Koira ja lapset, uuden vauvan myota koira alkanut kayttaytymaan jarkyttavalla tavalla!

Muuten, lasten ei pitäisi häiritä koiraa, kun se nukkuu tai syö, puruluun jäystäminen kai lasketaan syömiseksi.



Oletteko muuten esitelleet vauvan kunnolla koiralle? Onko se saaut haistella vauvaa? VArmasti koiralle on kamalaa, kun se saa nyt vähemmän huomiota kuin ennen. Mikä voisi olla siihen ratkaisu?

Voisi teillä auttaa.



Meillä koiran ärähtämisestä lapsille seuraa meiltä vanhemmilta tiukka kielto, nuorelle pehmeälle koiralle se on riittänyt. Ymmärtää nyt että myös lapset ovat sen yläpuolella. Myös lapsille on tähdennetty että koirankin tulee antaa levätä rauhassa. Silittää saa vain kun koira on hereillä ja silloinkin koira kutsutaan luokse (voi kyllä kävellä ensin koiran viereen.)Meillä lapset 5 v ja 7 v ja koira 15 kk.

sen suhteen, millainen koiran aseman lapsiperheessä pitää olla. Sen pitää olla sellainen, että KOIRALLA EI OLE MITÄÄN OIKEUKSIA!!! Sillä ei ole omaa paikkaa, sitä saa häiritä kun se syö, kuka tahansa saa viedä sen suusta mitä tahansa. Vain silloin koira on tarpeeksi turvallinen lapsiperheeseen.



Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että koiraa ehdoin tahdoin kiusataan ja rääkätään, ei. Mutta koiran täytyy todella olla alimmainen laumassa. Mun mielestäni sitä, että koira murisee tai puree jotakuta ei voi koskaan selitellä "tilanteella" tai millään vastaavalla, vaan koiralla täytyy olla paikkansa selvänä.



JA kaverin koira on todella iloinen ja ihana, mutta myös mun 1-vuotias saa käydä viemässä sen suusta luun, kun muksut syö pöydässä niin että keksit vaan lentelee lattialle, koira ei korvaansa lotkauta ennen kuin luvan saa.

sen suhteen, millainen koiran aseman lapsiperheessä pitää olla. Sen pitää olla sellainen, että KOIRALLA EI OLE MITÄÄN OIKEUKSIA!!! Sillä ei ole omaa paikkaa, sitä saa häiritä kun se syö, kuka tahansa saa viedä sen suusta mitä tahansa. Vain silloin koira on tarpeeksi turvallinen lapsiperheeseen.

Ja tämä ei siis tarkoita sitä, että koiraa ehdoin tahdoin kiusataan ja rääkätään, ei. Mutta koiran täytyy todella olla alimmainen laumassa. Mun mielestäni sitä, että koira murisee tai puree jotakuta ei voi koskaan selitellä "tilanteella" tai millään vastaavalla, vaan koiralla täytyy olla paikkansa selvänä.

JA kaverin koira on todella iloinen ja ihana, mutta myös mun 1-vuotias saa käydä viemässä sen suusta luun, kun muksut syö pöydässä niin että keksit vaan lentelee lattialle, koira ei korvaansa lotkauta ennen kuin luvan saa.

Jos mietitte luonnossa, luuletteko että siellä lauman alimmaisella on mitään oikeuksia? Että niillä on omat paikat tai niitä ei häiritä kun ne syö? Ei tosiaan ole. Miksi koiralla ihmiskodissa pitäisi olla?

lueppa netistä "jääkausi"-koulutuksesta

Voisi teillä auttaa.

Meillä koiran ärähtämisestä lapsille seuraa meiltä vanhemmilta tiukka kielto, nuorelle pehmeälle koiralle se on riittänyt. Ymmärtää nyt että myös lapset ovat sen yläpuolella. Myös lapsille on tähdennetty että koirankin tulee antaa levätä rauhassa. Silittää saa vain kun koira on hereillä ja silloinkin koira kutsutaan luokse (voi kyllä kävellä ensin koiran viereen.)Meillä lapset 5 v ja 7 v ja koira 15 kk.

