Ainoan lapsen äitinä oleminen on helppoa

nimittääin täytyy nähdä vaivaa että niitä kavereitakin on. Viimex ulkomaanreissulla niitä kyllä sitten löytyi ihan kolme ja oli kahden viikon reissu vaan, että kyllä haasteita on

Mä olen ollut ainoa lapsi ja ei tosiaan äiti mulle kavereita etsinyt, varsinkaan jossain reissussa. Aika järkyttävää oikeastaan jos on totta!

vaan tein sen mahdolliseksi valitsemalla esim. lapsiystävällisen hotellin ja lastenkerhon ym. loppu sitten muotoutuu itsekseen mutta täytyy kuitenkin nähdä jotain vaivaa sen eteen.

Ei olisi löytynyt kamuja jos olisimme ottaneet vanhushotellin.

ap.

Mutta jostain kumman syystä haluan silti toisen ja ehkä jopa kolmannenkin.

Helppo relata. Mutta ihan mielelläni mä sen toisenkin otin vastaan. ja kolmaskin olisi tervetullut.

-Kahden äiti, niin helppoo! ;)

-yhden äiti

yhden äiti.

paljon helpompaa kuin yhden kanssa, joka vaatii jatkuvasti aikuisen kaiken huomion.

mutta mulla on äitiyden raskaimmat vuodet osuneet ajalle, kun lapsia oli vain yksi.



Esikoisen täyttäessä kolme, alkoi äitiys tuntua maailman ihanimmalta elämänmuodolta. Silloin syntyi ensimmäinen pikkusisarus. Ja mitä enemmän noita tulee, sitä upeampaa heidän kanssaan eläminen on.

lapsen luonteestakin.



Mutta joo, voisin kuvitella, että meidän esikoinen ainoana lapsena... elämä olisi kyllä NIIIIN helppoa. Onneksi en tykkää helposta, haasteet on kivempia.



T: Kolmen äiti.

tai kaveri on meillä, ei mun ole tarttenut ohjelmatoimistona olla paitsiihan pikulapsivuosina ja sen teinkin silloin mielelläni:)

On nytkin kaverillaan paraikaa naapurissa

nimittääin täytyy nähdä vaivaa että niitä kavereitakin on. Viimex ulkomaanreissulla niitä kyllä sitten löytyi ihan kolme ja oli kahden viikon reissu vaan, että kyllä haasteita on