Lue keskustelun säännöt.
Onko mun mies narsisti vai muuten vaan mulkku? AUTTAKAA!
28.03.2010 |
Jatkuvaa valehtelua pienistäkin mitättömistä asioista joista ei edes tarvitsisi valehdella.
Jatkuvaa lupausten pettämistä, esim. sovittuja menoja mun kanssa mutta lähteekin sitten kavereitten kanssa kun "ei jaksakkaan" tai ei huvita. (esim etittiin yhteistä kämppää ja piti mennä näyttöön yhdessä mutta mies meni mielummin viime hetkellä kaverin kanssa kahville! Tai on sovittu yhteinen koti-ilta mutta lähtee taas muualle)
Lisäksi hän on luvannut lopettaa pilven käytön, mutta sekin on vaan lisääntynyt jokapäiväiseksi ja monta kertaa päivässä, ja asia ei kuulemma mulle kuulu! En hyväksy päihteitä kun meille on syntymässä eka lapsi muutaman kuukauden päästä.
Aina kun otan nämä asiat puheeksi (en edes huuda)niin hän hermostuu ja lähtee taas ovet paukkuen pois. Joka päivä tulee kotiin "silmät ristissä" pössyttelystä. Jos pyydän häntä jäämään kotiin ja lopettamaan polttelun ja voimattomana herkistyn kyyneliin, niin "tässä ei nyt kuule itku auta mitään". (ihan kuin hänen kiusakseen itkisin!)
Sanoo että rakastaa mua mutta eipä tämä siltä tunnu kun minun mielipiteillä ja tunteilla ei tunnu olevan mitään väliä! En haluaisi erota kun lapsikin tulossa, mutta mitä tässä muuta voisi vielä tehdä?
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä minäkin vain jatkan nalkutusta sitten.. Tuota polttelua on nyt kestänyt kaikkiaan kolmatta kuukautta, aluksi oli silloin tällöin, sitten joka päivä ja nyt monta kertaa päivässä.
Olen sanonut miehelle että hänen on valittava joko päihteet tai minut ja lapsi, ja hän on sanonut valitsevansa ehdottomasti meidät. Mutta tuntuu vaan turhauttavalta kun mitää merkkiä ei näy että edes yrittäisi lopettaa..
Hankalampaa tietysti lopettaminen on siksikin että lähes kaikki miehen kaverit pössyttelee, niitä 'selväpäisiä' ei montaa ole..
-ap
Mun miehellä on myös kova päihdetausta, ja kun aloimme seurustella, oli vielä kiinni vanhoissa kuvioissa, vaikka jo hyvän matkaa kohti parempaa mennyt. Mä myös tulin aika alkumetreillä vahingossa raskaaksi, joten siinä oli miehelle syy miksi raitistua täysin.
Mun metodi oli erilainen, ei nalkutusta. Mutta aivan tiukka ja varma viesti siitä, että mä en aio minään nistin kanssa elellä. Mies yritti aluksi selitellä, kuinka hän sitten vaan vähän käyttää ja sitä ja tätä, meikä pakkasi kamat. No siihen loppui ne ehdottelut.
Tiesin, etät mies yritti ihan oikeasti. Sovittiin, että jos tulee pakottava tarve vetää jotain, soittaa ensin mulle. Jos siihen pystyi, lupasin, että en suutu jos vetää jotain, kunhan ensin puhutaan yhdessä asiasta. Funtsitaan miksi, miten paljon aikoo vetää, missä jne. IKINÄ mies ei sitten vetänytkään. AIna se aie oli reagointia johonkin muuhun elämän vastoinkäymiseen. Useamman kerran jälkikäteen kertoi, että oli aikonut vetää jotain, mutta pelkästään mun äänen kuuleminen oli riittänyt, ei edes käyty keskusteluja.
Joitain kertoja retkahduksia tuli, mutta nyt ei enää vuosiin.
ELi mitä mä yritän sanoa on se, että aseta jotain tavoitteita, jotain aikarajoja, jotain päivämääriä, mihin mennessä jotain pitää tapahtua. TUo mikä meillä toimi, ei välttämättä toimi teillä. Sun pitää selvittää mikä teillä toimisi, vai toimiiko mikään. VÄlttämättä ei toimi. Silloin sun täytyy pelastaa itsesi ja lapsesi. JA muista myös se, että sinä et ole vastuussa miehesi paranemisesta. Älä kuuntele mitään selityksiä siitä, kuinka sun käytöksesi tai naapurin käytös tai vallitseva sää tms. on syynä miehesi päihteiden käytölle. Ei ole. Se on miehesi valinta. VOit tukea häntä tiellään, mutta et kulkea sitä hänen puolestaan, ja jos hän tahtoo kulkea vastakkaiseen suuntaan, sinä et sille mitään voi.