Koira alkaa aikuistua ja yrittää luonnostaan nousta laumassa pomoksi. Kannattaa tietoisesti pitää koira lauman alimpana ja nostaa lapsia yläpuolelle. Pieniä juttuja: lapsi antaa koiralle ruuan ja luvan syömiseen. Ihmiset kulkevat ovista ennen koiraa. Koira kutsutaan silitettäväksi ja käsketään sen jälkeen pois. Ns. perushuomioimattomuus käyttöön. Tottelevaisuusharjoituksia, lapsikin pystyy antamaan käskyjä ja palkitsemaan.

Kannattaa myös uskaltaa pyytää apua ammattilaiselta jos ongelmia alkaa tulla.

joku koira taas saattaa tulla vihaiseksi, jos sille ei anna omaa rauhaa jne. Ei ehkä kannata toteuttaa ihan kaikilla roduilla.

että sentään murisi ensin.



Koiralla on johtajanviitta harteillaan. Käytöskoulua suosittelen..

Nyt ap ihan ensiksi tärkeintä on terottaa isoille lapsille, että EIVÄT KOSKE KOIRAAN KUN SE NUKKUU TAI SYÖ. Lasten ei muutenkaan kannata antaa rutistella koiraa tai kauheasti vatvoa sitä jollei koira itse sitä osoita tulemalla luokse. Meillä on vauvaperheestä tullut koira joka oli juuri samanlainen. Oli ennen ollut perheen vauva ja mustasukkaisuuksissaan oli luultavasti (uskon, että tätä ei kerrottu) ärissyt vauvalle tms.



Koiramme alkoi murmuttaa tyttärellemme (8v) joka kielloista huolimatta rutisteli ja "häiriköi" koiraa kun se oli kodin vaihdosta ja ties mistä muusta stressaantunut. Otin tytön kunnon puhutteluun ja aloitimme alusta tytön ja koiran suhteen rakentamisen niin, että tyttö kävi nami (vaikka joku kinkku, juustopala, makkara tms. oikeasti hyvä herkku) lattialle istumaan ja odotti, että koira tulee luokse. Koira oppi nopeasti, että tuon luokse kannattaa mennä. Nykyäänkään vaikka tilanne on rauhallinen lapsi saa mennä koiran lähelle ja kutsua luokse mutta ei hyökätä silittämään suin päin.



Koiranne on nyt stressaantunut joten sen pitäisi antaa tulla lasten luo omin ehdoin. Jos haluat opettaa koiralle sitä, että se antaa jonkun tavaran niin helpointa on kiinnittää sen huomio johonkin muuhun tavaraan ja kun se tiputtaa edellisen niin ottaa vanha pois. Tätä ei kuitenkaan lasten pitäisi antaa harjoitella.



Mitä taas vauvaan tulee niin miten koira käyttäytyy vauvan lähellä? Jos nuuskii uteliaana niin sen uskaltaa päästää lähelle. Kun koira nuuskii vauvaa ja käyttäytyy hyvin sille voi samaan aikaan antaa muutaman namin joka kerta jolloin se yhdistää vauvaan positiivisia asioita. Jos koira tulee sohvalle ja käyttäytyy huonosti nouse vauvan kanssa sohvalta ja pyydä miestäsi komentamaan koira alas. Joka kerta. Näin se oppii, että kun käyttäytyy huonosti niin sinä lähdet ja koira myös. Älä kiinnitä siihen huomiota, lähdet pois ja koira alas vaan.



Mitä tulee tuohon perässä kulkemiseen niin mahdolliseen vinkumiseen, haukkumiseen ym. ei pidä reagoida. Kun koira lopettaa ja lähtee lepäämään niin sitten kehu sitä ja palkitse. Onko sillä eroahdistusta muuten, haukkuuko yksin jäädessään? Nyt kyse on huomion hakemisesta ja kun se oppii, että sitä ei saa "käskemällä" niin se kyllä rauhoittuu.

Näin pitääkin tehdä silloin tällöin opetusmielessä. Ei toki kiusaamismielessä. Muuten paapotte koiraa liikaa. Sen pitää olla lauman alin.



En käsitä tuollaisia, jotka antavat koiralle liikaa valtaa ja oikeuksia olla häiritsemättä.

sillä on ehdoton rauha lapsiperheessä. Koiran paikka on lasten alapuolella laumassa!

koira on koulittu lauman alimmaksi, entäpä kun taapero tai leikki-ikäinen menee kaveriperheeseen kylään ja tottahan silloin saa koskea koiraan, syö tämä tai nukkuu tai pakenee nurkkaan omaan rauhaansa...



