaita kiristellen kyläilyjä ja kommentteja ja vouhotuksia ja sitten saakin kuulla ettei peri mitään :D No en minä sen perinnön perässä kyllä juoksekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten menee ihan hölmöksi tuo homma tosiaankin.
Ajattele tätöstä ihmisenä ja näe hänen yksinäisyytensä ja hätänsä. Hän on mitä todennäköisimmin myös masentunut. Ehkä hautoo itsemurhaa.
Muista: erilaisuus on rikkaus. Hänhän on kumminkin mukava teille. On lapsillesi ehkä vähän kuin kummitäti.
uskontonne haukkumisen voi kyllä ymmärtää sielujenne pelastusyrityksenä. Hän myös tarjoaisi sinulle matkoja ja on teille aina ystävällinen. Yritä nyt sinäkin pitää hänestä. Hän on rikas ressukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei uskonnollisesti mutta meidän lapsilla on "kummitädit" lainausmerkeissä ja tämä täti on nuorimman "kummitäti". Hän on ainoa joka käy meillä ja muistaa lapsia. Tänäänkin toi pääsiäismunat. Lapset oli todella onnellisia. Me kun ei vietetä pääsiäistä ;)
Nyt musta alkoi tuntua pahalta. Olenko mä sittenkin ihan kamala kun olen ajatellut tantasta noin. Ehkä vika onkin minussa eikä hänessä. Hän yrittää "lahjoakin" minua mutta en tajua. Hän on antanut minulle lukemattomia kalliita jakkujaankin (en vaan voi käyttää niitä kun ne on minusta hirveitä ja seitkytluvulta) ehkä yrittää noin voittaa minua sydänystäväksi. Minä vaan narisen ja jupisen ja mietin miten vielä vältellä tätiä :D
Kumpa hän ei vaan pilkkaisi meidän uskontoa niin sietäisin häntä paremmin. Pitäisiköhän kirjoittaa tantalle kunnon e-mail ja kertoa tunteistani. Ja kirjoittaa suoraan että me kuulumme siihen ja siihen uskontoon ja olemme vakuuttuneita siitä. Kunnioitamme silti sinunkin uskoasi.
t. ap
sen tantattelun tai tanttelittelun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan puolustaa häntä 2 kaltaisia tarkkailijoita vastaan.
7&10 vissiin
mikään tarkkailija, vaan vilpitön auttaja.
Siis ajattelen, että moni ei jaksa lukea pitkää yhtenäistä pötköä ja näin ap ei saa paljoa vastauksia. Onneksi ap kuitenkin kirjoitti heti perään kappalejaetun kirjoituksen ja sen sitten moni jaksoikin lukea.
En korjaa kirjoitusvirheitä. Ne eivät häiritse, mutta kappalejaon puuttumien häiritsee, kun ei jaksa lukea. Johan koulussakin opittiin kappalejakojen tärkeys.
hyväsydäminen. Et ole esimerkiksi rikkauksien perään, vaan haluat rehellisen suhteen ja alat ymmärtää, millainen ressukka se täti on.
Jos täti on vaikka kristitty ja te vaikka jehovan todistajia, niin tädillä on oikea hätä siitä, että ette pelastu. Hän on kiintynyt teihin ja haluaa auttaa. Kristittyjen mielestähän jehovan todistajat opettavat harhaoppia.
Mua alko ärsyttämään se, että oletko itse ajatellut että olemme erilaisia? Käsien heiluttelu tai kovaa puhuminen josta sanoit on persoonasta kiinni. Olen aina sanonut, että jos joku asia ärsyttää, niin siitä voi sanoa suoraan mutta jos on kyse esimerkiksi kävelytyylistä niin sitten voi pitää suun kiinni tai vaihtaa kaveria/ystävää/kumppania.
murtaa tädin kuoren ystävällisesti. Eli alkaisit jutella syvimpiä elämän tuntoja hänen kanssaan. Hänkin ehkä vapautuisi ja ei esittäisi mitään.
Tuo esiintyminen lienee hänen epävarmuuttaan ja hän varmaan itsekin haluaisi siitä eroon, muttei uskalla.
Käytän nyt sitten sanaa "tuttava", se on varmaan parempi. Minulle tuli omatunnon pistoksia nyt kun ajattelin mitä tuttava teki tänään, tuttava otti digikameransa esiin ja otti lapsistani kuvia. Sitten hän näytti sieltä pari kuvaa ja oho, siellä kameran muistissa oli jopa 3 vuotta vanhoja kuvia lapsistani! Minulle tuli hirveän huono olo. Siis sen takia kun olen väheksynyt tuttavan ystävyyttä :(
Minua ihmetyttää se, että en ole koskaan nähnyt häntä muuten kuin todella laitettuna. Siis aina parhaat pyhävaatteet päällä. Hiukset kauniisti kaarrettuna ja meikit päällä. Hyvää hajuvettä ja kalliit kengät ja käsilaukku, ei tahran tahraa missään. Onkohan tämä esittämistä? Olisi kiva nähdä hänet rennoissa verkkareissa ja ilman meikkiä. Mutta ehkä hän ei halua esiintyä sellaisena.
Jopa oamssa kodissaan tuttava pitää kenkiä sisällä, kun on vieraita. Kauniit pikkukengät jakun ja housujen/hameen kanssa. Minä olen taas sukkasillaan ja perheeni myös... lökövaatteissa. Hävettää vähän :D Mutta me ollaan sellaisia, ei osata olla hienoissa vaatteissa rennosti.
Emme myöskään tarjoa alkupaloja ja alkukeittoja ja alkusalaatteja kun tuttava on meillä kutsutulla lounaalla. Meillä on vaan esim. lasagnea tai riisiä. Tuttavalla on kaikki alkujutut ja härpäkkeet. Olo tuntuu vähän vaivaantuneelta.
Tänään hän kertoi mitä teki hetki sitten Hawaiissa. Silitteli hylkeitä ja ui niiden kanssa altaassa. Vai oliko ne merileijonia sittenkin? :D
Meidän lomat keskittyy aurinkoiseen parvekkeeseen xD
Minun mielestäni on mukavaa tuntea erilaisia ihmisiä ja meille saavat tulla kylään kaikki, jotka ovat ystävällismielisiä aikeissaan. Aina oppii uutta ja kuulee mielenkiintoisia asioita erilaisilta ihmisiltä.
Nämä teatraaliset ihmiset ovat vähän niin kuin oma ihmistyyppinsä. Ilmeisesti ovat liian arkoja paljastamaan todellisen haavoittuvan itsensä ja siksi vetävät tuota roolipanssaria edessään. Käy tavallaan sääliksi tuo sinun ystäväparkasi, kun ei edes ole perhettä hänellä. On ehkä mielenterveysongelmainen, masentunut ja yksinäinen.
Itse ainakin olen luonteeltani niin empaattinen, että en hylkisi häntä. Voisithan sinä hienovaraisesti sanoa hänelle, että menisivät hänen rahansa parempaan käyttöön, jos antaisi hyväntekeväisyyteen.
Voihan olla, että hän on huolissaan, kuka katsoo hänen peräänsä, kun hän on avuton dementikko-mummo ja toivoo sinun ja lastesi huolehtivan hänestä silloin ja siksi kertoo tuosta omaisuudestaankin, joka voisi tulla lapsillesi.
Miksi ette tykkää hänestä. Minä aloin jo tykätä.