Surullisinta mitä teille voisi tapahtua on sinunkin luisumisesi takaisin päihdeongelmaiseksi. JA se ei ole mikään kaukainen skenaario, vaan riski on ihan oikea ja todellinen. Vauvan kanssa voi olla todella raskasta, ja silloin voi tuntua todella helpottavalta ja hyväksyttävältä rentoutuskeinolta ottaa " ihan vähän", varsinkin kun toinen siinä vieressä sekoilee minkä kerkiää. Punnitse siis asioita ihan oikeasti. Ei sun tarvitse erota miehestä vaikka muuttaisit vauvan kanssa eri osoitteeseen. VOit tehdä vaikka periaatepäätöksen, että sun ja vauvan kämppään ei mies tule sekaisin ollessaan. Etkä oikeasti päästä sitä sinne. Mutta kun tulee selvinpäin, et nalkuta etkä tuomitse, vaan nautitte silloin olostanne. VOi olla että miehesi skarppaa jo tuolla perusteella, voi olla, että hän on jo mennyttä kalua, eikä mikään pelasta. Tärkeintä on, että et MISSÄÄN NIMESSÄ jos noin päätätte tehdä muuta takaisin miehen kanssa yhteen minkän parin kuukauden jälkeen, vaan asutte erillänne ihan vähintään 6kk.
No mut joka tapauksessa, tsemppiä tosi paljon!
että sinulla on pitkä tie kuljettavana jos et nyt ole todella tiukka!
Lapsen synnyttyä asialle on aivan liian myöhäistä tehdä mitään, sinulla ei ole aikaa seurata miehesi "kuvioita" ja miehesi varmasti pakenee vauvanitkuista arkea juuri sinne kavereidensa luo.
Voin melkeinpä vannoa ettei hän lopeta vaikka sanookin niin, hänen on helppo jatkaa samaa rataa ja sinä olet se joka olet kiinni vauvassa 24h, ja siitä tulee aiheutumaan paljon riitaa. Tuonlainen ihminen ei pysty antamaan sitä tukea sinulle ,mitä tarvitset kun hoidat vastasyntynyttä vauvaa. Tulet yllättymään miten rankkaa se on, ja siihen päälle ongelmainen mies- ei näytä hyvältä.
Sanoisin,että lähes ainoa tapa,jotta voisitte onnistua yhdessä perheenperustamisessa, on että muuttaisitte jonnekin,missä hänellä ei näitä epämääräisiä tuttuja ole. Ja hänen tietysti pitäisi myöntää olevansa päihdeongelmainen. Ilman sitä ymmärrystä hänestä ei ole mitään hyötyä sinulle,päin vastoin, vain taakkaa. Ikävä näin sanoa, mutta se on karu totuus. En usko että hän on vielä kypsä isäksi. Jos otat nyt tiukan linjan, ehkä hän haluaa lapsen takia muuttua. Mutta jos olet liian lepsu, hänellä ei ole syytä muuttua, jos annat hänen asua kanssasi ja annat kaiken jatkua ennallaan. Taidat olla nyt hieman sinisilmäinen. Lapsen saaminen on kuitenkin ihana asia, ja sinun on tehtävä kaikkesi, että lapsi saa oikeanlaisen ympäristön ja rauhallisen äidin.
Onnea matkaan. Pysy lujana!
tule mitään.
Mies ei selvästikään ole valmis ottamaan vastuuta perheestä ja lapsesta.
Lähde vielä kun voit, et voi lapsen kanssa elää tuollaisissa olosuhteissa, pärjäät yksin paremmin.
ennen vauvan syntymää!
Muuten ei tosta kertakaikkiaan tule mitään hyvää!
Yhdessä voitte olla ja seurata miten tilanne kehittyy ja aikuistuuko mies koskaan.
Mutta sun ja vauvan kannalta tossa ei ole muita vaihtoehtoja!
paljonko sulla on raskautta jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pohjimmiltani tiedän teidän olevan oikeassa.. Olen kai ollut liian lepsu ja sinisilmäinenkin, jatkuvasti vain annan anteeksi vaikka lupaukset jatkuvasti rikotaan. Eihän se mies tunne todellista tarvetta muuttua, kun huomaa että kuitenkin annan kokoajan anteeksi.. Raskaus on neljännellä kuulla eli aikaa vielä on.. Tämän asunnon vuokrasopimus päättyy puolenvuoden päästä, jollemme siis halua sitä jatkaa. Mietinkin että jos ei siihen mennessä ole muutosta tapahtunut, annan vuokrasopimuksen raueta. Tai oikeastaan paria kuukautta aiemmin koska tarvitsen kuukauden tai kaksi löytääkseni uuden asunnon, tähän minulla ei siis ole varaa yksin jäädä. Olen vaan itse niin kiinni tuossa miehessä että ajatus erosta on raastava.. Toisaalta terapeuttini on epäillyt minulla läheisriippuvuutta, ehkä sitä kautta saisin apua ja keinoja päästää irti? oi ja voi, raskasta..
-ap
Hänellä vain on riippuvuus. Ja se riippuvuus pistää valehtelemaan tai pettämään lupauksia.