Koirien lisäksi pitää kasvattaa myös lapsia.

ryntäätte nyt näyttämään koiralle, kuka oikein on pomo, niin muistakaa tämä: vuoden vanha koira on murrosiässä, ja siihen kuuluu sen oman aseman hakeminen. MUTTA kaikkein eniten siihen kuuluu koiran epävarmuus itsestään ja ympäristöstään. Murina on ennen kaikkea merkki epävarmuudesta, ja vain pieni osa siitä on aggressiivisuutta. Lähtekää nyt kaikessa rauhassa vahvistamaan koiran perusluottamusta sekä teihin vanhempiin että lapsiin, ihan alkeista. Myös koulutuksen voi ottaa ihan alkeista, ja keskittyä hyvään vuorovaikutukseen. Jos teidän koira murisee epävarmuuttaan, niin jo pelkästään tämä voi lopettaa tuon murinan, koska se tietää ettei sen tarvitse puolustaa itseään. Ja koiralle aivan ehdoton ruoka- ja nukkuma-aika. Ylipäänsä kultainen sääntö on se, että OMISTAJA EI KOSKAAN MENE KOIRAN LUOKSE vaan koira kutsutaan aina omistjaan luokse. Jo pelkästään tämän yhden säännön noudattamisen kautta voi välttää suuren osan konfliktitilanteita, ja samalla tuo vahvistaa johtajuutta luonnostaan ilman sen suurempia kommervenkkejä. Teillä on jo sen ikäiset isot lapset että aivan varmasti tämän ymmärtävät ja osaavat sitä noudattaa.

Meillä on paimenkoira ja samaa vikaa. :(



On saanut tehdä töitä tuon kanssa. Ootko katsellut Liviltä tulevaa koirankoulutusta isännälle ja koiralle? Siitä saa kivoja pikku vinkkejä!



Mää oon vähän sitä mieltä että koira tarttee ulkoilua, virikkeitä aivoille. Ja käskyttämisiä.

Kyllähän koirakin tykkää osallistua perheen juttuihin, niinkun pienet lapsetkin. Koirat tykkää kehuja.

Meillä oli vaihe jossa koira sai tosi paljon haukkuja ja kieltoja.



Koiralle oma paikka ja NUKKUVAN KOIRAN KUULUU SAADA OLLA RAUHASSA!



Ottaa niin pattiin kun jokkut väittää että koiran pitää sietää sontaa loputtomiin: no ei pidä!

Kyllä koiran tarttee saada vetää sikeitä kun siltä tuntuu.

Meillä toi paimenkoira paimentaa perhettä ja jatkuva seuraaminen iltaan saakka väsyttää. Ei laumaakaan paimentavat tee koko ajan töitä.

Olen huomannut koirassa eron kun lapset menee nukkumaan ja se köllähtää ihan naattina nukkumaan.



Lenkkeily ja leikkiminen sen kanssa rentouttaa myös.

Näin pitääkin tehdä silloin tällöin opetusmielessä. Ei toki kiusaamismielessä. Muuten paapotte koiraa liikaa. Sen pitää olla lauman alin.

En käsitä tuollaisia, jotka antavat koiralle liikaa valtaa ja oikeuksia olla häiritsemättä.

että koiraa ei saa häiritä kun se nukkuu tai syö?

Onko nämä oppaat ihan väärässä?

Nukkua pitää antaa mutta ruoka tarttee vaikka suusta pois antaa.



Koirat syö arvojärjestyksessä ja heikoimmat antaa omastaan.



Jos ruokaa ei koira pois anna, niin saattaa joskus nappasta lasta jota vaan kiinnostaa tutkia kun koira syö.



Kannattaa vaikka opettaa odottamaan lupaa syömään, pöydästä ei syötetä koiraa jne.



15

se koira opettaa siihen, että sillä on oikeus puolustaa luutaan, paikkaansa tai ruokaansa???



IAHn oikeasti entä sen kerran kun lapsenne kokeilee tyhmyyttään? Tai lapsen kaveri tietämättömyyttään? ONko sitten kiva kun lapsella on ikuiset arvet naamassa sen takia, että te tahdoitte antaa koiralle sellaisia oikeuksia, mitä se ei tarvitsew, ja mitä sillä ei kuulu olla?



