mitä mieltä olette pitäiskö mun keskustella vielä tästä mun miehen kanssa vai antaa olla?
Meillä on jo yksi lapsi ja toinen tulossa ja mies sanoi mulle että jää kyllä aivan viimiseksi lapseksi, että hän ei enää yhtäkään halua. Minä taas olen aina haaveillut isosta perheestä, ja on todella haikea olo tästä, varsinkin kun ikää miehellä 23 ja itselläni 22 ja nyt pitäis sitten jo olla meidän lapset muka tehtynä.. En oikeen osannut tohon mitenkään kommentoida, pitäisköhän jättää asia vaan tähän ja odotella että kolmekymppisenä voi vielä mielipide muuttua..?
Kommentit (7)
että olette tosiaan noin nuoria, ja ehditte saada sen suurperheen vaikka tässä olisi 10 vuottakin välissä.
mies voi vielä hyvinkin muuttaa mielensä, varsinkin kun lapset kasvaa ja elämä helpottuu. Ei tuollaista asiaa kannata, eikä voikaan, päättää tässä vaiheessa. Katsokaa ensin miten elämä alkaa sujumaan kahden pienen kanssa.
siitä miks miehet ajattelee näissä asioissa niin eritavalla.
Hän voi järkeillä, että teille jää aikaa olla vielä "nuoria" kun lapset saadaan äkkiä isoiksi,
vauva-aika on hänestäkin raskasta,
ei tarvita isompaa autoa tai asuntoa vaan mahdutaan entisiin hyvin.
Kysy mistä tuli tähän johtopäätökseen! Painostamalla tai kiukuttelulla et ainakaan saa mitään aikaan.
Ja toisaalta, oletko varma mikä sinulle riittää... Isoon "täydelliseen" perheeseen...
Voi olla, että miehellä herää toive kolmannesta lapsesta sitten, kun hänen kaverinsakin alkavat toden teolla lisääntyä.
kun odotettiin kuopustamme. Minä ajattelin, että haluan isomman perheen, vielä enemmän lapsia, mies totesi ettei todellakaan enempää. Yritin kyllä jutella ja keskustella asiasta hänen kanssaan, tuntui minustakin ihan todella omituiselta, että tässäkö muka on meidän lapset (mulla on ikää 24, miehellä 27), vaikka vielä hyvin on monta vuotta aikaa. Mutta ei mies suostunut asiasta puhumaan, sanoi vain, että hän ei vaan halua enempää ja sillä selvä.
Nyt kuopus on vuoden, ja minä olen alkanut tottua siihen ajatukseen, että ei enempää lapsia meille. Olen jopa löytänyt siitä paljon hyviäkin puolia - kun lapset muuttavat kotoa, mä en ole vielä mikään eläkeläisräähkä, vaan mulla on vielä aikaa ja energiaa elää, yövalvomiset loppuu (joskus, toivottavasti), meille jää miehen kanssa enemmän aikaa toisillemme jne. Enää se ei ole minusta niin kamalan tuntuinen ajatus, ettei lapsia tulisikaan enempää. No mutta, kuten aika on tehnyt minulle tehtävänsä, on se tehnyt myös miehelle - hän tunnusti hiljattain, ettei se ehkä olisikaan kovin kamalaa, vaikka lapsia vielä sittenkin tulisi lisää. Nyt tässä sitten mietitään, minkälaiseen ratkaisuun päädyttäisiin.
Mun neuvo on, että jätä asia sikseen nyt toistaiseksi. Te olette molemmat vielä nuoria, eikä oikeasti välttämättä mene kauaa, että miehen mielipide muuttuu, tai sitten sun. Tai ehkä molempien. Miehet usein kokevat painostukseksi jo sen, että yrittää keskustella erimielisyyttä aiheuttavasta asiasta (he kun luulevat, että onnistuneen keskustelun tavoite on taivuttaa toinen osapuoli olemaan samaa mieltä kuin minä), joten ehkä siitä ei toistaiseksi kannata puhua, etenkään kun lapsen yrittäminen ei ole teille juuri nyt mitenkään ajankohtaista. Synnytyksen jälkeen joudutte joka tapauksessa miettimään ehkäisyasioita, siinä yhteydessä on hyvä "tekosyy" ruveta pohtimaan asiaa ehkä vakavammin ("emmä sillä että tää olis mulle mitenkään tärkeä asia, mutta kun se neuvolan täti käski miettiä näitä ehkäisyasioita, ni pitäis varmaan miettiä sitäkin, että onko meille mahdollisesti tulossa enemmän lapsia vai..."). Ja toisaalta, te ette vielä tiedä, millainen pakkaus tämä tuleva vauva tulee olemaan. Ehkä hänen kanssaan onkin todella raskasta, koliikkia, allergiaa tms. Anna ajan kulua siis, silloin tällöin voit kokeilla kepillä jäätä ja kysyä vaikkapa, onko mies edelleen yhtä ehdoton tästä lapsien lukumäärästä kuin on joskus sanonut olevansa.
että parikymppisiä...
Noh, ihan tällainen lohdutuksen sana: 10 v kuluttua te ette ole enää yhdessä. Sitten voit ottaa uuden miehen ja pyöräytellä parit vauvat lisää. Plus vielä se fakta että sillä sun uudella miehelläs on 2-3 lasta jo ennestään, niin siinähän se on sitten suurperhe!
tulossa. Loppuelämää ei tarvitse suunnitella ja päättää nyt. Muutaman vuoden päästä mies voi toista mieltä, tai sitten sinä.