Miehelläni on alkoholiriippuvuus ja siksi en juurikaan enää usko (ja kuuntele) hänen lupauksiaan, koska ne eivät kuitenkaan pidä.
Ei hän narsisti ole, keskenkasvuinen pojankloppi, jolla on huumeriippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa sinut jatkamaan suhteessa? Onko miehesi yrittänyt lopettaa? Miten jaksat jatkuvaa valehtelua ja lupausten pettämistä?
Selvästi päihderiippuvuus ja hän ei itse sitä myönnä tai edes ymmärrä. Katkaisuhoitoon vaan, lääkäriltä varmaan saa lähetteen, kun kertoo tilanteen ja lapsi on tulossa. Jos miehesi ei siihen suostu,laita pihalle. Kyllä soskusta saa toimeentulotukea tai kelasta asumistukea, jotta saa vuokran maksettua ja myöhemmin etsit pienempää asuntoa vauvan kanssa. Parempi elää lapsen kanssa yksinhuoltajana, kuin narkkarin kanssa, josta ei mitään hyvä seuraa ja pahimmassa tapauksessa lastensuojelutyöntekijät huostaanottaa lapsesi. Kannattaa todella nyt toimia, eikä vain puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ymmärtää millainen asia riippuvuus on, ja käyttäytyy sen mukaan.
Ensin täytyy selvittää, onko sillä toisella ihmisellä ihan oikeasti halua selvitä kuiville. Siis ihan oikeaa motivaatiota. Se, että aivan sekaisin olevana selittää, kuinka huomenna asiat on eri tavalla ja kuinka nyt ollaan pohjamudissa, ja kuinka tästä alkaa ylämäki on ihan yhtä tyhjän kanssa. Samoin on pakolla puristetut lupaukset.
Kyllä sen ihan oikeasti tietää ja näkee yrittääkö toinen vai ei. Jos elämä on pelkkää selittelyä, ja syy käyttöön löytyy aina jostain muualta kuin omasta itsestä, on ihan turha jatkaa.
Päihderiippuvaisen puolison olisi kaikkein tärkeintä myöntää itselleen faktat, eikä elää missään "sit ku"-tulevaisuudessa ja unelmissa. Myös turhien lupausten vaatiminen ja toisaalta niihin uskominen pitää lopettaa, koska ne vaan ohjaavat energiaa ihan väärään suuntaan. On ihan typerää kuvitella, että päihderiippuvainen pystyisi lupaamaan ettei koskaan enää käytä mitään. Ja on epäreilua jättää sairas ihminen sen jälkeen selviytymään itsekseen. Millä se siihen pitäisi pystyä, tahdonvoimallako?
On meinaan ihan varmaa, että tulee taas se hetki, jolloin tekee mieli vetää jotain. Mitä apua silloin on kyynelehtineelle puolisolle tehdystä lupauksesta? Varsinkin jos sama lupaus on tehyt jo tuhat kertaa, ja aina rikottu? Ei yhtään mitään. Tärkeintä on miettiä, että SITTEN KUN SE HETKI TAAS TULEE, MITEN SILLOIN TOIMITAAN? Mistä päi9hderiippuvainen saa silloin apua? Mitä voisi tehdä sen sijaan, että vetää kamaa? Miten toimitaan kun kaverit alkaa houkutella?
Muutenkin sellainen " ei ikinä enää"- ajattelu ja lupaukset ja lupauksiin pakottaminen aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää. En usko että yksikään päihderiippuvainen ( ilman uskoontuloa) pystyy tuollaiseen suoritukseen. Ensin pitää lähteä vähentämään, ja muuttamaan ympäristöä suotuisammaksi päihteettömälle elämälle, etsiä muita sisältöjä elämään.
Ja sitten se tärkein taas: Mikään ei onnistu ilman päihderiippuvaisen omaa ja vakaata tahtoa parantua. Kukaan ei toisen ihmisen päihderiippuvuutta voi parantaa, ei rakkaudella, ei millään. ÄLkää olko tyhmiä ja kuvitelko olevanne niin erityisiä ja erinomaisia, että just teidän rakkaus ja paapominen on se, mikä auttaa. Yleensä pikemminkin mahdollistaa sen päihteiden käytön entistä paremmin.
T: ex-nistin puoliso
Luulen, kannattaisi ottaa muuten ero ellei teille olisi syntymässä lapsi. Mies hermostuu kun otat hänen pilven käytön puheeksi sillä se voi olla hieman hallitsematonta hänelle, ja haluaa kokea hyvänolon tunnetta useasti.
Tiedän hyvin oman kokemukseni vastaavanlaisesta tilanteesta ja elämä tuntuu kovin rankalta välillä. Siksi kannaa jättää huumeiden yms muut käyttäjät syrjään ja bongata kunnollinen raitis mies! Asiat ei kuulosta parantuvan ilman eroa tuossa teidän tilanteessa:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö se ukko pyörii jaloissasi?
Kertomasi perusteella en itse jatkaisi suhdetta, vaan lopettaisin sen samantien. Kerran se vain kirpaisee.