Koiran pitää kestää se, että kuka tahansa saa ottaa sen suusta mitä vaan, tai sen ruoan pois. Se ei saa puolustaa mitään "omaa paikaansa". Ei se tarkoita sitä, että koiraa tahallaan päivästä toiseen kiusataan, vaan aina välillä kasvatusmielessä. Koira varoo ihmistä, ei ihminen koiraa.

Väärin kouluttamalla saadaan nimenomaan ruokaansa ja petiään puolustava, arvaamaton koira. Kun taas koira, joka luottaa perheen muihin jäseniin, ei koe yllättävässäkään tilanteessa tarvetta uhitella pedistä/ruuasta. SIllä 'häiriköinillä' ja 'pomon paikan osoittamisella' nimenomaan vahvistetaan koiran luontaista epäluuloa; jopa susilaumassa alin saa pitää saamansa ruuan ja sillä alimmallakin on oikeus ruokaansa puolustaa. Eri asia sitten jos on niin lapatossu ettei siihen kykene. Ja omassa koiralaumassa (5 koiraa) tämä sama ilmiö näkyy selvästi. Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei koira ja ihminen muodosta samanlaista laumaa kuin kaksi koiraa.



Totta kai koira tulee opettaa siihen, että lapsille (saati muille) ei murista. Ihmisiä ei purra. Se vaan yleensä kannattaa kouluttaa luottamusta lisäämällä mieluummin kuin koiraa alistamalla. Yleensä murina on merkki koiran epävarmuudesta ja stressistä enemmän kuin aggressiosta. Ja perhekoira käyttää usein hampaita vasta siinä vaiheessa kun sillä ei ole muuta poispääsyä ahdistavasta tilanteesta. Tällaisissa tilanteissa ei kaapin paikan näyttäminen helpota koiran oloa eikä varsinkaan tee siitä luotettavampaa perhekoiraa.



Meillä lapsille on opetettu tietty kaava, jonka mukaan koirien kanssa käyttäydytään. Riittävillä harjotteilla jopa vahtiviettinen isohko (38kg) koira sallii lapsen keskeyttää ruokailun, väistää kupilta ja antaa lapsen häärätä siinä ruokansa kanssa. Samalla tapaa koira myös ottaa lapsilta käskyjä vastaan. Kaikki on kuitenkin opetettu lapsille siten, että ääni on selkeä, ruumiinkieli vakuuttava ja koiran silmin oikeanlainen ja koiran kanssa on harjoitukset tehty positiivisesti vahvistaen.

yliedustus. Koiran puremisen uhrina on useimmiten 5-9-vuotias poika, kun katsotaan kaikkia purematilastoja. Tämä kertoo, että tuon ikäisillä pojilla on käytöksessään (tai kasvatuksessa) jotain sellaista, mikä puuttuu vastaavan ikäisiltä tytöiltä, (sekä tuota nuoremmilta ja vanhemmilta pojilta, miehiltä, naisilta, vanhuksilta..)mikä johtaa koiran puremaan. Pelkkää koiraa tuskin voidaan siis ihan aina syyttää, tai sitä että koira ei tiedä paikkaansa laumassa. Pientenkin poikien on opittava kunnioitaamaan koiran oikeutta ruokaan ja lepoon ja kohdeltava sitä reilusti ja ystävällisesti.



Täytyy myös muistaa, että vaikka koira monissa perheissä on se, jolle näytetään ne hellimmät tunteet, on se monissa perheissä myös se, johon kanavoidaan ne tunteet joita ei ole sallittua purkaa ihmisiin. Kaikki tietää vitsin siitä, kuinka pomo sättii miesalaistaan, mies sättii vaimonsa, joka sättii lapsensa, joka potkaisee koiraa. Se ei ole pelkää vitsi...miettikää nyt ap perheessänne ihan rehellisesti, onko mitenkään mahdollista, että lapset purkavat koiraan sellaisia mustasukkaiseuuden ja turhautumisen tunteita, joita ei ole sallittua purkaa vauvaan. Lapset ei välttämättä itsekään tiedosta tätä, eikä sen tarvitse olla mitenkään näkyvää, onpahan vaan sitä että koiraa esimerkiksi kielletään jatkuvasti, revitään hihnassa, ollaan sen kanssa kärsimättömiä ym. Nämä kaikki murentaa koiran luottamusta teihin ihmisiin, ja varsinkin tässä herkässä iässä lisää helposti murinaa ja voi johtaa näykkimiseenkin.